Omassa puistossa vaan. Menin koulurakennusten palotikkaille (? - kierteiset "läpinäkyvää metalliverkkoa" olevat ulkoportaat) ja houkuttelin pennun sinne. Joskus kerran aiemmin tein saman, mutta silloin piti nostaa pentu portaille ja takas alas, kun se eka askelma on niin iso. Nyt se heti nousi sinne etutassuja myöten ja yritti kiivetä ylemmäs, mutta arasteli hyppäämistä ja ei sitten yltänyt astumaan takajalalla sitä askelmaa. Lopulta menin alas ja autoin sen ylös, ja sit houkuttelin kiipeämään pari askelmaa itse. Selkeesti meni reippaammin kun sillon joskus pari kuukautta sitten. Alastulossa vaan kävi pieni kämmi, pentu rymisteli vähän turhan nopeesti ja kolautti vähän jalkaansa. Ne on niin kapeat että sen oli vaikea kääntyä.

Osa nakeista siis käytetty.

Sit pyörittiin siinä koulurakennusten välissä muuten vaan, pentua jotenkin vähän jännitti hurisevat ilmastointikoneet, tupakkapöntöt, kukkasaavit yms.

Jänis. Huomasin sen kyllä edelleen ennen koiraani. Sama sähköistyminen, mutta ei vieläkään koettanut rynniä perään. Kielsin "ei sinne", pentu otti kontaktia minuun, mutta käänty pian taas katsomaan jänöä, joka nyt lähti pakoon. Kutsuin koiraa nimellä ja hyvin se tuli, heitin kourallisen nakkia maahan. Nosti nenänsä kerran kesken syömisen ja vilkaisi nurkan taakse paenneen jäniksen perään, mutta jatkoi saman tien syömistä. Tungin sille vielä kädestä namia suuhun.

Lähdettiin sinne mihin jäniskin meni, kun oltiin siihen suuntaan alun perin menossa. Tultiin "t-risteykseen", jänis oli vasemmalla, pentu vilkaisi sinne, sanoin että ei sinne, ja lähdettiin aivan normaalisti oikealle. Pentu alko ryntäillä hihnassa ihan sekopäänä, luulin eka että se jänis on kuitenkin siellä, ja piti ihan kääntyä katsomaan taakse että eikö se just ollu siellä. No oli oli. Liekö siinä sit ollu jotain jälkiä? Musta se oli ihan tavallinen pentuhepuli, mutta se ajoitus vaan jotenkin niin laitto uskomaan että tää on nyt jäniksen jahtaamistranssia... ja mitä tekee hän, joka inhoaa ajatuksena sitä että koira kunnioittaa hihnaa ihmisen sijaan? Antaa remmillä pakotteen jotta riehuva pentu lopettaa ja rauhoittuu. Luoja. Ääliö... kaiken tän jänissäädön pointtihan on se, että voin pitää koiraani aikuisena irti tässä samassa kaupunkipuistossa, koska se tottelee sanallista käskyä jättää jänöt rauhaan. Kannattaisko sit vaikka komentaa riehuvaa pentua ensin "riittää" tai vaikka karjaista vaan HHHNNGFP! tai mitä tahansa mitä sit tositilanteessakin voi käyttää. Kun remmiä ei ole.

Nameja jänisepisodin jälkeen enää muutama hassu murunen jäljellä.

Ja ihan oikeasti, menee viisi tai kymmenen sekuntia, kun alkaa kuulua kovaa jyrinää. Junarata menee 100m päässä takanamme, varmaan juna. Pentu vilkaisee mua, sanon että eipä haittaa, jatkamme matkaa. Jyrinä vaan kovenee ja käännyn sit katsomaan taakseni. Helikopteri?! Ihan pirun matalalla vielä.. etsitäänköhän meitä? ;D Kytät jo hakemassa kun kiipeiltiin luvatta koulun paloportailla! Pysähdyttiin sit pällistelemään silkasta aivojumista, mä sydän syrjälläni että nyt pentupolo saa slaagin tosta yhä kovenevasta melusta, ei oo ku pari namia, ei oo ees mitään keppiä ihan jaloissa mistä vois taikoa lelun. Kyykistyin ja otin pennun hollille. Helikopteri ihan oikeasti meinaa laskeutua siihen, 50m päähän meistä. Siinä on paloasema ja siihen pihalle se tulla tupsahti. Mä hädissäni yritin kiljua koiralle että kaikki ok, nou hätä, ja aloin sit riehuttaa sitä lapasilla kun en muutamaan keksiny, enkä pilkkopimeessä ja hurjassa metelissä oikeen ottanu tolkkua millä mielellä se mahtaa olla. No eipä mitään, hyvin riehu. Kaivoin siinä tohinassa pari nakinpalaa sisältävän namipussukan esiin, pentu sai työntää kuononsa sinne ja imuroida sen tyhjäks. Katseltiin vielä vähän aikaa kun kopterin möly alko vaimenemaan, ja sit nousin ja sanoin ihan pokkana että mennääs sitten.

Namit totaalisen finito. Mutta ei, se ei sitten ilmeisesti ole kovin ääniarka. Jos joku iso auto tai just juna jyrähtää ohi, niin kyllä se säpsähtää ja yleensä vilkaisee mua, jolloin sanon aina että ei haittaa. Just yks päivä olin itse pissiä housuuni kun oltiin sen saman junaradan kohdalla menossa sillan alla jalkakäytävää pitkin, ja just meidän kohdalla takaa tullut ambulanssi heitti pillit soimaan. Pelästyttiin pennun kanssa ihan yhtä paljon, mutta piski tosiaan toipu muutamassa sekunnissa ihan ennalleen.

Loppumatkasta kiirehdin suoraa tietä kotiin, seuraavaks olis varmaan laskeutunu ufo ja mulla ei toden totta olis ollu namin namia pennulle...