Pääsin koulusta jo klo 11, ja koska ulkona oli ihana lumimyräkkä, päätin lähteä päivän lenkille jo silloin. Uloslähtö täysi kaaos. Pentu pysyy nykyään aika hyvin pedillään olkkarissa katsomassa kun puen, ilman että sille tarvii sanoa yhtään mitään. En ole oikeastaan edes tietoisesti opettanut sitä, luultavasti tääkin johtuu vaan siitä että se kerää eteisestä painetta ja väistää siksi itse kauemmas.. :P No, kun sille sit selviää että otan sen mukaan, se ryntää paikalle kiljahtelemaan. Aaargh.

Mentiin eka pulkanlaskukuopalle, ajattelin päästää koiran irti. Ihan viisi metriä sitä ennen pentu kiskaisi jonnekin puskaan ku höyryveturi. Mulla jäi sormi remmin väliin ja karjaisin sekä kivusta että pelästymisestä. Sillä ei oo koskaan ollu tapana tempoa remmissä ja pelästyin ihan hulluna kun se yhtäkkiä tosiaan syöksyi sinne pusikkoon... ja koska olen maailman lapsellisin ihminen, tän jälkeen mua ei enää huvittanut päästää sitä irti. Käveltiin sinne montun päähän ja takas siis remmissä ja mä mutisin itsekseni kirosanoja koko matkan.

Onneksi pääsen angsteistani nopeesti ohi, ja siinä kävellessämme totesin että ollaan kohta sorsalammella. Siellä missä se pelästyi sorsia pari viikkoa sitten. No, mennäänpä sinne, päästän sen jäällä irti. On niin hauska sää että tekee mieli vielä talsia.

Ja sitten... mä tajusin ihan just heti tapahtuneen jälkeen, että olisin vaan pitänyt pääni kiinni. Että sitä osaa olla idiootti! Se vaan lipsahti sen kummemmin ajattelematta, voi helvetti. Tultiin siis jäälle, olin taas hyvällä tuulella. Kutsuin koiran liinan päästä luokse ja otin remmin irti pitäen vielä pannasta kiinni.

minä: "Istu!"
koira: Diipadaapa kattelen tässä taivaalle lallallaa
minä: no ei sitten stna!

Remmi takas kiinni, täyskäännös ja suorinta tietä kotiin.

Mä olisin voinut läpsästä sitä persiille, korottaa ääntäni, toistaa käskyn tai vaan jäädä seisomaan ja odottamaan että se tottelee. Kyllä se kuuli. Kyllä se osaa. Jos kyse olis ollu luoksetulosta tai pois-käskystä, mä olisin ihan varmasti runnonut sen tottelemaan. Nyt en viitsinyt. Mulla on palkkio, mulla on kaikki mitä se sillä hetkellä olis halunnu, ja mä eväsin sen siltä. Kyllä se riitti. Sinänsä olen tyytyväinen etten tosiaan alkanut vaatia ja räyhäämään ja laittanut sitä tottelemaan. Koko juttu vaan olis kannattanut jättää väliin ja laskea se vapaaksi ilman mitään sirkustemppuja. *tähänpirunvihainenhymiö*

Periaatteessa musta tollaset on hyviä tilanteita treenata. Koira tietää että se pääsee kohta irti, sen kannattaa totella. Vaikka vaan yksi helppo käsky ja palkaksi vapautus. Ei sen tarvii päästä vapaaksi ilmaiseksi, ei se meillä ainakaan ole itsestään selvyys, se on etuoikeus joka pitää ansaita. Sillä että tottelee. Erityisesti luoksetuloa, mutta jos keksin pyytää jotain ennen irti päästämistä, ilman muuta se on silloin vapautuksen ehtona. Niin, aikuisen koiran kanssa. Murkkuikäisen kanssa nää on just niitä jotka kannattaa vaan jättää väliin, turhaa simputusta josta tulee paha mieli molemmille. :P

No, yritän muistaa ottaa opikseni.

Tunnin remmmilenkki uuvutti pennun ja se oli iltapäivän tosi rauhallinen. Mäkin nukuin parin tunnin päikkärit.

Viiden maissa totesin että pitää mennä autolla kauppaan, ja ajattelin että käydään samalla jossain missä se saa juosta hetken irti. Kun jäi niin paha mieli siitä aamupäivän kämmistäni. Pentu oli eka melkeen tunnin autossa, kun kävin parissa eri kaupassa. Sit mentiin ihan uuteen paikkaan, ajeltiin eka jonkun aikaa vaan etsimässä potentiaalista seutua. Lopulta löyty sellanen pitkä kämänen tie, joka johti vaan umpikujaan ja jonka varrella oli pääosin peltoa, taloille asti ei menty. Päästin pennun pitkällä suoralla irti. Sillä oli heijastimet ja oli sen verran hämärää, että näin autojen valot jo kaukaa, mutta oli se aika stressaavaa katsella koko ajan taakse. Tie oli kyllä niin kämänen ja umpijäässä että siinä ei kukaan olis voinu ajaa kovaa, ja umpikujan takia arvelin että trafiikkia ei hirveesti ole. Oltiin reilu puoli tuntia ja sinä aikana tuli kolme autoa, kaikki peräkkäin. Pentu totteli luoksetuloa tosi hyvin ja pysyi mun vierellä nätisti sen aikaa että autot meni ohi. :)

Heiteltiin vähän nameja pitkin tietä ja takas tullessa rämmittiin osan matkaa pellon kautta. Suoralla tiellä koira irtoaa sinne ehkä 20(-30)m päähän, mutta jää kyllä hyvin odottamaan. En mä tiedä miksi olin joskus huolissani tosta etäisyydestä, eihän toi ole edes paljoa...

Lopuksi oltiin jo menossa metsäläntin kautta autolle, kun pentu tuli ihan mun jalkoihin ja sanoi BBBRRRR metsään katsoen. Samassa metsästä kuului jotain Mustihetitänne!! -kiljuntaa. Mulla oli taskussa muovirasiassa maksalaatikkoa, olin meinannu ottaa yhden luoksetulon sillä, mutta olin unohtanut.. nyt onneks muistin sen ja palkkasin kanssaeläjien ilmaisun sillä. L vaikutti olevan tosi hyvin kuulolla, joten en ottanu sitä edes kiinni, kiitin vaan ilmoituksesta ja sanoin että mennääs me tonne toiseen suuntaan. Hyvin lähti mukaan. :) Toivottavasti se pysyy tollasena, toi olis niin hyödyllistä. Pahoin vaan pelkään että jossain vaiheessa kun sillä on enemmän pokkaa, se lähtee räyhäämään niiden vieraiden luokse...

Kotona sai iltaruuan. Olin ostanut kaupasta säkillisen luita kaverin koiralle (kaveri on hoitanut Ällää niin paljon eikä huoli rahaa, niin vähän korvausta sit näin), ja levitin ne luupussit keittiön lattialle, halusin ottaa kuvan. Sanoin Luksille että niitä ei saa ottaa, ja tosi hienosti se tyytyi vaan haistelemaan kaikki läpi samalla kun kuvasin. Joka kuvassa on ylimääräinen musta naama. :D Koska se oli niin kiltti, annoin sille kaapista sen omista luuvarastoista yhden palkaksi. Olin seisomassa rottahäkin vieressä, sellasessa kohdassa missä pentu ei koskaan normaalisti makaa, ja nyt se könysi sen luun kanssa mun jalkoihin ja kävi siihen mussuttamaan sitä. <3 Hassu pieni eläin.

Sit pesin vielä rottia, koirasta se on aina ollu tosi kiinnostavaa ja nytkin se kyttäsi koko ajan. Otin vähän videota, juuri pesty Suti kiipeää lopuksi Ällän päälle ja pentu oli ihan "iiks mamma, tää ei oo sit mun syytä, toi vaan TULI tohon!" :D Se muisti tällä kertaa tosi hyvin että ollaan varovasti eikä tyrkitä niitä tassuilla, ja mua alko naurattaa ihan kauheesti kun pentu oli niin surkeena rotta niskassaan. "Tiedän, mulle on sanottu että näihin ei saa koskea mutta mitä mä nyt teen kun SE tuli mun päälle?! Auta!"

Nyt mun jaloissa makaa hyvin väsynyt ja toivottavasti myös onnellinen penska. :)