Mun koneesta hjo vihteeksi A, eli teksti on sit tätä luokka. En jksa in trkist että jos näyttää oudolt niin lisäilkää van a-kirjimi jok väliin... :P

Helsingissä pari ratikka- ja metroreissua. Keskustassa (no, itäkeskuksessa ostarilla) käynti. Yhtenä päivänä oli 6h putkeen yksin, muuten vaan pikkupätkiä.

Pulun perään tempaisi niin että mun sormi jäi remmin väliin ja niksahti kipeesti -> luonnollinen raivon karjaisu. Seuraavana päivänä jätti pulun pelkällä nätillä "älä" -kehoituksella.

Ohitukset pääosin hyviä. Pimeellä tahtoo murrata ihmisetkin, jos ei ehdi ajoissa sanoa että ei tartte. Autoa on alkanut puolustaa. Politiikka on yksinkertainen: autossa mun korvat ei siedä yhtään minkäänlaista ääntelyä. Pitäis ottaa suihkepullo sinne, niin ei tarvii pamautta aina nyrkillä sen häkkiä sanallisen kiellon tehosteeksi... se kun sattuu kätöseen.

Merkkailee selkeesti enemmän kun ennen.

On alkanut hyppiä taas enemmän. En usko itse lepsuilleeni, luulen että tää on muiden vika. :P Mutsi menee kyykkyyn tervehtimään sen sijaan että vaatisi koiraa käyttäytymään, eli mun mielestä hoitaa vaan seurausta eikä syytä. Muut ei tee senkään vertaa. Eli valittaa mulle kun ei voi edes maata sohvallakaan kun koira hyppää heti naamalle... joopa. Mitä vttua MINÄ sille voin? Niin kauan kun olen läsnä niin joo, mutta en mä voi pakottaa koiraa kunnioittamaan ketään. Koira on huomannu sen jo aikaa sitten.

Omaan huoneeseen menemisen kanssa ei mitään ongelma, päin vastoin se melkeen eteisessä aina kysyy että ai tonne huoneeseen vai saako lähteä muualle kämppään. :) [viime käynnillä joululomalla raahasin kiljuvan koiran niskasta taluttaen sinne huoneeseen, kun se lakkasi tottelemasta sanallista käskyä. Se toistui monta kertaa ja olin varma että nyt jatketaan siitä mihin silloin jäätiin, mutta eipä onneks tarvinnu! Ihanaa, se oppii jotain!)

Rappukäytävässä kerran haukkui naapurin koira jossain ylempänä ja L koetti vastata haukahtamalla kerran. Rappu on musta vähän niin ku auto, siellä ollaan todellakin aivan hiirenhiljaa tapahtui ympärillä sit ihan mitä tahansa. Eli näin kauniisti sanottuna se sai sellasen pyöräytyksen että eipä avaa (avannut ainakaan tällä lomalla) turpaansa enää uudestaan rapussa. :P

Hyppimisestä se on saanut kans ihan tylyä palautetta. Musta on vaan pirun epäreilua että muut aanta sen hyppiä. Minä vihaan sitä tapaa ja minä mottaan sen alas jatkossakin. Koira kyllä oppii erottamaan kenen kanssa saa tehdä mitäkin, mutta musta se on pennulle silti vähän epäreilua. Ja tosiaan se on vaan ongelman kiertämistä että menee itse kyykkyyn moikkaamaan. Ei se kerro sille, että hyppiminen on kielletty. Sen kerran kun jättää kyykistymättä, se on jo pystyssä ihmistä vasten... meille tuli perheenlisäystä eli kolme hiirtä, ja niiden kanssa oli taas tavat aivan hukassa -> tyly tönäisy kun hyppi aivan liian rajusti. No, onhan se pentu, mutta on sitä rottien kanssa jankattu jo ikuisuus ja kyllä sen pitäis alkaa muistaa, että kun mulla on eläin sylissä, koira ei hypi sekaan. YHTÄÄN.

Viikko sitten koirakoulussa jouduimme mallioppilaiksi istumiseen (mun piti näyttää kaikkien edessä kuinka L istuu. Se oli ihan aluksi ja L touhotti ihn hulluna -> kutsuin eka "luksi!" -> koira käänty katsomaan mua -> sanoin "istu!" -> koira istui. Sain kehuja tosta, että pyysin eka siltä huomion enkä vaan sanonu kylmiltään "istu". Se ei varmasti olis reagoinu siihen. Saatiin myös pitkin oppituntia kovasti kehuja kontaktista. :) Ei me tehtykään kun kontaktiharkkoja, ihan perusjuttuja, ja sit sellanen että vieras koulutusohjaaja lähestyy ja koira pitää kontaktia omaan ihmiseen. Meidän ongelma on päinvastainen ku niiden noutajien, mutta hyvin L kesti sen. Se on tosiaan vapautunu paljon, pelkäsin että se vetää hirveet paineet kun se ko. tuli seisomaan ihan viereen, mutta ei L oikeen tuumannu siitä mitään kun maksaa satoi multa. Ens kerrasta alkaen tohon aletaan liittää hampaiden katsomista yms koskemista kans. Lopuksi yksi luoksetulo kullekin yksitellen niin että mentiin kauas (30m?) pois muun ryhmän luota, ohjaaja jäi paikoilleen ja ko. vei koiran pois ehkä 10m päähän. Koiralta irroitettiin remmi ja kun se oli kutsuttu ohjaajan luo, oli tarkoitus leikkiä sen kanssa niin kauan että ko. kävelee remmin kanssa takas koirakon luo. Mulla oli Luksin lelu mukana ja hyvin se siinä roikkui, yllätyin positiivisesti siitäkin. Se tosiaan sietää häiriötä jo huomttavan paljon. :)

Viikon aikana ei oo tehty mitään, ajattelin huomenna muistuttaa sen mieleen jotain ja tehdä kotiläksyksi saatuja kontaktiharkkoja. Hyvin kevyesti, jotta sunnuntain tunnilla olis taas maksimaalisesti virtaa. Se kyllä pursuaa intoa, kärttää tossa nytkin että tehtäis jotain. Luulen että mennään nyt tää kevät niin, että tehdään koirakoulun kotiläksyjä pari kertaa viikossa tosi kevyesti, ja pääpaino on siinä koulutustunnilla. Tällä tavalla L tuskin edistyy hirveesti, jos ei siis harjotella kotona paljoa mitään, mutta se tekemisen into oliskin nyt tavoitteena. Se että se olis jo kentälle mennessä ihan "IHANAA, VIHDOIN!" -fiiliksissä. :)

Ostin sille kurkkarin M&M:n poistomyymälästä, pitäisköhän sitä alkaa käyttää nyt jo? Miksei. Tottistreenin merkkinä siis, vain kentällä.