Kolme asiaa:

1) mudinpoikanen on kamalan väsynyt. Ilmeisesti Vienon kanssa treffaaminen (ke 1h, to 2,5h) otti voimille. Se on jotenkin ihan masentuneen oloinen, sellanen nuutunut. Käy puoliteholla.

2) mudinpoikanen on ihan kauhea paska-aivo. Anteeksi. Mutta kun se on! Hirvee kitinä kun oltiin lähdössä ulos. Ei hiljene millään. Sanon että ei sit mennä, lasken sen remmin kädestäni ja jätän sen vermeet päällä eteiseen. Käyn hakemassa autosta yhden pitkään odottaneen jutun ja palaan. Mudinpoikanen makaa eteisessä hämillään remmi kaulassaan. Puhun puhelimeen tullessani, pentu alkaa taas vinkumaan oikeen huolella, komennan ensin HILJAA NYT SAATANA! (hiljenee) ja sitten pois. POIS. POIS, KUULITKO! Mudinpoikasen mielestä käskyt voi välttää sillä, että tekeytyy pieneksi ja surkeaksi. "Et varmaan näe mua jos siirryn tänne sun selän taakse maata viistäen". Jooei, en näekään, mutta tiedän että sä olet siellä ja minä käskin juuri POIS. Kuuloelimet ovat tänään muuttuneet aika valikoiviksi. En usko että koirat osaa esittää, ts. ei se varsinaisesti yritä "tekeytyä" yhtään miksikään, mutta ihan selvästi kokeilee että voisko ylinöyristelyllä välttää käskyn tottelemisen. Suoraa käskyn uhmaamista se ei ole rohjennut edes kokeilla, siis sellasta "mitäs teet jos en liikahdakaan".

Paitsi että heti pari tuntia ton jälkeen kokeili. Siivosin. Olin pesemässä vessaa, se pyöri siinä jaloissa ja nuuhki mun hyllyjä. Vessan hyllyt on aika ihanat, mutta ei se sinne koskaan yksin oo menny eikä vahingossakaan jää kun itse poistun. No nytpä jäi. Sammutin valot ja sanoin että tuus veks sieltä. Tyyppi ei edes vilkaise vaan jatkaa hyllyn nuuhkimasta. No, ei sitten. Tule tai ole tulematta. Painoin oven kiinni, siellähän oli pimeässä aikansa.

Vähän myöhemmin kävin ottamassa "ullakkokomerosta" (jonka ovi on siis keittiössäni, se on sellanen lämmittämätön ja huonosti eristetty "huone" missä pidän kaikkea rojua) mopin ämpäreineen. Pentua kiinnostaa se ullakkohuone (olisko se jotain 2x1m, ihan pieni koppero vaan), mutta jotenkin se on myös vähän arastellu sitä, ei tartte itse kun kääntyä ovelle päin kun se jo luikahtaa jalkojen välistä takas kämppään, ettei vaan jätetä sinne komeroon. Se ymmärtää kyllä sen "tuus veke sieltä" -pyynnön. Nyt pyysin, se nosti päätänsä sen verran että mulkaisi mua ja viis veisasi koko pyynnöstä! Okei, tuijotin sekunnin monttu auki, sammutin valot ja pistin ovet kiinni. Ole siellä sitten. Sai ollakin n. vartin, kun luuttusin ja järjestelin kamat takaisin paikoilleen. Sit menin avaamaan sille oven, se makasi siinä heti ovensuussa ja tuli kyllä hyvin äkkiä sisälle.

Yeah. Joku ihmeen varhaismurrosikä? Tässä iässä?! Se täyttää hei huomenna 4kk! Oli mitä oli, ihan hemmetin raivostuttavaa. Mun kiltti pentu.. taidan pestä sen korvat illalla. Ehkä sillä on vaan liikaa vaikkua. :D

3) matkiminen. Joskus aiemmin kun olen vaihtanut lakanoita ja pöllyyttänyt pussilakanaa/täkkiä saadakseni ne asettumaan kauniisti sisäkkäin, pentu on menny ottamaan oman peittonsa ja ravistellu sitä. Sattumaa. Usein kun haen jotain ruokaa itselleni tähän läppärin ääreen, pentu käy etsimässä luunsa (sen mikä lojuu päiväkaupalla lattialla ilman että se koskeekaan siihen) ja alkaa nakertamaan sitä. Ja nyt äsken: revin mainoksesta (siis paperia) rotille suikaleita, ne tekee niistä itse pesän. Pentu katsoi hetken, kävi hakemassa oman kusipaperinsa ja tuli repimään sitä mun lähelle. Miiitä?! Se ei ole repinyt kusipapereitaan varmaan yli kuukauteen, kun tietää, että se ei oo sallittua. Eikä sitä oo muutenkaan kiinnostanu. Nyt se kyllä niin selvästi matki mua, että alan uskoa että noi lakanoiden laittamisetkaan ei ehkä oo sattumaa :D Hassu eläin.

Lähden kohta kaverille pikkujouluihin, en tiedä yhtään jaksanko mennä baariin jatkoille vai tulenko ajoissa kotiin. Joka tapauksessa pentu ei oo käyny ulkona ku viimeeks 7.30 aamulla. Aikuista koiraa en ikinä pitäis näin, mutta kun toi kusee vielä ihan reippaasti paperille, niin kuskoon sitten. Hitto, tästä talosta kun ei ulos mennä jos turpa ei ole tismalleen ummessa, eikä sen musta tarvii saada miljoonaa mahdollisuuttakaan. Pari yritystä oli iltapäivällä ja se mokasi ne molemmat, joten se siitä sitten. Seuraava tarjous kun kotiudun. Tarkoitus oli käyttää se kunnon lenkillä ennen lähtöä, kun se oli jo yksin 8-13.30, ettei vaan tee mitään tuhoja ja jaksaa olla vielä pitkän illankin yksin... mutta se on kyllä niin uupunut, että tuskin tekee yhtään mitään. Ja hitto, kun se ei ole hiljaa niin milläs sinne ulos mentäis. Syököön sit seinää, saakeli.