Paska harmaa päivä, tuntu "aamu"kusella tossa 11 maissa että liekö pakkastakin. Unohdetaan se jälki siis.

Haettiin auto. Keskustassa oli kiva ruuhka, oltiin tossa 14-15 välillä. Kävelin tarkoituksella vähän ylimääräistä kierrosta ihan siinä mikkelin kahdella pääkadulla, seistiin viis minsaa muuten vaan muka kaveria odottamassa. Odotusaikoihin olen oikein tyytyväinen. :) Mutta itse remmikävelyyn oikeen en. Tai no joo, jos nyt ei ihan hullu ruuhka ole, niin ihan normaalisti se menee. Mutta jos ihmisiä on kauheesti ja erityisesti ku joku kävelee ihan meidän takana, Luksi vetää. Nojaa pantaansa oikeen kunnolla. Mua kiusaa se ihan kauheesti, mutta mikään pieni nyppiminen mikä normaalisti riittää, ei tossa tilanteessa auta mitään. Pysähtelykään ei auta. Se tulee kauniisti mun jalkoihin ja on ok kunnes yritän uudestaan, jolloin se nojautuu taas pantaansa. Mä luulin että se kerää painetta siitä kun tuntuu että takana olijat kävelee kohta meidän kannoille, enkä varsinaisesti voi syyttää sitä siitä... nimimerkillä antisosiaalinen ihmiskammoinen omistaja. :D

Joten ehkä se saa olla tollanen. Tukeutukoon hihnaansa kun ahistaapi.

Pankkiautomaatilta otin rahaa, hienosti venasi senkin aikaa. Pitäis kai pikku hiljaa alkaa opettaa ensin jossain ihan syrjässä kahden kesken pylvääseen kiinni jäämistä, ja sit pikku hiljaa siirtää sitä ihmisten ilmoille. En vaan muka ikinä muista, viitsi tai ehdi...

Sit se sai odotella autossa varmaan yhteensä tunnin kun kävin eläinkaupassa, Lidlissä ja Hong Kongissa. Ostamassa niitä saakelin autosta pöllittyjä laturin- ja mp3-soittimen piuhoja yms.

Pentu kantoi mulle eilen pientä kumista tuhinalelua (sen kai kuuluis vinkua mutta siitä tulee vaan pientä pihinää) varmaan vartin. Laski sen tohon tuolin reunalle ja välillä vedin sitä sen kanssa ja välillä tuuppasin lelun alas. Se vaan aina palasi takaisin. :D Sain siitä idean, että ehkä noutoharkkoja vauhdittais kun opettaisin sen ensin nostamaan ja pitämään (=ottamaan suuhun kunnolla) lelua käskystä. Mietinhän mä tätä jo joskus aiemminkin kai. "Nosta"-käsky olis ihan kätevä muutenkin arjessa.

Sit parin nettikeskustelun ja juuri ilmestyneen pk-lehden jälkiartikkelin takia olen ihan superinnoissani jäljestä, ja meinasin että josko sille opettais tässä kesän tuloa odotellessa maahanmenon namipurkeilla. Vaikka ollaan itse jäljellä vasta makkarakaistalevaiheessa! Eikä se osaa edes mennä käskystä maahan! No joo, eli tehokuuri maahanmenoja jatkukoon ensin...

Tuntuu vaan että on niin paljon kaikkea, enkä osaa päättää mitä tekisin eka. Samalla pelko persiissä siitä että tuhoan sen innon taas tekemällä liikaa. Hittolainen, mä ihan oikeesti tarvisin toisen koiran. Orsi-rottakin saa jatkaa tänään naksuttelutreenejään, en tiedä miten niihin tulikin tällanen parin viikon tauko.

--

päivitys 16:10: lunta tulla tupruttaa ihan sakeana, että joo, unohdetaan tosiaan se jälki... voi jumankauta!! Talvi on ihana asia mutta huhtikuun puolivälissä se vois alkaa jo loppua, ihan totta.