Pe-la yöllä n. 02-04 Vienon porukoiden kanssa jäällä lenkillä. Mä en saanu unta ennen sitä, ja pentukin jotenkin aavisti että jotain odotetaan, eikä juuri nukkunut - kunnolla ainakaan. Vieno, Lotta ja Luksi paini koko matkan. Puolessavälissä pysähdyttiin kahvittelemaan, koirille oli varattu kuiva kalkkunan kaula, jonka pistin kolmeen osaan. Lotta pysyi nätisti sivussa, mutta pennut kävi kyllä vuorotellen kärkkymässä että saisko vähän lisää, vaikka pullaa. Ei saanu, sorry. Ne tais löytää yhdeltä pilkkireiältä raakaa kalan perkeitä, ei nähty niin kauas mutta jotain ne sieltä selvästi söi. Kotona oli sitten hyyyvin uninen koira, kuulemma myös tovereilla. :D

Herätys 9.30, pentu onnekas sai jatkaa uniaan autossa, mutta mun piti ajaa Pieksämäelle eli n. 1,5h pysähdyksen kanssa.

Tokokisoja seuraamassa 11.15-13. Luksi oli aluksi aivan jäykkänä ja murisi kaikille, vaikka kukaan ei ottanut siihen kontaktia. Luikki häntä koipien välissä ja murrasi. Päästiin sit istumaan yhteen hallin nurkkaan, ja ehkä 10min kuluttua se oli jo aivan rentona ja olis viritelly leikkiä lähimpänä olevien koirien kanssa. Pidin sen tietysti lyhyellä remmillä ja hillitsin kaikkea riehumista, palkkasin namilla kun oli ollut hetken oma-alotteisesti nätisti. Otin sen välillä istumaan syliin untuvatakin uumeniin, kun sillä oli selkeesti vilu. Halli ei ollut lämmitetty ja ulkona oli varmaan melkeen -10.

Sitten Iitun ja Mantan kanssa lenkille. Kaikki aina sanoo että L on kasvanut, mutta ei sitä itse huomaa. Mantan vierellä kyllä huomas, ne oli hyvin saman kokoisia ja muutenkin saman oloisia. Kun ne juoksi kauempana, katsetta kunnolla tarkentamatta en olis osannu edes sanoa kumpi on mun. :D Kerran meidän pääsi yllättämään hiihtäjä, aika läheltäkin. En kyllä tiedä huomasko koirat sitä edes kunnolla, mutta joka tapauksessa L sai namia taskusta ja se siitä, ei onneks tapahtunu mitään kauheeta. Mantakin oli varsin hyvin tietoinen siitä kenen taskussa sitä ihanaa maksaa onkaan... :D

Näyttelykopelointi. Kyllähän sen sokeakin näkee, että koiran mielestä tän vois jättää väliin ja on kauheeta kun tällasta pitää sietää, mutta pysyi seisomassa vaan sillä että mun käsi oli kevyesti sen alla. Ei kyyristynyt maahan asti, ei pakittanut, ei murissut, ei mitään sellasta pahempaa. Vähän jäykkänä se kyllä oli. Katsottiin ensin takapää ja sitten itse hampaatkin. Nakit ja maksanpalat kyllä maistu. ;)

Pari luoksetuloa. Luulen että se on jo oppinut, että niin kauan kun kävelen poispäin, ja voi kiljua. Sitten kun pysähdyn ja käännyn, en koskaan huuda ennen kun se on hiljaa. Hyvin kyllä jo hiljenee, mutta toi menomatkan kiljunta on kauheeta ja vihaan sitä... en tiedä edes miten siihen vois puuttua. Jos pysähdyn aina selkä pentuun päin kun se kiljuu, sehän saa siitä palkan? Siksi se huutaa kun sitä vituttaa jäädä vieraan kanssa kun mamma karkaa. No, ehkä se jää vaan sillä kun se oppii olemaan paikallaan, eihän sitä myöhemmin sit enää tarvii pitää vaan se käsketään itse jäämään paikoilleen.

Seurattiin parin kisoihin osallistuneen mudin suoritukset, ja varsinkin toisesta sanoin Luksille että paree tallentaa toi muistiin, tolleen sunkin kuuluu sit mennä! :D

Luksi teki tuttavuutta mudien ja sit yhden pumin kanssa. Kyllä huomasi, että samaa sukua ollaan, sen puminkin kanssa niiden leikit oli niin samantyyliset ja yhteinen sävel löytyi heti. Olisivat varmasti painineet pitempäänkin, mutta siinä alko sit ihmisillä olemaan kiire kellä mihinkin.

Palattiin autolle, L oli siinä vaiheessa irti ja lähellä pörräsi koiria vaikka miten paljon, mutta ei se kenenkään luo ollu menossa. :) Se sai autolla päivän ekan ruokansa, nappula-annos, sekaan kissan märkäruokaa ja aimo loraus vettä jotta sain sen juomaan. Hyvin veti kaiken. Avasin auton ja häkin ovet valmiiksi, ja kupin tyhjennettyään se kiipesi itse häkkiinsä ja lysähti sinne. Onnellinen pentu sai taas nukkua n. tunnin, kun mä ajoin Juvalle. Ensin mummolle syömään, siinä meni puolisen tuntia. Koira ehti just tutkia paikat, löysi jostain muovikupin ja toi sen mulle. Kaadoin sille siihen sit vettä, ja sehän joi sen kaiken! Olisko oikeesti tajunnu ilmoittaa janostaan noin, vai oliko se vaan tuuria? Se löysi kaikkea muutakin, villasukkaa ja ties mitä, ja kanto ne kaikki mulle. :D Yritin kyllä syödä, mutta... Kun tehtiin lähtöä, se meni mun kenkien viereen ja kitisi siellä. Ettei vaan jätetä.

Sit ajettiin enolle. Enon lapsi on kovasti halunnu nähdä L:n, ja otin sen autosta ulos. Varoitin, että se voi vähän hyppiä, ei se vihainen oo mutta ettei satu kersaa naamaan. Innoissaan L tutki paikat (oltiin siis vaan pihalla), mutta kyllä siitä näki että pahin virta oli kyllä jo kauan sitten purettu. Kersaa se ei juuri moikannut, tais haistaa lahkeesta ja se siitä. Viis veisasi myöskään vaikka se yritti ihan kutsua ja kerran hangessa juostessaan kaatui. Haettiin pari säkillistä puita ja raahattiin niitä vajalta autolle, L jolkotteli mukana. Kyllä se tarkkaan piti huolen, että seuraa minua, ei mummoa eikä lasta. Sit lopuks autolla mummo vielä yllytti lasta, että houkuttele koira mukaan talolle ja käy näyttämässä sitä äidille. Mä sanoin että sen kun yrität, mutta taitaa olla turha toivo.. jotain se sit vähän kokeili ja L ei tainnu ees kattoa päin. Siinä sit mummokin totesi, että kyllä se vaan on niin Lauran koira. No niinhän tuo on. :D

Koiralle ovi auki, tyytyväisenä kömpi taas autoon. Kaivoin yhden frolicin että lapsi saa antaa sen sille. Neuvoin ottamaan rukkasen pois ja antamaan sormien välistä, koira oli siis häkissä. Sanoin että se ottaa kyllä ihan nätisti, mutta hetki piti kerätä rohkeutta että lapsi uskalsi antaa. Mä vähän mietin että toivottavasti koira nyt ottaa se, yleensä se kun ei ihan vierailta huoli mitään, mutta mä seisoin siinä vieressä niin onneks sit kelpas. Ja kersa oli niiiin tyytyväinen. :D

Sitten mummon kanssa jatkettiin matkaa mökille. L taas innoissaan lähti mukaan, kun päästin sen autosta, ja jonkun verran se kyllä loikki hangessakin. On se vaan ihme koira. Enolta mökille on kymmenisen kilsaa eli ei koiralla kovin pitkää lepoaikaa taas autossa ollu. Tie ei oo siis aurattu siis ihan pihaan asti, vaan pitää tarpoa umpihangessa viimeiset 100-200m. En tiedä paljon se matka on, oon niin huono arvioimaan, mutta jotain sellasta. Luulen että L haisteli omia jälkiään, mehän oltiin käyty tuolla muistaakseni vuodenvaihteen aikoihin. Mökin tarkastamisen jälkeen lyllerrys takaisin, koira sai autolla taas loput kissan märkäruuasta ja aimo lorauksen vettä sekaan. Hyvin maistui.

Sit kotiin vajaan tunnin ajo, pentu nukkui aivan koomassa. Mä lähdin illalla vielä kaverille, olin poissa n. 3h. Luulen että pentu ei ollu edes kylkeään kääntäny sinä aikana.

Palasin 23.30, kusetus ja nukkumaan. Nukuin kellon ympäri, pentukin oli rauhallinen, ei alkanut riehua aamulla eikä mitään. Ei ollu edes pissannut papereille. Tänään ei oo tehty mitään. Kusilenkit vaan. Eikä tehdäkään.. väsynyttä väkeä, molemmat. Mä tein iltapäivällä pari tuntia koulujuttuja, pentu on saanu aamuruokansa kongista parissa erässä. Sit siivosin rottia, ja nyt vois kohta melkeen mennä jo yöunille.

Olipa pitkästä aikaa kivan aktiivinen viikonloppu, vaikka en mä kyllä toivois tällasia joka viikonlopulle. Mut vaihteluna tosi jees :) Musta oli jännää huomata, että vaikka pennusta kyllä näki että sillä on jo monen tunnin riehumiset taustalla, vieraan silmään sen uupumusta ei kyllä olis huomannu. Niiden mielestä se olis korkeintaan ollu rauhallinen tai jotain. :D Eli mukava huomata, että sitä virtaa kyllä riittää, se oli aina tulossa tuosta innoissaan mukaan ja lataantui niinä lyhyinäkin ajoaikoina uudelleen. Tietty se nyt jälkeen päin näkyy, että tosiaan la-illan kotiutumisen jälkeen se on ollut hyvin rauhallinen ja tyytyy oikein hyvin vaan nukkumaan. Ei kanna leluja mulle, ei kerjää tekemistä, ei riehu ulkona, ei mitään.