Puinen kapula (alkeet tehtiin pentuna metallilla, puista se ei ole ennen edes nuuhkinut), pussillinen nakkia, keittiön tuolille istumaan ja itselle napakka käsky ottaa tää vaan testinä, ei mitään paineita tai edes "koulutustilannetta". Kokeilen vaan saanko pennun kiinnostumaan ylipäänsä koko kapulasta.

Räpläsin ensin kapulaa itsekseni, kehuin ja ylistin sitä (:D) ja käänsin aina selkäni kun koira yritti tulla katsomaan. Parin väistön jälkeen annoin sen nostaa etujalat mun syliin ja kurotella kans nuuhkimaan kapulaa, ja vuolaat kehut siitä. Sitten laitoin kapulan polvieni väliin. Tähän astihan me päästiin metallin kanssa, pentu koskee joko mun polvien välissä tai maassa/millä tahansa korokkeella olevaa kapulaa. Toisaalta lelun kanssa tehtiin puremisharkkoja, eli lelu polvien väliin ja pentu "haukkasi" sitä. En vaan saanu sitä kapulaan millään yhdistettyä ja sit jätin koko roskan tauolle.

Pentu tarjosi eka eteen tulemista niin tomerasti, että kapula kimposi mun polvien välistä. :D Se tyrkki sitä tassulla, haisteli ja tökki oikeaan kohtaan eli keskelle (ilmiselvästi muisti!). Sitten se vaan avasi suunsa ja haukkasi kapulaa!! Mun leuka loksahti auki, mutta ehdin ihan suht hyvin sanoa "jep!" ja nakkasin sille kourallisen nakkia suuhun.

Sitten vähän jäätymistä, pentu pujotti pään kapulan alta ja yritti taas vaan tiivistää eteen istumaan tulemista. Naputtelin kapulaa sormella ja juttelin mukavia. Olen ajatellut, että turha puhe häiritsee, mutta toisaalta se näyttäis myös auttavan siinä että penikka ei vedä paineita. Puhun sille ystävällisesti koko ajan kun se yrittää, ja sitten puhkean ylistyslauluun kun osuu oikeaan. Näillä nyt mennään ainakin tällä hetkellä. Pari kertaa kun olin sormella näyttänyt kapulan keskiosaa ja kannstanut "siitä sun pitäis ottaa se", se haukkasi sitä uudestaan! Ei se paljoo ehtinyt kun avaamaan suutansa kun jo kiljaisin riemuissani "JEP!!" ja nakitin.

Kolmas toisto tuli reippaasti ja epäröimättä, kourallinen nakkia siitäkin, sit palkaksi "heitetään" ja loput pussista olkkariin. Ryntäs perään niin että tais jäädä jarrutusjäljet lattiaan. ;) Piru kun ei ollu lelua hollilla, olisin halunnu palkata sillä. Mä vaan ajattelin alun perin että härnään koiraa hetken ja paan kapulan kaappiin "lällällää, olisko kiva jos säkin saisit", mutta se kiinnostu siitä niin hyvin ja oli taas ihan silmät loistaen "ihanaa, säkö teet MUN KANSSA jotain, oh god!"

(Viime yönä kiusasin sitä niin että jos se olis ollu ihminen, se olis motannu mua turpaan... naksuttelin häkissä olevalle Orsille pinnojen välistä, hypin, pompin ja hilluin eli muka leikkipalkkasin rottaa :D, ylistin Oi Taitavaa Orsia ja sitten välillä vilkaisin portin takana kyyläävää koiraa ja oikeen korostetun surkeesti määkäisin sille, että voi reppanaa, maistuis varmaan sullekin. Luulen että (naksuttelu)tauko, mun asenteen muuton ja lisäks tää "mulla on sikahauskaa rotan kanssa naksutellessa" tai "mulla on lelu ulkona mutta leikin sillä mieluummin yksin kuin koirani kanssa" -pelleily on kaikki yhdessä vaikuttanut, ja nykyään kun L tajuaa että meinaan todella tehdä sen kanssa jotain, sen häntä heiluu ja silmät kiiltää. Toivottavasti en vaan kohta onnistu pilaamaan tätäkin jotenkin lyttäämällä koiraa liikaa, että se tulee siihen tulokseen että leikitään sit vaan jatkossa molemmat keskenämme kun kummallakin on kivempaa niin. :P :D)

No, takas noutoon. Jämähdin viimeeks aivan liikaa junnaamaan paikoillani. Kun 80% onnistuu, aika nostaa kriteeriä. Nyt pitää olla tarkkana että koskeminen ei oo enää mikään juttu ollenkaan, suun avaaminen kelpaa parilla seuraavalla kerralla ekana toistona, mutta sitten se suu pitää myös sulkeutua kapulan ympärille. Ja pikku hiljaa sitä kestoa. Mä naksuttelin sille varmaan yli sata kertaa pentuna pelkästä koskemisesta, ei ihme että seuraava askel alko tuntua mahdottomalta...

Mutta kerrassaan ihmeellistä että SE MUISTI! :) :) :)

Mä sanon että meillä on edelleen tauko, ja mun mielestä onkin. Eli oikeasti tehdään

1) kerran viikossa koirakoulu. tähän saakka siellä on tehty kontakti(kävely)ä, vieraan käsittelyharkkoja, motivointia, käskystä istumista ja joka kerralla yksi vauhtiluoksetulo
2) pari kertaa viikossa (?) arjen tilanteissa paikallaolo. perusjuttuja kuten ruuan odottamista, autosta ja ulko-ovelta poistumista en laske, eli noi paikallaolot on jotain erilaisia ja tietoisesti vaihteleviksi suunniteltuja. Koirakoulussa aletaan 1,5 viikon kuluttua treenaamaan paikallaoloa kentällä, eli ajatuksena on tehdä parin sekunnin istumiset sitä ennen ulkona itsekseen, ettei kentällä tarvii ottaa ekoja yrityksiä pahassa häiriössä. :)
3) leikkiä ulkona. Viime yönä olin varustautunut kamojen kanssa, mutta fiilis katosi totaalisesti matkalla, joten jäi taas välistä. Tarkoitus siis tehdä niin, että koira liinassa, voittaa lelun/heitän lelun, kun ottaa kiinni, kehun ja kelaan koiran liinalla lähemmäs ja uusi leikki palkaksi. Tarkoitus olis tolleen vääntää rautalangasta, että tuo se lelu takas, niin jatketaan leikkiä. Kohta ku lumet sulais niin pääsis esineruutuihin, mutta ensin sen pitäis edes jotenkin osata palauttaa lelut mulle... :P
4) kontaktikävelyä. Mulla on muutaman kerran ollu namit mukana ja olen lähtiessä ajatellut että jossain paikassa teen sitä vähän, mutta kun en tiedä miten! :D Mä en koskaan tajua tarttua siihen kun koira sattuu kävelemään suht lähellä ja katsoo muhun. Enkä tiedä mitä mä sille sanoisin. Luksi? Seuraa? Jotain höpötystä vaan, että saan sen eka alkuun ja koiran ylipäänsä tajuamaan, että nyt tapahtuis jotain? Tai sit mietin sitäkin, että alkaisinko jo vaihtaa sille kurkkarin ja lyhyen hihnan, niin se toimis samalla kätevästi merkkinä siitä. Liinassa on ainakin pirun vaikee tehdä, melkeen tekis mieli päästää koira irti. Tai sit tosiaan vaihtaa siks aikaa lyhyt remmi.