Voi jeesus kristus oikeasti. Olen pahoillani jo etukäteen, tiedän että olen niiiin lapsellinen. En vaan voi sille mitään.

Olen edelleen vihainen koiralleni, siitä eilisestä. Tai en mä oikeastaan ole aktiivisesti vihainen, mua vaan vituttaa niin kauheesti koko koira. Se alkoi siitä ja jäi vaan päälle, vaikken todellakaan enää aktiivisesti muistele sitä.

Mitä vihaisempi olen, sen enemmän koira on ihan "anteeksi että olen olemassa". Esimerkiksi äsken, siivosin pari tuntia elukoiden (meillä on rottien lisäksi hiiriäkin, jos en ole kertonut) häkkejä, portti oli välissä ja koira eri puolella. Se välillä kai seurasi portilta mun puuhia, ja välillä meni kauemmas makoilemaan. Olin jo ihan hyvällä tuulella, ja sitten kun piti hakea olkkarista portin toiselta puolelta jotain, joka jumalan kerta koira nousee, tulee mua vastaan maata viistäen ja on vaan niin "pliis katso edes mua, ei se haittaa että olet vihainen, katso silti, pliiiiis!". Mä en voi sille mitään että tiuskaisen saman tien että mee helvettiin siitä. :P :( Pysyis hitto KERRAN aloillaan odottamassa eikä laahustais jatkuvasti perässä "anna anteeksi, anna anteeksi, joohan, pliis".

En tiedä minkä takia mulla on paimenkoira, kun vihaan just tota ylinöyristelyä. Vihaan itseäni, kun en pääse tästä käskemällä yli. Se on KOIRA.

Eli meillä on koko päivä menty niin, että minä en ole näkevinäni koko rakkia. En halua huomata sitä, koska rähinäfiilis on edelleen niin pinnassa niin parasta olla korostetun hiljaa. :P Piski taas huomaa että ignooraan sen täysin ja on jo sen takia aivan maansa myyny. Kiva kierre.

Olispa vähän lämpimämpää niin veisin sen pariks tunniks autoon. Pois silmistä. Yksiössä en voi sulkea sitä mihinkään niin ettei se koe sitä jonkinlaisena rangaistuksena, ja ole sen jälkeen entistä enemmän taas nöyristelemässä...

Oltiin kuitenkin koirakoulussa. Johtu varmaan suurimmaks osaks tästä, mun kehut ei tullu ollenkaan sydämestä, eli koira oli jotenkin.. outo. Vaisu. Toiset koirat kiinnosti kovasti ja siitä meidän kehutusta kontaktista ei ollu paljoa tietoakaan. Toisaalta ihan kiva nähdä miten herkästi se reagoi mun mielialaan, mutta ei kyllä oo mitään järkeä mennä koulutukseen jos fiilis on "katoa mun silmistä". :P Oli taas eri kouluttaja, kerrassaan onneton tapaus. Tehtiin kontaktikävelyä ringissä (ei tullu mitään), siksakkina niin että muut ympyrän kehällä paikoillaan ja yksi pujottelee niiden ympäri (ihan ok, tosin onko niin vitun vaikee pitää oma koira kiinni ettei se pääse yllättäen tempomaan kun pujotellaan just vierestä ohi!! tarkoitus oli pitää odottavat koiratkin sivulla ja/tai kontaktissa, mutta jos se ei onnaa, niin pitäkää saakeli sitä narua sit muuten tiukalla.), sivulle tuloja (hienoja, mutta vaatii edelleen voimakkaan käsiavun), ja lopuks luoksetulot kujassa (L:lle leupalkka, annoin sen roikkua lelussa monta minuuttia sen jälkeenkin eli "talutin" sen lelulla takas paikallemme kujaan. Oli toki remmikin kiinni. L ei ota enää ollenkaan häiriötä toisista koirista, viimeinen koirakko teki luoksetulon samalla kun L leikki mun kanssa).