Oltiin tutustumassa uuden asunnon lähipolkuihin kaikki kolme. Mies löysi leuanvetotangon ja vatsalihaspenkin ja halusi jäädä hetkeksi äijäilemään sinne. Me tönötettiin ensin hetki katsomassa, ja sitten keksin ottaa pikaiset treenit kun sattu olemaan nakki taskussa.

Ei mitään virittelyä, ei edes namin näyttämistä. Käsimerkillä koira paikoilleen, peruutin kävellen joitakin metrejä (3-4m?), pysähdyin ja odotin hetken, kutsuin luo. Kovaa laukkaa tuli niinkin lyhyellä matkalla, palkaksi nakin palan saalistusta kädestä. :)

Vein koiran takaisin samaan paikkaan ja jätin sen. Peruutin ensin kävellen ja sitten juosten. Ehdin juosta jokusen hypähdyksen ja se pysyi istumassa, ja just kun ajattelin pysähtyä ja kutsua koiran, se nousikin ja lähti hummailemaan mua kohti. Jyrähdin kohtuulievästi hupsis, lähdin vastaan, kumarruin ja yritin sormella osoittaa sen takaisin paikoilleen. Se luuli että tiputin namin ja kumartui haistelemaan osoittamaani kohtaa. Ööh... ehkä jatkossa vähän selkeemmin koirasta kiinni tms? Palautin sen takas istumaan ja otin uudestaan, ja nyt pysyi oikein hyvin. :)

Käytin käskyä "tule". Vaan en vieläkään tiedä onko se nyt lopullisesti se. :P Erottaako koira että metsässä ja kentällä sama sana tarkoittaa eri asiaa?

Lopuksi vielä yksi sikapitkä luoksetulo. Mies piti koiraa remmissä, menin suoraa hiekkatietä ehkä ööö... 50m päähän. Tai ylikin? Kutsuin, äijä päästi irti ja oltiin sovittu että se saa juosta koiran kanssa kilpaa. Hitusen oli joo koira nopeempi, mutta kyllä ne puuskutti molemmat kun mun luokse ehtivät ;) Koiralla meni jarrutus pari metriä ohikin kun tuli hiukkasen lujaa.