Jäälenkillä Bella-collien kanssa vähän vajaa tunti. Osa moottorikelkan jälkiä pitkin, osa ajasta ihan umpihangessa polvia myöten. Luksi on tavannut Bellan pari kertaa Vienolla, eilen Bella oli myös meidän autossa kyydissä. Luksia vähän ketutti kun häkin vieressä istu vieras koira. No joka tapauksessa, toi jää oli mulle uusi paikka, olin etukäteen kuullut että siellä on luistelurata lähellä ja arvellut, että pidän pennun liinassa koko lenkin. Paikan päällä totesin kuitenkin, että päästän sen nyt kuitenkin irti. Ja hyvin meni, otin sen kiinni vaan kerran kun hiihtäjä tuli suoraan meitä kohti enkä tienny meinaako se väistääkään. Siirryttiin vähän syrjään, ja Luksia vähät kiinnosti koko tyyppi kun multa sai vuolaiden kehujen lisäksi maksanpaloja. ;)

Moottorikelkka meni aika kaukaa ohi, mutta otin pennun silti jo ennakkoon hollille 'kontaktikävelyyn' syömään nameja. Ei tainnu edes vilkaista sen perään.

Takas tullesa käveltiin n. 10m päässä luisteluradan sivun myötäisesti, ja taas mun ennakointi ehkä oli vähän liikaa.. en tiedä HUOMASIKO pentu ollenkaan niitä läheltä viuhtovia tyyppejä, kun se keskittyi aivan antaumuksella syömään mun nameja! Ei sellanen koulutustilannekaan taida olla ihan toivottu, se ei edes tajua mistä hyvästä niitä nameja tuli... :D Yritä siinä nyt siedättää sitä johonkin kun tyyppi ei oo itse huomannu koko juttua.

Bella-collie ei juuri Luksin kanssa leikkinyt, vähän välillä innostu juoksemaan perässä. Luksi koetti jossain vaiheessa komentaa sitä kauheella kimeellä haukulla, sain pari kertaa kertoa mitä mieltä sellasesta ollaan. Sit se siirty härkkimään mua. :P Sekin vitutti, kun Bellalla oli keppi, eikä pieni mudinpoikanen ihan uskaltanut edes mennä yrittämään sen varastamista. Taitoin sille rannasta oman kaislan ja aika tovin se sitä jaksoi Bellan vanavedessä kantaa (josta kehuin vuolaasti, josko se alkais kantaa aktiivisemmin ylipäänsä), mutta sit taas kiusasi kun kaverilla on varmasti paljon parempi keppi.

Pari luoksetuloa, hyvin tulee. Tuli myös Bellan omistajan luo kun se huusi nimeltä. :D Tosin kävi eka mun kautta, en tiedä eikö se ensin tajunnu että en se minä ollukaan. Mentiin viitostien sillan ali, mennessä ok, takas tullessa siellä jymisi joku iso rekka vissiin ja L hakeutui korvat surullisina mun jalkoihin. Siis sitä vähän pelotti se. :)

Poistin siltä pari isointa lumipaakkua takajalkojen välistä, mutta se alkoi silti autossa kitisemään. En tiedä kiristääkö ne ihoa vai tuntuuko se lumen sulaminen vaan niin ikävältä, mutta se on tehny ton ennenkin. Yritin lohduttaa, että kyllä se kohta helpottaa, mutta paha sieltä on ajaessa mitään tehdä... auto ehti lämmetä sen verran että raaskin jättää pennun sinne siksi aikaa kun kipaisin kaupassa.

Kohta pitäis mennä vielä sinne treeneihin. Pentu on aivan naatti. Peruisin, mutta kun tajusin just että mulla ei ole sen kaverin numeroa! Luksilla on myös kauhea nälkä, mutta joutuu vielä puolisen tuntia venaamaan. Luulen, että en edes yritä leikkiä lelulla, ja keskityn lähinnä palkkaamaan siitä että pitää kontaktia muhun kun kaveri treenaa omansa kanssa. Tai ehkä vähän jotain sivulle tuloja yms pientä. Sen iltaruoka on purkissa, nappulaa, kissan märkäruokaa + loraus öljyä houkuttimena. Aion ottaa pari vauhtiluoksetuloa, jos vaikuttaa että pennussa on edes sen verran virtaa, ja vikasta saa sen purkin palkaksi. No, ehkä joskus voi treenata myös väsyneenä, tekee tosi helpon treenin niin penska oppii että kannattaa aina jaksaa ponnistella niin saa varmasti kohta palkan. :)