Päivä jolloin ei olis kannattanut nousta ollenkaan... tai jolloin olis kannattanut muuttaa hotelliin.

Pentu ei tehnyt aamulla ulos, ja puolilöysä paskaläjä odotti kun tulin 13 maissa kotiin. Vein rotan piikille ja sain lähtiessä raivarit koiran kanssa. Miksi sen pitää alkaa aina hillua ja sekoilla "pääsenköhän mä mukaan, en, pääsenkö?" silloin kun mulla on paljon kamaa ja sen nimenomaan pitäis olla kauniisti? Se meinas kaataa rotan boksin ja siinä vaiheessa karjuin että jumankauta en mä otakaan sua mukaan, mee helvettiin siitä sähläämästä. :P Vein rotan, kävin kaupassa, tulin kotiin, tein sovinnon koiran kanssa, käytin sen ulkona. Tunnin kuluttua se truittaa sisään aivan kuravelliä, jossa kelluu pähkinän kuoren palasia. Joku rotta siis heittäny häkistä pähkinän ulos ja ahmatti syöny sen. Ikkuna taas auki ja pesemään, ei kai siinä muutakaan voi.

Ulkona olis ihana ilma, mutta musta tuntuu että pää räjähtää justiinsa. Luin pari tuntia huomiseen tenttiin, kohta kai koetan jaksaa vähän ulos hurden kanssa. Päätä särkee ja tekis mieli vaan mennä nukkumaan, mutta sit toi sankari aivan varmasti paskantaa sisään ja herään siihen... uhhuh. Tuskinpa se ny kovasti kärsii jos ei tänään lenkillä käytäiskään. Sillä on selvästi huono olokin, ei ollu syöny yksin ollessaan sille jätettyä luuta. Normaalisti vetää tollaiset luut muutamassa tunnissa.

--

Kolmas satsi just ku annoin sille iltaruuan. "Kun se vaikuttaa jo olevan ohi". Phyöööh!!

---

20 maissa lukeminen riitti ja omistaja kaipasi lenkkiä. Koira ruikuloi päivän neljännen kuralöllön ja alkoi sitten urpoilemaan oikeen urakalla. Ehkä se oli oikeesti kipeä ja jumitti siksi, mutta ne muut häröilyt oli kyllä ihan muuta... Kävelin siis 50m ja totesin että menköön himaansa, mä en jaksa sen kanssa tapella, eli täyskäännös ja koira kotiin. Jatkoin yksin puolen tunnin lenkin.