Annoin sille pakastinlokerosta vikan kanan kaulan tjsp. Tai olin ottanut sen tyhmänä eilen sulamaan (tarttin tilaa pakkaseen), ja nyt se oli ihastuttavan limainen, verinen, epämääräinen märkä klöntti. Annoin sen koiralle suoraan pussistaan ja se onneks vei sen pedilleen tiputtamatta matkalle.

No, eka se jäi taas katsomaan että tuunko pitämään luuta. En menny, nauroin että syö vaan itse. Kävin jossain vaiheessa viemässä sille öljytonnikalaa kädestä, nousi, jätti luun ja tuli parikymmentä senttiä vastaan. Ehkä ihan hitusen jäykkänä, mutta ei tosiaan mitään kovin kummoista. Ehkä vaan kuvittelen tänkin. Joka tapauksessa se ei haittaa, se on niin pieni vivahde. :D

Hypin pedillä luuta syövän koiran yli, tai siis kävelen 10cm päästä vierestä monta kertaa ohi. Ei häiriinny yhtään. En siis kiusallani testannut mitään, vaan ihan oikeita asioitani siinä tein, ja koira oli suoraan kulkuväylällä niin en viitsinyt väistääkään. Näin sen pitää musta mennäkin: mä saan kävellä omissa puuhissani sen ohi ja vaikka yli, se tietää että en tee sitä testatakseni sitä, en kyttää sitä ollenkaan samalla, ja sille se on ihan ok.

No, sit kuvasin parit myytävät tavarat ja totesin että kun on kamera kädessä, otanpa kuvan luuta pedillään syövästä koirasta. Kun käänsin kameran ja oman huomioni koiraan, se otti saman tien luun suuhun ja toi sen mulle! Mä yritin taputtaa petiä ja työntää koiraa pois ja heittää luuta pedille, että mee ny hitto sinne, EN HALUA sun luuta enkä suakaan syliini kun haluan kauniin pedillämakuukuvan!! :D Kyllä se sit jossain vaiheessa luovutti ja palasi pedilleen, ja sain jokusen otoksen.

Sitten ajattelin ottaa oikein lähikuvia ja kävin maahan makaamaan. Ja se siitä sitten, mulla oli sekunnissa koira ja verinen luunpala selässäni. Koira ajatteli että ah mikä ihana patja, ja mä en tiennyt pitäiskö mun remahtaa nauruun vai kirota ankarasti. Taisin vaan haukkoa henkeäni ku kala kuivalla maalla. :D

No, paita tais vähän sotkeentua mutta kaikesta huolimatta olen erittäin, erittäin tyytyväinen siihen, että päädyin "tuoreluukouluttamaan" sen niin kuin tein. Ollaan menossa pääsiäiseks mökille ja porukat tulee kanssa. Ne on ostanu L:lle jonkun ison raa'an luun mitä se saa pihalla syödä. Mielenkiinnolla odotan kuinka se suhtautuu luuhun ja porukoihin + pikkuveljeeni. Ei ne tosiaan mitään ventovieraita oo, mutta onko tarpeeks tuttuja että hurtta laskee yhtään kyräilemättä lähelle. Jos koiraa yhtään ahdistaa, ihmiset saa pitää kohteliasta etäisyyttä. Mulle riittää että minä saan siltä kaiken pois, ketään muuta ei tarvii laskea iholle. Mutta sellanen metri tai kaks saa kyllä silti riittää koirallekin, joka ainoan ihmisen on saatava kävellä ohi sen kauempaa kiertämäti. Ajattelin että annan niille jokusen namin taskuun ja pyydän että kun ne kävelee luonnostaan koiran ja luun läheltä, heittää sille yhden namin silleen huomaamattomasti ja sen kummempaa numeroa asiasta tekemättä. Mitään sirkusta ei oo kuitenkaan tarkoitus järjestäää, eli sen koiran ohi ei aleta juoksemalla juoksemaan jatkuvalla syötöllä.

 

Tässä vielä kohtelias etäisyys
luu.jpg

 

Yritin saada sellasia "onpa sulla vihainen koira" -kuvia, mutta kun se ei katso kameraan, niin ei toi kovin pahalta näytä...
luu_lahi.jpg

 

Tässä on sit könytty selkään ja kierähdetty sieltä jo alaskin, luu suussa
luu_selka.jpg