Piskin oivallus koskee uloslähtöä. Nyt meillä on rutiini ja parin päivän jälkeen se alkaa jo mennä koirankin kaaliin. Piru kun se on nopea oppimaan. Se saa namin oman oven ulkopuolella, sitten menemme yhdessä välitasolle, jossa saa toisen namin, sitten huikkaan sille iloisen "mene"-käskyn ja se sinkoaa alas. JA PYSYY HILJAA! :)

Olin poissa 11.15-17, olin varma että paperilla on kumpaakin tuotosta kun se ennen lähtöä tuntu että se ei tee ulos yhtään mitään. Pitäis alkaa liittää noihin jotain vihjesanaa, niin vois patistella tarpeilleen. Levitin kotiin vaan vähän enemmän paperia, mun piti olla koulussa kuuteen asti mutta päästiinkin tuntia aiemmin. Paperilla ei ollu mitään. Arvatenkin sillä oli hirvee hätä, heitin vaan kassin sisään ja lähdettiin suunnilleen samalla ovenavauksella ulos. Meinasi kitistä, mutta se rutiini ja namin syöminen selkeästi on rauhoittanut tilannetta. Kyllä se vähän äänteli, mutta musta se oli enemmän sellasta "vauhtia ämmä, tulee justiinsa housuun" kuin "en tiedä mitä tahdot mulla on kiire ulos mutta mitä teen väärin kun oot vihainen anteeksi anteeksi en osaa mutta pakko päästä äkkiä piipipiiii".

Jatkamme siis namitusta.

Ja se mun oivallus. Hain eilen kirjastosta varaamani koulukirjan ja tsekkasin samalla lemmikkihyllyn. Osu silmään Mujusen Tie Tottelevaisuusvalioksi. Olen sitä katsellut aiemminkin, siis netissä, tekis mieli tilata omaksi mutta se maksaa yli viiskymppiä ja oon kuullu siitä sekä hyvää että huonoa, niin päätin että selaamatta en ainakaan osta. Ei tullu ees mieleen että kirjastossakin se on tarjolla, olisin toki osannut varata sen muuten. :D Onneks osu silmään, otin sen nyt ja lueskelin taas yömyöhille (missasin aamun jälkimahdollisuuden, olis ollu ihana auringonpaistekin, koulu alkoi vasta 11.30 mutta meitsi nukkui puoli yhteentoista. :P)

Oivallukseni koskee paikallaoloa. NYT mä tiedän mitä alan tekemään! :D

Lyhyesti: käsky maahan, syötetään koiralle nameja, joka kerta kun tunnen että se tarttuu mun sormien välissä törröttävään seuraavaan namiin, toistan käskyn. Muutama toisto, lopuksi vapautus ja heitetään vielä vika nami kauemmas, jotta koira selkeästi tietää vaihtaa asentoa ja nousta hakemaan sen. Mietin kyllä että eikö tää sotke siihen, jos joskus on tarkoitus häiritä koiraa niin että heitellään nameja sen ympärille? No, ehkä se vapautuksen merkitys kirkastuu itsestään opetuksen jatkuessa. Noin siinä neuvottiin enkä mä nyt sitä ala kyseenalaistamaan.

Aloitettiin maahan menolla. "Maa", käsimerkki, piski asettuu makuulle, namia nyrkistä 2-4 kpl ja jokaisen kohdalla toistetaan "maa", lopuksi "ok" ja vikan heitto kauemmas. Luksin kanssa saa varmaan aika pian alkaa tehdä niin, että vetää namikäden aina namien annon välissä pois sen nassun edestä, samaa ku sivulle tulossa siis.

Viis toistoa, jokaisessa sarjassa siis 2-4 namia. Aika hienoja :). Musta tuntu että Luksi tajuaa ton "ok":n, se alkoi pari kertaa nousta ylös ennen kun ehdin heittää vikaa namiakaan.

En osaa päättää mitä teen istumisen kanssa. Jos alan treenata sit-käskyllä samalla tavalla, sekoittaako se sen pysy-käskyyn? Lotta tai joku, miten piskille kerrotaan mitä eroa arki- ja kisapaikallaololla on?

Tähän saakka "pysy" on siis ollut istumisasennossa. Jos se seisoo, odotan että istahtaa ja käsken vasta sitten. Se on myös ollut täysin liikkumatta ja hyvin skarppina eli toistaseks tätä ei oo vielä eriytetty kisaversion alkuopetuksesta. Entä jos unohdan koko sit-käskyn ja kisaistuminen onkin pysy? :D

Kyllä mä haluisin sen paikallaolokäskyn arkiversionkin, mutta nyt mulla on taas ajatukset solmussa. Miten kerron että toisessa saa vähän liikkua mutta toisessa ei? No varmaan niin, että arkiversiossa en puutu heilumiseen ja palkkaan "sinnepäin" -suorituksetkin. Mutta meneekö pentu sekaisin jos treenaan samalla arki- ja kisaversiota? Opetanko ensin pysymisen ja vasta sitten sit-käskyn? Entä jos se ei koskaan heilahda ja opetan vahingossa siitä sellasen kisaversion, täpäkkänä tönöttämisen, kun koiralle ei tule edes mieleen kokeilla että saako tän ottaa vähän löysemmin ja kääntää toiselle lonkalle? :D

Sivulle ja eteen tulon kanssa kirjassa oli aika samantapaiset ohjeet. Koira oikeaan paikkaan, syötetään sitä siinä ja toistetaan käskyä aina kun saa namin, vapautus ja vikan namin heittäminen irtoamisen saamiseksi ja koiralle selvennykseksi, että nyt tää kesto loppui. Eli: mun pitäis nyt keksiä eteen tulolle joku sana ja alkaa liittää sitä kuvioon. Yritin aamulla ottaa matalalla pallilla istuen eteen tuloja niin, että mun kädet on kiinni vatsassani ja pennun pitää siis tulla hyvin lähelle. Ei siitä oikeen tullu mitään. :P Pentu tarjosi joka toisella maahan menoa ja puolet ylipäänsä oikeista oli tosi vinoja... sivulle tulojen kanssa ollaan tehty jo niin, että sanon "seuraa", syötän sille x namia, joko seison paikoillani tai saatan imuttaa sen mukaani ja ottaa pari askelta eteenpäin tai kääntyillä, lopuksi "ok". Eteen tuloissa en ole sanonut mitään, en vihjettä enkä vapautusta. Koska mulle ei ole sitä vihjettä vieläkään. :D En myöskään oo tehny niin että syötän sille useamman namin oikessa paikassa. Hassua, ilman muuta tohonkin tarvii alkaa treenata kestoa!

Tein kokeen. Noiden maassaolotreenien jälkeen valmiiksi ladattu kuppi, pennulle käsky "pysy", kuppi alas, viiden sekunnin odotus. Oikeasti - mä laskin. :) Pentu killitti nonstoppina mua silmiin, ei mitään merkkiäkään kupin vilkuilusta tai varastamisesta. Luvalla kyllä nousee salamana, itse asiassa epäilen että se syöksyy syömään jo ekan äänteen kohdalla, "se varmaan sanoo ole hyvä/ok". :P Pitää kokeilla sanoa kissinvillit ens kerralla ja puuttua siihen jos meinaa moisella paskapuheella aloittaa ruokailunsa. ;)

Kävin lisäämässä kuppiin kermaviiliä kesken ruokailun, ok.

Syötyään se tuli keittiöön noin metrin pähään minusta. Otin lähes tyhjän kermaviilipurnukan käteen. Pentu istahti, käsky "pysy", laskin kupin lattialle mutta en noussut itse (epäilen että yrittää varastaa, pitää olla valmiina sieppaamaan kuppi takas), ihan ehkä puolen sekunnin odotus, "ole hyvä". Elukka toimi kuten pitikin. Ehkä se nyt alkaa oikeasti tajuta tota juttua...?

Äsken kävi rottien kanssa joku ihme härdelli. Toisella olevalla on pelkkä pahvi, ei kunnon porttia. Pentu on välillä käyny siellä kattomassa, seisten se voi vissiin laskea kuonon pahvin päälle ja näkee siitä yli, eli mikään korkea se viritelmä ei tosiaan ole. Pahvia pitää pystyssä eteisestä sen vierelle hilattu pyykkikori. Katsoin keittiönssä käydessäni että pyykkikorin ja seinän väliin on jääny yks pennulle heitetty nappula, mutta en tehny sille mitään. No, jonkin aikaa kului, pentu söi luuta ja kävi välillä kyyläämässä rottia siellä pahvioven puolella. En näe sinne ihan kokonaan tästä läppäriltä, yleensä pennun häntä vaan näkyy, eli siihen jää just sellanen "kuollut kulma".

Sitten kuuluu hirveetä ryminää, jotain kaatuu, ja seuraavaksi pennun sutivat kynnet. Karjaisen ja hyppään paikalle, pentu on keittiössä pari metriä portilta peremmällä säikähtäneen näköisenä häntä koipien välissä. Just se sama ilme jos esim kadulla äkkiä rymisee jotain sen takana, se hyppää pari askelta karkuun, luimii ja kääntyy sit katsomaan "mikä se oli?!". Näen pennun keittössä jääkaapin edessä ja eka ajatus on että se jahtaa rottaa, joten karjaisen uudestaan ja pamautan kädet kipeesti yhteen. Pentu kääntyy katsomaan mua, jolloin rauhallinen käsky mun taakse olkkariin. Luojan kiitos se on viime päivinä taas totellu käsimerkillä ohjausta!! Meni todella nätisti, jolloin hillitty kehu. En edelleenkään tienny mitä tapahtui, mutta älysinpä sentään olla itse rauhallinen. Pahviseinä ja pyykkikori oli kummatkin kaatunut, nostin ne pystyyn ja sit kiireen vilkkaa laskemaan rottia. Kaksi löytyy heti, mutta Orsia ei kuulu eikä näy. Huutelen sitä (se yleensä reagoi kutsuun), alan jo melkeen vääntää itkua. Verta ja suolenpätkiä ei näkyny missään, en voi uskoa että piski olis siinä parissa sekunnissa ehtiny nielemään sitä kokonaisena, joten jatkan etsintöjä. Kuluu varmaan lähemmäs minuutti ennen kun löysän Orsin. Se on pitkä aika, mun pienessä keittiössä ei oo montaa paikkaa mihin rotta voi jemmautua. :P Eikä se ollu missään sen vakipaikassa. Orsi kyyhötti jääkaapin takana ja oli selkeästi juuri saanut suunnilleen sydärin, se oli ihan kauhusta kankeana. :( Kunnossa, mutta pelokas.

En voi uskoa että pentu oli rottia seurattuaan yrittänyt hypätä aidan yli mukaan ja jahdannut Orsia. En tiedä, en HALUA uskoa. Pyykkikori on aika kiikkerä, mutta tuskin se olis kaatunu jos pentu olis vaan nostanu etujalat siihen reunalle nähdäkseen paremmin. Helvetti kun en nähny! Itsestään ne esineet ei oo voinu kaatua. Ehkä pennun etujalat oli korilla ja rotta oli vetänyt spurttia sinne lähelle, ja pentu oli liian villisti perääntyny jolloin se itse veti korin nurin? En minä tiedä, voi perse.

Joka tapauksessa nyt tavalliset portit takas ja pennulle tiukka taas tehokuuri siitä, että vaikka rotat kiljuu, tappelee ja sinkoilee, koira ei osallistu siihen. :P