Ja tässä sit kuvia siitä kun oltiin pe-la kaverilla kylässä. Kuvissa minä, Keimo-melkeinsakemanni ja Mora-pitkissakemanni. Tai karhuksi ne sitä sanoi, mut emmää tiedä. Mora oli se teinikoira joka karjui mulle suoraa huutoa ekat tunnit. Tossa loppuillan kuvassa me ollaan jo ihan nätisti, tosin emmä tohtinu tonne sohvalle kiivetä kun se oli siinä...

Me yritettiin siis mennä perjantaina metsään lenkille, kun oltiin pari tuntia ensin tutustuttu pihassa ja sisällä, mutta Mora ei osannu olla hiljaa niin sen mamma sano että paskakoira jää sit kotiin. Vitsi se oli kyllä tosi nolona, kun sen mamma jätti Keimon mun mammalle vasta ku oltiin kymmenen metriä kävelty, ja käänty viemään sen takas sisälle. En oo koskaan nähny niin maansa myynyttä kaveria! Mut me mentiin sit Keimosedän ja meidän mammojen kans nelisteen ja vitsi meillä oli kivaa! Mä olin kyl aika vieraskorea enkä ihan hirveen lähelle uskaltanu. Ne leikki jotain kävyn heitto- ja etsimisleikkiä ja ihmiset ihaili kuorossa Keimon taitoja, ja mun pitää kyl tunnustaa etten ihan tajunnu mistä oli kyse. Mut tungin silti mukaan kaikkeen ja autoin minkä ehdin (ja minkä Keimo antoi).

Täs mä pidän vielä hajurakoa.

 

Vitsi mamma tääl on kivaa!

Tol on niin pähee keppi, mutta emmä tohtinu ihan iholle mennä. Sain kuitenkin jahdata Keimoa ja keppiä hyvät tovit. Sen mielestä oli sikahauskaa ku en päässy lähellekään sitä, mutta mua alko vähän vituttaa ja yritin haukkua että oota ny vähän!


Tältä mä näytin aika usein, varsinkin aluksi. Mamma yritti määkiä että oon muka ihan idiootti, ja jotain siitä että onks pakko tunkea viereen ku toisilla on ruoka-aika ja ruuan jako lähestymässä. Mora tos kuulemma vaan yrittää sanoa että mulle ei tarjoilla.

Näytin kuulemma söpölle


Tässä Mora tosiaan ei enää auo mulle päätään nonstoppina, mut oon silti aika valmiina väistämään