Äskeisen esineruututreenin jälkeen mies meni taas bodaamaan ulkotelineille. Eka sellanen 2m korkeudessa olevat vaakatasoiset "tikkaat" jossa leikitään tarzania. Me oltiin hurtan kanssa 2-3m päässä siitä.

Ensin koira sivulle, käsky "pysy", kävelin parin kolmen metrin päähän ja seisoin siellä ihan kunnon ajan, joku 10 sekuntia? Huomaa että 'kunnon aika' on meille kuitenkin vielä aika pieni. ;)

Sit toinen suunnilleen samanlainen, mutta mies pysähty katsomaan, jolloin sanoin sille että sun piti olla meidän häiriö joten häröile ny jotain. Se alko hyppiä x-haarahyppyä ja pulputtaa jotain omituista ääntä, ja olin ihan varma että koira nousee. Tokaisin siis äkkiä että ei ny ihan noin isosti häiriötä, vaan mee vaan siihen telineeseesi takas! :D Vaan eipä koira noussut, ei näyttänyt edes siltä että olis käyny mielessäkään nousta. :) Palasin välittömästi palkkaamaan. Vapautuksen sijaan kuitenkin toistin käskyn, ja astuin koiran sivulta sen takaa sen toiselle puolelle, yhdellä askeleella yli. Palkkasin siitä ja sitten kiersin etukautta toiselle sivulle eli perusasentoon, josta vielä palkka ja vapautus. Loppupalkan heitin hiekkatielle etsittäväksi.

Vaihdettiiin toisille bodaustelineille, jossa laitoin koiran käsimerkillä paikallaoloon, tallasin sille noin 1x1m ruudun ihan vaan huvikseni ja viskasin sinne kourallisen nappulaa. Luvalla etsimään, ja ihan vapaasti siis, ei mitään makkararuutujuttua. Aika kauan se jaksoi tarkistaa, ja ihan helkkarin isoa aluetta, jotain 3m liian kaukaa... :D Ei kovin hyvä hahmotuskyky siitä mihin heitin, tai sit se on vaan niin optimisti, että ihan varmana tonnekin lensi joku muru :D

Kotona iltaruuan yhteydessä näkösuojan käyttö ekaa kertaa. Mies kylppäriin ensin asemiin, se seisoi selkä koiraan päin ja vahti sitä peilistä. Olen varma että L erottaa kun toinen tönöttää lähellä ja katsoo, että nyt toi vahtii mua, ja luulee että selkä koiraan päin oleva ei näe. Peiliä sen ei pitäis tajuta. ;) Vein koiran kylppärin ovelle, ja olkkarin nurkka on siinä just niin että koira ei nähnyt siitä ollenkaan olkkariin. Matkaa ruokintapaikalle on ehkä 5m, eli mulla meni jokunen sekunti käydä viemässä kuppi sinne. Palasin koiran luo, kehuin ja palkkasin kädestä namilla, odotin hetken ja vapautin kupille. Kysyin miltä se oli vaikuttanut, oliko meinannutkaan hievahtaa, ja äijä sano että korvat sillä kääntyili kovaa mutta muuten täysin liikkumatta, eikä yrittänyt kurotella saati nousta perään. Vautsi, töppönen osaa! :)

Mulla on sellanen kutina, että näkösuojan kanssa on tärkeetä että en koskaan vapauta koiraa piilosta. Luulen että ainakin tolla se lisää hirveesti sitä peräänkarkaamisen riskiä. Että olis loogisempaa, että vapautus tulee lähes aina vasta kun olen palannut koiran luo, ja tosi harvoin kun olen poissa, eikä koskaan piilosta. Voin olla taas ihan väärässä, mutta näillä ajatuksilla nyt ainakin aloitellaan.