Kaveri tuli hakemaan Luksin Vieno-belgin luo kahville, vaikka minä kipeenä jättäydyin pois kimppakyydistä. Mentiin vähän aiemmin kadulle, jotta pentu ehti tehdä tarpeensa ennen kyydin saapumista. Oltiin kuitenkin liian aikasessa, joten kävin hakemassa kotoa lisää vaatetta ja sit keksin napata rohkeesti uuden vinkuvan "narulelun" (narupallon muotoinen, pallo, varsi ja kahvaosa, mutta muovia/lateksia/tms ja pallo-osa vinkuu) ja nakin pätkiä mukaan, ajattelin vaan kokeilla että leikkiikö se yhtään. Viiden ruuhka, kulkijaa jos jonkinlaista, autoja ja ties mitä häiriötä siis.

No, ensinnäkin. Pentupa tapitti narupalloa aivan herkeämättä. Se käveli pallokontaktissa alaovelle, pihalta kadulle, kadun yli, puiston portille. Se meinasi törmätä lyhtypylvääseen kun se napitti vaan palloa.

Ja se leikki. Se puri siihen kiinni ja riuhtoi niin ku oltais oltu kahdestaan olkkarissa. :O :O :O Viis ohi kulkevista ihmisistä, autoista, yhdestä koirasta (en oo kyllä satavarma huomasko pentu sitä ollenkaan, mutta sama se? Joko ei huomannu kun keskittyi niin tiiviisti palloon, tai sit huomas mutta ei kiinnostanu kun keskittyi niin tiiviisti palloon, aika sama se?).

Irroitus. Namipalkka. Sivulle tuloja, namin syömistä sivulla. Lisää leikkiä. Voitin lelun, ja ennen kun ehdin tehdä oikeen mitään, pentu hypähti itse sivulle. "Näin sen saa vissiin nopeiten takas?" Minä olin pyllähtää hämmästyksestä selälleni. Ensimmäinen kerta kun se osoittaa noin selkeesti ymmärtävänsä, soveltavansa, yhdistävänsä näitä asioita. Olin liikutuksesta suunnilleen itkun partaalla. Ihan oikeasti.

No, onneksi älysin järkytyksestäni huolimatta tarttua pennun ehdotukseen saman tien ja palkka lensi välittömästi :)

Vähän vielä leikkiä, sivulle tuloja, irroitus. Yksi ohitus niin, että pentu roikkui lelussa koko matkan. :O Sit mä laitoin lelun aidalle ja sanoin että nyt ootellaan kyytiä, se tulee varmasti ihan kohta, ja pentu istui ja tapitti lelua koko ajan. Annoin sen sille vielä hetkeks, ja se leikki ihan raivolla. Jossain vaan kolisteli muuttoauto ja se käänty kuuntelemaan kolinaa niin että ote löystyi ja lelu tippu. Sain varastettua sen siltä, se kyllä alko heti taas tavoitella sitä, mutta "rangaistuksena" huomion herpaantumisesta lelu pysy sen jälkeen visusti piilossa. ;)

Pian kaveri jo tulikin. L ei meinannu mennä autoon. Sitä on ennenkin kuskattu sen etupenkillä, ja nyt se kävi kyllä nuuhkasemassa mutta yritti peruuttaa. Nostin sen sit kyytiin ja polleena se istu etupenkillä. Yritti kyllä vielä tulla pois, kun säädettiin vähän muuta ja ovi oli raollaan. Vähän tais kummastella kun mamma jäi kyydistä. No, tuskin muistaa kauaa kaivata, eiköhän niillä oo sellaset rallit Vienolassa :)

---

L tuli juuri äsken takas kotiin, eli oli poissa n. 17-20:30. Mahtaa olla väsynyt. Ihanaa, nyt se jaksaa taas sairasta mammaa päivän tai kaksi...