Itse asiassa kaksikin.

Eilen illalla pentu oli jäädä auton alle. Ollaan menossa oman kadun yli, vasemmalta tulee auto, jolla vilkku päällä. Pyydän pennun odottamaan, se pysähtyy tien reunalle. Ajattelen tietenkin, että auto kääntyy mun talon risteyksestä sinne minne vilkuttaa, joten annan pennulle luvan mennä ja lähdetään molemmat menemään tien yli, pentu tietty kirmaa edellä. Sitten auto vetääkin vilkun pois ja painaa kaasua ja tulee siis suoraan meitä kohti, ja mä riuhtaisen remmistä penikan äkkiä takas jalkakäytävälle samalla kun itse pakenen alta pois. Että fakjuu, vitun urpo!

Yöllä kentälle leikkimään. Pentu näki kun otin lelun lähtiessä taskuun, ja sain työllä ja tuskalla painostaa sen kuselle ja paskalle. Se "seurasi" mun taskussa olevaa lelua hemmetin kymmenen minsaa... välillä kävi tosiaan tekemässä tarpeensa ja palasi taas jäkittämään taskun kohdalle. Käveltiin sit niin kauan että sain sen normaaliksi, en oikeen tykänny tosta.. vasta kun se haisteli pientareita ja oli muutenkin silleen vapaalla niin ku normaalisti lenkillä on, käännyin kentälle päin. Sinne tultaessa se alko jo aavistella, ihan kiva että on jääny mieleen.

Leikkiä siis. Välillä vähän sivulle tuloja (namipalkka) ja taas leikkiä. Sit oltiin jo lopettelemassa, heittelin sille nameja pitkin kenttää ja se sinkoili niiden perässä. Ei oltu käyty siis päivällä ku korttelikierroksilla, eli juoksutin sitä ihan tarkotuksella edes vähän. Sit namit loppu ja aattelin että leikitään vielä hetki ja otan sen sit kiinni. Lähdin juoksemaan karkuun vinkulelua huudattaen. Kentällä on sellasia n. metrin levyisiä lumivalleja, se on siis päivällä parkkis ja sinne on aurattu "lokerot". Niiden lumipenkkojen yli hyppää ihan hyvin. Minä hyppäsin vähän vinosti, ja samalla takaa tuleva pentu saavutti minut... vaan ei tajunnut että en hyppää suoraan vaan vähän vinoon, ja tömähti takaa suoraan mun polviin. Kiljaisin ja levisin maahan. Sattu niin helvetisti että kyyneleet tirahti silmiin. Vasen käsi verillä, vasenta polvea jomotti niin että istuin hyvän tovin siellä hiekoitetulla jäisellä kentällä miettimässä sietääkö tällä kävellä ollenkaan. Pentu oli hyvin hämmentynyt ja kävi nuolemassa naamaani. Onneks ketään ei tullu, en tiedä miten olisin saanu koiran kiinni, kun vaikeroin kaksin kerroin maassa...

Pääsin kuitenkin kotiin. Nukkumaan mennessä kättä alko pistelemään ja se meni aivan puutuneeksi. Polvi jäykistyi ja siinä on komea mustelma. Aamulla sillä onneks saatto jo ihan hyvin kävellä, ja käsikään ei enää tykytä.

Tänään aamulla vähän pysymistreenejä. Pentu on mun edessä (ei eteentuloasennossa, vaan vapaasti mihin nyt sattuukin jäämään), käsken pysy, otan askeleen taakse, palkkaan sieltä kurottelemalla ja/tai astun askeleen eteenpäin ja palkkaan siitä. Kestoa se mikä astumiseen menee. Hyvin pysyy, muista vaan olla junnaamatta paikoillaan mutta tehdä myös välillä tosi helppoja ja nopeita!

Aamulla lisäksi luopumista/maksanpalan pitoa kuonolla. Aluksi piti vähän muistuttaa, yli viikon tauko näkyi. Meinasi siis härkkiä namia -> vedin käden vaan vähän ylöspäin -> laski kuonon taas -> lähestyin namin kanssa uudestaan. 10 toistoa, yksi siellä loppupuolella sellainen että päästin sormeni maksanpalan reunoista irti ja annoin heti luvan ottaa. Nami tietty putos maahan eikä pentu eka tajunnu että se meni sinne, piti näyttää :D. Hienoa, kyllä tääkin tästä koko ajan lähestyy valmiimpaa!

Iltapäivällä reilu tunti jäällä irti. Laskin pennun "irtiirti", vaikka jäällä oli hiihtäjää ja kulkijaa jos jonkinlaista. Parhaimmillaan vieras meni ihan vaan 5-10m päästä ohi. Kiersin kyllä nopeimmat hiihtäjät kaukaa, ettei pentu lähde saaliilla niiden perään. Heittelin sille aika tiuhaan nameja pitkin hankea, ja sit kun namit alko loppua, nappasin pari "pamppukaislaa". Pennusta ne on huisin hauskoja, mutta näytti kyllä aika kurjalta kun se "pamppu" hajosi ja se kaikki huttupölyjuttu meni sen suuhun. :/ Jossain vaiheessa nappasin pari keppiä, ja leikittiin niillä sitä "kahden lelun leikkiä". Mun pentu vaan ei tiputa sitä suussa olevaa kovin usein, se saattaa hyvin juosta se suussaan toisen kepin perään, ja mulle ei jää mitään. :D Sit se löysi itse ihan jumalattoman karahkan kun oltiin saaressa, ja raahasi sitä hyvän tovin mukanaan. Kehuin kantamisesta, kehun aina kun se kantaa jotain. Vaikka roskaakin. Mutta onpahan alkanu kantaa enemmän!

Takas päin tullessa kaukana vastarannalla, siis sieltä saaresta katsottuna ja just siellä mihin meidän piti lähteä palaamaan, meni kaksi pientä koiraa ihmisensä kanssa. En tiedä oliko ne flekseissä vai irti, mutta koska mulla oli namit tosi vähissä (pari hassua murusta), odoteltiin L:n kanssa hetki ja sit vielä kierrettiin selkeesti eri suuntaan. L katseli niitä kovasti, mutta ei onneks ollu lähdössä. Mietin kyllä että ottaisko sen kiinni, kun tosiaan ei oikeen ollu palkkaakaan.. siinä vaiheessa se oli jo leikkinytkin niin paljon, että saalistus alko olla aika blah.

Kaiken kaikkiaan tosi hienoa, olen tyytyväinen! Kerran taisin sanoa, ihan nätisti, että ei sinne, ja ohjata sitä eri suuntaan. Muuten se vaan korkeintaan katseli muita liikkujia, ei tehny elettäkään lähteäkseen kenenkään luokse tai perään. Näitä nyt vaan kovasti lisää :) Se on vielä aika nössö, vaikka välillä murkkuikä puskee ja sitä ollaan niin isoa poikaa, niin pohjimmiltaan se on vielä tollanen mamman jalkoihin turvaan tuleva pikkumies. Sitä kannattaa nyt käyttää hyödyksi, niin kauan kun olen varma että viimeistään jos karjaisen niin sillä ei oo pokkaa lähteä. Joko liinan kanssa tai ilman, sama se, mutta ehdottomasti niin että liina ei oo mun kädessä. Paikkoihin joissa on paljon ihmisiä, säkillinen namia mukaan, ja selvää lähellä pysymiseen aivopesemistä. Mulla oli itse asiassa kourallinen sen omaa nappulaa, pari frolicia ja sit n. 10 herneen kokoista maksan palasta, kaikki samassa muovipussukassa eli maksan haju ja makukin varmaan tarttu niihin muihinkin. Se voi siis aivan hyvin syödä yhden ateriansa nyt tollasissa paikoissa, ei tarvii olla mitään superhyvää namiakaan. Haluan että vahvistetiheys on suuri erityisesti lähiohituksissa, ja jos syötän sille pelkkää maksaa tms niin määrä nousee kauheen suureksi. Oma nappula siksi parasta. Lisäks tossa on vielä se hyvä puoli, että se ei koskaan tiedä osuko mun käteen nyt nappula vai maksanpala. Luksille sopii selkeesti tollanen jännitys, on paljon kivempaa kun ei tiedä mitä saa, kuin jos koko pussi on samaa kamaa. ;)

---

RUOKINTAA:

Kävin M&M:ssä tilaamassa sille uuden ruokasäkin. Pentu tuli mulle lokakuun alussa, olisko ollu kolmas päivä. Keskiviikko se ainakin oli. Kasvattajalta saatiin 3kg säkki ja itse olin ostanut 15kg säkin, eli ruokaa oli 18kg. Nyt sitä on ehkä pari kiloa jäljellä. Sit kun se on tarkalleen loppuun syöty, lasken paljonko kuukausikulutus on ollut. :)

Citymarketissa oli poistomyynnissä kokonaisia katkarapuja, siis pakasteena. Irtotavarana. Olikohan ne 3,50e/kg. Noin halvalla ei saa edes eläinhyllystä "koirien jauhelihaa" (mikä vituttaa mua suunnattomasti, koirien jauheliha on yhtä kallista ku ihmisten!). Sitä paitsi kala ja äyriäisethän on terveellisiä! Minä siis mätin aikamoisen säkin. Kävi kyllä mielessä, että entä jos koira eikä yksikään rottakaan moisia iljetyksiä suostu syömään, niin kuka ne sit syö... mutta blaah, meillä elikot joko syö tai sit ne näkee nälkää. Olen niin ilkeä. Kävin myös Rahulan Rehussa, josta sian jauhelihaa 1,5e/kg. Se on oikeesti edullista. :) Kotona pentu sai maistaa yhden kokonaisen katkiksen, ja se söi siitä puolet ja kantoi sen loppuosan sit mulle. Juu ei kiitos, minulle on kyllä paremmat eväät! Heittelin sitä ja tarjosin sen sille uudestaan, mutta ei kelvannu enää. Jaaha, näinkö tässä sit kävikin...

Pistin sitten suosiolla katkarapuja, rotille ostetut pakastekukkakaalit ja vähän sian jauhelihaa kevyen sulatuksen kautta tehosekoittimella mössöksi. Tässä teille armaat nelijalkaiseni, herkkuja tulossa! Sekaan löyty maustamattoman jogurtin jämät, ohennukseksi ensin loraus vettä ja sit vielä vähän maitoa perään. Houkuttimeks vielä kunnon loraus öljyä, tosin vaan rypsiöljyä. En arvannu tuhlata kallista lohiöljyä, jos ne oikeesti meinaa kaikki sanoa että syö ämmä itte pöperös... Tässä vaiheessa pennusta näkee jo, että nyt on jotain parempaa kun tavallista nappulaa tulossa. Kyttää se senkin laittamista, mutta nyt se oli ku kissa pistoksissa. Rotat sai eka oman kuppinsa ja alko kaikki kolme ahmimaan. Huh, jollekin ainakin kelpaa! Pentu seurasi tarkkaan niiden aterioimista. Sen kuppiin tuli vielä n. puolikas nappula-annos ja mössöt päälle, ja sitten syömään. Ja sehän söi! Tais olla ihan sairaan hyvää, kun ensin se ahmi omansa, sitten meni kyttäämään uudestaan rottia, kävi nuolemassa kuppinsa, meni taas kyttäämään rottia ("mä tässä vaan yritän yltää varastamaan noiden ruokaa koskematta häkkiin, kun tiedän että häkkiä ei saa yhtään töniä"), nuoli oman kuppinsa vielä n. 15 kertaa... no, kultaseni, onneksi sitä pöperöä on vielä aika moneen annokseen. Ihastuttavasti haisemassa MUN jääkaapissa. :Q

Mitäpä sitä ei eläintensä eteen tekisi...