Sanoin äijälle käyväni pienellä lenkillä, kännykkä jäi kotiin lataukseen, ja vähän pimeän tulosta aavistelin että tässä on ehkä menny pitempään kun puoli tuntia kuitenkin.. mutta kaksi tuntia, huh! Ei me oltu edes kovin kaukana :D

Saatiin jokunen ohitus, mulla oli taas fiilis kunnossa ja jaksoin palkata ja keskittyä jokaiseen (eilen esimerkiksi olin välillä aika blah ja mentiin ohi ilman mitään kontaktia, minä koiraan tai koira minuun). Rähisevälle russelille L vastasi kääntämällä katseensa minuun, siitä olin aika ylpeä. :) Aika jännästi se ottaa kontaktin muissakin "vaikeissa ohituksissa", kuten vastaan tuleva kivasti heiluva lenkkeilijä, outo hattupäinen musta mies ja kovaa takaa ohittanut pyöräilijä. Aloin miettiä miten koira erottelee noi tilanteet. Kokeileeko se vaan ihan randomilla (tai kun ei ole hyviä hajuja tienposkella vaikka) mistä saa palkkaa ja mistä ei? En palkkaa sitä säännöllisesti muutenkaan, niin ei se voi tietää. Erotteleeko se niin, että kun sen syystä tai toisesta tekee mieli mennä tekemään tuttavuutta, se kääntyykin mua kohti, ja tylsissä ei? Vai juontaako tää juurensa siitä, että kun se pienempänä arasteli kaikkea outoa, kannustin sen niistä ohi, ja se oppi silloin "minkä kuuluu olla outoa" ja nyt se edelleen "käyttäää hyväksi" mua ja outojen kohdalla sanoo että toi on outo, nami tänne!

Tutkimattomat ovat koirien tiet... :D

No. Ensin jälki. Lyhyt, paikoin harvempi ja paikoin tiiviimpi nurmikko Herttoniemen teollisuusalueella, illan kaste teki siitä vähän kostean. Nameina n. 0,7x0,7cm makkaranpalasia. Päätin kokeilla noilla, ja yllätyin itsekin kuinka vähän ne nurmikon seasta näkyi :). En laahannut jalkoja koko aikaa, vaan astuin niin että toisen jalan kantapään ja toisen jalan varpaiden välille jäi 0.5-4cm rako, nakit laitoin varpaiden kohdille. 25 askelta pitkä, puolivälin jälkeen lievä kaarros vasempaan, ihan loppuun jätin nakkirasian sinisen kannen (4x4cm?) ja siihen päälle useamman nakin. Lähellä oli pari kuivaa lehteä ja asettelin niitä vähän peitoksi. Koiralle oli mukana tuunatut jälkivaljaat, joihin olen itse lisännyt remmille koukun myös mahan alle.

Treeni meni tällä kertaa erittäin hyvin! :) Koira tuli oma-alotteisesti sivulle vähän ennen alkumerkkiä, josta namipalkka, rauhalliset kehut, remmin laitto jalkojen alta ja sitten jälki-käskyllä ja käsimerkillä lähetys. Se keskittyi ihan eri tavalla kuin eilen, häntä painui saman tien alas ja näki että se ihan oikeasti teki töitä. Pidin liinan napakalla tuntumalla koko ajan, mutta pentu pääsi silti menemään parista nakista ohi. Se kai kertoo ainakin siitä, että silmillään se ei niitä etsi, kun se ei huomannut niitä... :D Yhdessä vaiheessa luulin että mennään parikymmentä senttiä todellisen jäljen vasemmalla puolella, mutta ei - tai jotain koira ainakin noukki maasta just oikean mittaisilta askeleen väleiltä. Tuskin mikään jänis oli onnistunut papanoimaan silleen, eiköhän se ihan jäljellä ollut :D. Kuvittelin että se näkee purkin kannen ja yrittää rynniä sinne ennen aikojaan, mutta oikeastaan ei. Kun koira alkoi syödä kannelta, ylistin sitä rauhallisesti maasta taivaisiin.

Ne valjaat ehdottomasti jatkossakin käyttöön, ei enää pannan kanssa tuhraamista!!

Seuraava huvipiste oli koirapuisto Sahaajankadun päässä. Siellä on sellasia hassuja pilapiirroskoirahahmoja, monta metriä pitkä mäyräkoira jolle äijän kanssa ollaan hirnuttu aina ohi kulkiessamme. Mietin mentäiskö vaan puistoon vai koirapuistoon, mutta pelkäsin jäniksiä niin että päätin uskaltautua koirapuistoon. Siellä siis pelkäsin että joku tulee eikä ehditä alta pois... en tiedä miksi olen niin kauhuissani siitä ketä L saa tavata ja ketä ei. :P No, ketään ei tullut, ja nauroin ääneen kun L meni hämillään tutkimaan koirahahmoja. Se kävi tosi monta kertaa ilmoittautumassa mun luona, ja siitä tuli melkeen sellanen piirileikki... koira tulee luokse -> kehun ja palkkaan -> kehoitan "mene" -> koira ampaisee uudestaan laukkaan ja kaahaa ympyrän palaten mun luo -> sama alusta. Pari kertaa kutsuin, tosi hienosti tulee. :) Helkkari kun en nyt osaa päättää pidänkö sen tyyliin koko kesän kiinni ja hyvin vähällä irtiololla, ettei se vaan pääse kertaakaan cityjänöjen perään, vai otanko riskin ja annan sen olla irti lähes joka yö tms. Hirveä stressi jostain tällaisestakin!

Ei me siellä oltu kun ehkä 10 minuuttia. Menin penkille istumaan, mutta kakat se mitään yksinään juokse, könysi sika samalla penkille ylös asti. Sanoin sille että sun kuuluis juosta tai jos ei niin koirat ainakin saa asua maan tasalla eikä ihmisten penkeillä! Talsin sit edestakas jotta hurttakin juoksi. Mäyräkoiran yli vähän hypittiin ja hauskaa oli. :D

Sitten kentän takana puistoalueella oleville pk-esteille. Hyppy on valitettavasti mallia pk, ei toko, eli lautoja ei saa irti (=korkeutta säädettyä). Me ei tolla sitten tehdä mitään. Toinen A-este (vai mikä ihme sen oikea nimi on?!) oli tosi jyrkkä ilman säätömahdollisuutta, ei siis alkeistreeneihin sekään. Toinen oli onneksi vähän loivempi, ja hetkin miettimisen jälkeen päätin kokeilla meneekö mudinpoikanen sinne. Just vähän ennen puistossa oli juossu kauempana jänis, enkä siksi uskaltanut laskea koiraa remmistä irti. Siinä nameja ja remmiä oikein käsiini asetellessani koira hyppäsi jo estettä vasten pystyyn, ihan kuin se olis aavistanu, että tonne. :o Pikkasen yllytin, niin sinne kiipesi. Aluksi vähän sutimista ja palkkasin huonossa kohtaa, kun koira ei vielä ollut ehtinyt taitekohtaan asti, ja eihän se siinä pysyny... alas tulossa sen huomio oli vähän liikaa nameissa ja se keskkittyi enemmän niihin kuin katsomaan miten sieltä rymisee. Tokalla toistolla eka yritys ei onnistunu ja se luisui alas, mutta sepä otti pyytämättä uudet vauhdit ja meni komeesti huipulle, jossa palkkasin. Alastulokin hallitumpi. Kolmannella tosi hienosti, ja siihen lopetettiin. Olin ajatellu lelupalkata lopuksi, mutta koiran vire tuntu olevan ihan katossa muutenkin, ja totesin että pidetään tää nyt aluksi ainakin jotenkin hallinnassa eikä hetsata niin että se kuumuu ihan yli...

Kotona iltaruualla paikallaolon etäisyys pari kolme metriä, kupin vietyäni hyppelin takas koiran luo myös käsillä vähän huitoen. Ei ollu moksiskaan häiriöstä. Sivulla odotin vielä ehkä 5 sekuntia ennen vapautusta.

On muuten uupunut koira!