Pikapissatus venyi 40min lenkiksi, kun oli niin rento fiilis ja teki mieli kävellä vielä vähän. Pentu totteli odota- ja älä ota -käskyjä erinomaisesti ja todella sielu lepäsi... miksi en aina jaksa muistaa ja iloita siitä, että vaikka treenit menee pipariksi, se osaa arjessa aika paljon. Seuraavaksi pitäis opettaa sille reunaan-käsky. Olen miettinyt, opetanko vaan että "reuna" =kumpaan tahansa laitaan kunhan menet keskeltä tietä syrjään, vai erikseen jotkut sanat eri puolille, tyyliin oikea/vasen tai reuna/laita tai jotain. Irti ollessa (lähinnä mökillä hiekkatiellä jos tulee auto vastaan) on ihan sama kummalle puolelle se menee, kaupungissa remmissä olis kätevää jos se oppis menemään sille puolelle missä mä olen, jotta remmi ei mene tien poikki. Tai sit tosiaan vois yrittää niinkin, että "reuna" = sille puolelle reunaan missä minä olen. Siihen tulee vaan väkisin viivettä jos tai kun sen pitää aina ensin katsoa kummalla puolella minä menen. Hmpf.

No, sit kotona kynsien leikkuu. Ja olipa taas niin vaikeeta! Viimeeks se meni oikeen hienosti hesassa viikko sitten. Nyt eka etujalka (vas) normaali, kun olin palkannut siitä ja otin tokan etujalan, pentu luimi, rimpuili, yritti luikerrella sylistä alas, tempoi tassua pois ja ties mitä. Häh?! Sen sijaan että olisin runtannut sen "mulle et vittuile"-tyylillä (kuten tein edellisen koiran kanssa, ja pian se tulikin pelkoaggressiivisena hampaat edellä vastaan), otin siitä vaan napakan ystävällisen otteen ja rauhoittelin äänellä samalla kun jatkoin hommia. Ohjasin sen pään mun "olan yli" silleen että koko koira nojasi mua vasten. Se rauhoittui silmin nähden sitä, plus että sain pään pois edestä heilumasta -> helpompi keskittyä tassuun ja nopeemmin leikattu. Kunnon palkka kun homma oli tehty. Takajalat paljon paremmat. Lopuksi vielä hampaiden vilkaisu ja epämääräistä räpläämistä -> alas-käskyllä sai vasta lähteä.

Sitten innostin sen hyppäämään mun syliin. Aiemmin se tuli kynsien leikkuuseenkin niin, että hyppäsi itse innoissaan syliin. Nyt sain sen kerran hyppäämään, ja sitten ei enää millään, vaan etujalat nousi mun polville, jos nekään. Nostin sen pari kertaa syliin ja se oli ihan jäykkänä, eli ensinnäkin se on jo yhdistänyt sen kynsien leikkuuseen plus se todella kammoaa sitä. Miksi?

Mä olen vähän yliherkkä mutta pahoitin mieleni taas tosta. Lenkillä hankittu hyvä fiilis katosi ku tuhka tuuleen. Mun koira ei halua enää hypätä mun syliin, mikä oli siitä vielä pari kuukautta sitten sikahauska temppu. Mitä olen tehnyt väärin?

 

--

 

Tässä rotufoorumin kirjoituksen kopio:

Tänään piti olla se koirakoulu, mutta ei päästy, niin tehtiin äsken kotona vähän. Ajattelin "laatikkoleikkiä" tollasella rahilla, ei mitään väliä mitä pentu tarjoaa, naksuttelen kaikesta laatikkoon kohdistuvasta. Niin mulla ei ole mitään ennakko-odotuksia saati vaatimuksia = ei paineita. Katsominen ok, mutta kun n. viiden toiston jälkeen lakkasin kelpuuttamasta sen ja halusin mitä tahansa muuta, pentu alkoi vinkua. Kauheeta! :( Hyvä puoli on kuitenkin se, että nyt se sit selvis, se todellakin ottaa musta kauheet onnistumisen paineet ja kun en enää naksauta, se turhautuu heti. Malttoi kyllä keksiä muuta, ei siis vaan jääny vinkumaan koomassa paikoilleen. Sain rahin jalan haistamisen (2x) ja tassulla läppäisyn (3x), mutta äänitehosteet jäi silti. Kehuin sitä vuolaasti äänellä kun yritti jotain, ja lopetin noiden jälkeen syöttämällä sille kaikki loput namit kerralla.

Miten tähän nyt puututaan? Lisää totaalinaksuttelutaukoa? Sellasia perinteisiä harkkoja joissa ohjaan sitä -> ei joudu miettimään tai yrittämään oma-alotteisesti -> ei turhaudukaan? Vai lyhyitä treenejä joissa ei mitään järkeä, siis just tollasia missä mulla ei ole mitään valmiin liikkeen kriteeriä jotta en vahingossakaan itse odota mitään tiettyä -> ei paineista koiraa? Kovasti kehua äänellä kun yrittää, vaikka äänteleekin samalla?

Otettiin myös yks paikallaolotreeni, olisin heittänyt sille nameja etsittäväksi. Se on aiemmin kestänyt sen ihan hyvin, ei oo siis noussu ennen lupaa. Nyt se nousi ensin kahdesti mun perään kun astuin vähän taaksepäin -> höh ja takaisin istumaan. Välipalkka kun pysyi, käskyn toisto, heitin namit lattialle, pentu lähti perään. Höh ja ojensin käden ottaakseni siitä kiinni ettei ehdi ottaa nmia -> meni ihan kyyryyn ja oli tosi surkeena. Sanoin että ei se mitään, laitoin sen kolmannen kerran istumaan, nyt pysyi, sai kädestä eka yhden namin ja sit luvan mennä syömään muut.

Toisella kerralla pysyi oikein hienosti alusta asti, kesti mun askeleen ja namien heiton. Sai kourallisen kädestä ja luvan mennä syömään muut lattialta. :)

Eli minun virhe numero kaksi, josta mulle sanottiin täälläkin jo kauan sitten... jos se nousee, siitä ei todellakaan tarvii saada raivaria, vaan voi sanoa ihan kiltisti että höh, nyt ei menny ihan putkeen, ja ottaa uudestaan alusta. Kunhan se ei pääse karkaamaan sinne heitetyille nameille tai muuten palkkaamaan itse itseään nousemisesta.

Ihan idiootti olo taas, mä olen niiiin tyhmä! Mudi on niin kova koira ja se pitää laittaa ruotuun ja se kestää ja jaksaa treenata ikuisuuden... kaikkea epäreilua se onkin joutunut mun takia kestämään. :( Mä olisin sen tilalla lyöny hanskat tiskiin jo aikoja sitten...