Aluksi sain raahata vastustelevaa pentua väkisin perässäni. Se pelkäsi haukkuvia pystykorvia aivan kauhiasti. Sirunlukija yllätti meidät ilmojonossa ja kumartu vaan yhtäkkiä koiran niskaan laitteensa kanssa, ja L sai lievästi sanottuna hepulit. Äijä ei ees välittäny murisevasta koirasta, joko se ei huomannu tai sit se aatteli että sen paksut rukkaset kyllä suojelee. Ääliö mikä ääliö, olis voinu varoittaa ensin! Sen jälkeen L sit väisteli koirien lisäks ihmisiäkin. Mentiin maneesin nurkkaan katsomoon istumaan, ja aika nopeesti se siitä alko rentoutua. Niin ku aina. Jääköhän toi alkujännitys vaan koskaan pois, vai onko se aina ihan kauheeta uudessa paikassa? Mä olin jo kääntymässä kotiin että ei tästä tuu hevonhelvettiäkään...

Sitä mukaa ku koiran jännitys laski, mun oma alko nousta. Just ku oltiin menossa kehään, ilmoitettiin että tuomari pitää viiden minsan tauon, ja siinä vaiheessa kirosin että voi helvetinperse, mä en kestä enää. Mutta ihan hyvin se sit meni! Kysyin sata kertaa tuomarilta että ai anteeks mitä, ku en kuullu tai tajunnu mitä se kysyy... ikää, ja sit kommentoi että panta on liian kireellä (olikin, ihan helkkarin tiukalla!), ja jossain vaiheessa huusi että älä nosta niin kovasti mahasta ku koira vetää selkää kyyryyn sen takia.

Piski esiinty sata kertaa paremmin ku etukäteen pelkäsin (harjoittelua se toki vaatii vielä ihan helkkaristi!), minä en pyörtynyt vaikka jouduin yllättäen KAHDESTI kehään. Joo, ei siis käyny pienessä mielessäkään ajatella niin kauas, että entä jos käy noin... sit unohdin joka kerta ottaa meidän laput ja nauhat ja ruusukkeet, ja mistään pokaaleista en olis tienny mitään ellei olis vinkattu. Tosin siellä palkintopisteessäkin sanoin että morjens, me kuulemma saadaan tällä lipukkeella jotain mutta ei hajuakaan mitä. Ne vähän nauro. :D Olisin saanu 5e Mustin ja Mirrin lahjakortin tai pokaalin, eli ilmeisesti pokaalit on ihan rihkamaa. En mä sillä mitään tee, se on aika ruma (halvan näköinen ;)) ja jos toi nyt alkaa enemmän niitä kahmia, niin ilman muuta rahana, mutta eka oli pakko ottaa ihan vaan muistoksi. :D

Oli tosi kiva tavata uusia mudi-ihmisiä, ja oikeesti hatunnosto siitä, että mitään leiriytymisiä ja "sun koira on väärältä kasvattajalta" -kyräilyjä ei ole. Tai minä en ainakaan tähän mennessä ole huomannut. :) Mun koira oli tuolla vähän niin ku se musta lammas, mutta kaikki oli tosi kivoja silti. Suurkiitos vielä erikseen kaikille mua rauhoitelleille ja neuvoja antaneille (eli kaikille mudi-immeisille ketä oli paikalla? ;)).

"8kk. Hyvänkokoinen poika. Oikean muotoinen pää, hyvät korvat. Kaunis ilme, oikea purenta. Rodunomaisesti kulmautunut. Oikea luusto. Lupaava karva. Liikkuu vapaasti ja iloisesti. Rodunomainen luonne".

-> PEK1, KP, VSP

Koira olis grillikiskamakkaransa ansainnut (lupasin sille etukäteen että jos se on kiltisti, ostan sille hodarin tai mitä siellä nyt myyntiinkään), mutta menin viemään meidän vuoron jälkeen tavaroita autoon ja pentu könysi väkisin kyytiin. Pieni tahtoo jo häkkiin nukkumaan. Auto oli suorassa auringonpaahteessa ja siellä oli jumalattoman kuuma, joten en uskaltanu jättää koiraa hetkeksikään yksin. Jäi sit myös loput mudit multa näkemättä, kun piti lähteä ajelemaan kotiin.

Tässä Eeva Korhosen ottamia kuvia:

Odottelua

Viime hetken seisotukset ennen h-hetkeä

Koiraa turpaan - jo etukäteen! Ei ku pyyhin siltä rähmää.

Juoksuosuus

VSP Luksi ja ROP Riemu - pentumainen kaaos (niiden kuuluis seistä kauniisti asennossa :D)