Päivällä Itiksen metroasemalla moikkaamassa äijää töissä. Tarkoitus oli tehdä metroasemalla kontaktiharkka eli syöttää koiralle x kappaletta nakkeja itse paikallaan istuen tai seisten aina kun se katsoo mua, mutta se jotenkin siinä sitten unohtu ihan tyystin. Mennään joku päivä uudestaan. Koiralle teki enivei tosi hyvää käydä pitkästä aikaa ihmisten ilmoilla ihan kunnolla.

---

Illalla kimppatreenit Viikissä, paikalla oli jotain täysin ulkopuolisia joiden sekaan ensin harhauduin. Tajusin kuitenkin erheeni ja menin vähän kauemmas treenaamaan omaa toveriani odotellessa. Ehdittiin tehdä vähän kontaktia, sivulle tuloja ja siitä vapaata seuraamista. Sain kaverilta namipussin ja se on tosi kätevä juuri treenikentälle, tänkjuu :). Kerran annoin kurkkarilla pakotteen kun seuraamisessa nenä tippu maahan. Yllättävän hyvin pysy kuitenkin ajatukset minussa, vaikka ne toiset treenasi aika äänekkäästi siellä lähellämme.

Sitten saapui meikäläisten treeniporukan yksi ainoa pentunsa kanssa. Pentu kiljahteli ja Töppis meinasi kans alkaa vinkua, ja olis lähteny moikkaamaan pentua, mutta ärähdin sille aika rumasti että haist kukkanen, sulla on TYÖT kesken. Mä luulen että tää on just se mudin "ravista ennen käyttöä", "pieni kurinpalautus tekee usein vaan hyvää suoritukselle" ja "mudi ei ehkä ole sellanen koira jolle kaikki voi aina olla vaan ihqudaanaksunamijuttuja" -asia.  Sen jälkeen se esittikin pyytämättä oikein erinomaista kontaktia, ja tehtiin vielä pikku pätkät sivulla oloa ja vähän askelsiirtymisiä, jotta pääsin palkkaamaan kunnolla.

L ensin kiinni aitaan, kävin leikkimässä lääkäriä ja tuomaria ja kopeloin vierasta penikkaa. Ällälle pari kertaa palautetta mölinästä, sellasta vonkunaa "määkin haluan, päästäkää mut täältä saakelin aidasta!". Siis se ei todellakaan huutanut eikä kiljunut, moni olis varmaan antanut olla koko jutun kun se niin pienesti yritti, mutta mua vituttaa niin että meillä on aivan nollatoleranssi. ;) Se kävi makuulle hyvin pian, tosin oli karmeen kuumakin.

Sitten pentu seinään ja L kehiin. Päätin ottaa luoksepäästävyyden vaan näyttelyseisomisena, en tokoversiona, kun se sen sivulla olo ei oo vielä ihan niin varma että haluisin sotkea luoksepäästävyyden siihen. Olen aika varma että se nousee, joko haluaa väistää tai sitten moikata, ja haluan että se ensin miljoonavarmasti osaa ja ymmärtää sivulla olon jotta voin antaa palautetta siitä että unohditko olevas käskyn alla... joka tapauksessa vähän luimistelua ja kyykkäämistä mutta ihan ok anto tutkia. Otettiin hampaat kahdesti ja palliosasto kerran.

Sitten toiset halus vaan leikkiä häiriössä, ne meni vähän kauemmas meistä. Hain Luksille liinan, joka kerrankin oli mukana, + lelun valmiiksi itselleni, ja tein pari luoksetuloa. Jätin sen käsimerkillä paikoilleen ja peruutin kunnon matkan, ehkä 15m, odotin vähän aikaa ennen kutsua. Sai ampua suoraan leluun. Leikittiin hyvä tovi, pari irroitusta, heitin lelun kauas poispäin pennusta. Luksi juoksi lelun kanssa täysiä mua kohti ja sitten mun taakse kohti pentua. En ollu varma oliko se "vahinko" ts liian pitkä jarrutusmatka vai olisko se jatkanu pokkana leikkivän penskan luo, mutta onneksi sillä oli liina, ja mulla nopeat refleksit... karjaisin säikähdyksissäni ehkä turhan lujaakin jotain ei sinne -tyylistä ja astuin liinalle. Koira sai aika tällin, tiputti lelun ja tuli nöyränä mun luokse. :/ Otin lelun ja leikitin sitä uudestaan, ei sille mitään jääny hampaankoloon onneksi.

Sit sama uudestaan, koira istumaan, luoksetulo, tässä ensin namipalkka mun edestä ja sitten lelu. Voitettuani heitin lelun samalla tavalla ku aiemmin, ja nyt kannustin koiraa äänellä + itse peruuttamalla tulemaan lelun kanssa mun luokse eikä menemään ohi... hienosti tuli, sai namipalkan ja leikki jatkui. En mä tiedä pelästyinkö turhaan, olisko se menny sen penskan luo ollenkaan, mutta mieluummin noin ku että olis päässy sinne huitelemaan.

Sit vielä koira hetkeks tolppaan kiinni ihan vaan rauhoittumista ja odotellua harjoitellaksemme. En tehny oikeen mitään itsekään.

Pentu lähti ja mä päätin ottaa vielä näyttelyjuttuja, kun oli sekin remmi mukana. Ravia ympyrällä, eka L olis juossu sinne missä pentu oli ollut leikkimässä, annoin sen rynniä sen verran että se jäi vähän niin ku mun alle. Säälittelin että kannattaako kattoa mihin ollaan menossa eikä sännätä sinne minne oma mieli tekee, ja sen jälkeen se sitten menikin tosi nätisti. Muutama kierros vaan, kummallakin meistä oli jo aikasen kuuma.

Seisotusta, vähän hakusessa taas, meinaa istua. Vilkuili kerran vieraita treenaajia -> ärähdin -> pyllähti heti istumaan. Saatiin jokunen ihan hyvä niin että mä pystyin jo seisomaankin sen vierellä. Täytyy ottaa tätä tehokuuri sit lähempänä näyttelyä.

Koira autoon, kuppiin muutama nakin pätkä ja aimo loraus vettä. Pelkkää vettä se ei juo vaikka olis miten kuuma, mutta kun sinne laittaa hyppysellisen kissan märkäruokaa (jota mulla on aina autossa, paitsi nyt! Onneks keksin kokeilla noilla naminakeilla.) niin jo maistuu. Ajoin kauppaan välillä, sit takas samaan paikkaan ja jälkeä tallomaan.

----

Jälki oli yhteensä 80 askelta pitkä, alussa ja lopussa taas ne 6kpl nameja ruuduissa. Ensin jonkun matkaa suoraa, maa oli paikoin hyvin kuiva ja karun multainen. Sitten aloin kaartaa oikealle ja "neljännesympyrän" tehtyäni vasemmalle, eli kuvio oli vähän niin kuin peilikuvana oleva s-kirjain. Lopuksi vielä suoraa. Tuuli oli aika olematon ei-mihinkään-suuntaan. Suuntaa antava kuva, kaarrososat oli oikeasti pidemmät matkalta mutta en vaan osaa piirtää:

1246303963_img-d41d8cd98f00b204e9800998e

 

Toin koiran kohtisuoraan alkupisteeseen nähden, ja tää oli eka moka. Ei nyt mitään helkkarin janoja vielä tähän! Olin merkannut alun kivellä jota en itsekään enää meinannut löytää, ja se meni vähän säheltämiseksi. Lopulta löysimme jäljen, tosin koira onnistui menemään alkuruudun ohi suoraan vissiin tokalle askeleelle. No, annoin mennä. Multaiset kohdat jäljesti oikein hienosti, nou problem. Tuntu että olin tallannut vähän turhan pienellä askelvälillä ja koirakin marssi ihan diipadaapa-menolla namilta toiselle jäljestämättä sen kummemmin. Hassua, ei ollu tarkoitus tehdä tolleen! Askelpituus kyllä jossain vaiheessa onneks parani ja koirakin alko siten enemmän töihin. Eka kaarros oikein hyvä. Kerran se kääntyi kyttäämään vasemmalla puolella olevaa mehiläistä, en tiedä oliko se ollut namissa vai mitä, ja meinasin taas heti rykäistä mutta koira kääntyi kyllä ihan parissa sekunnissa takaisin jäljelle. Kehuin parista seuraavasta askeleesta (kun söi namia). Sitten tultiin kuvassa punaisella pisteellä merkattuun kohtaan, jonka kerrankin olin älynnyt merkata jollain luonnonrisulla. Koira yritti mennä suoraan, kuvassa "kello kahden suuntaan", eli meni kulmasta yli. Päästin sen menemään vähän matkaa ja se huomasi kyllä heti että siellä ei ole mitään, ja kääntyi sitten vasemmalle niin että aika monta askelmaa jäi väliin. Tilanteet tulee aina niin nopeesti että en mä ehdi kovin paljoa miettiä, ja nytkin vaan annoin sen mennä, enkä vaatinut että palaa takas siihen mistä meni yli ja tarkistaa joka askeleen. Pääasia kai että se itsenäisesti ratkaisi kulman ja löysi jäljen uudestaan, vaikka siihen nyt jäikin pieni alue tarkastamatta? Ens kerralla pitää vaan itse pitää liina tiukemmalla, että se ei pääse tekemään noin. :)

Vissiin joskus ton jälkeen n. 50m päähän tuli poikia skeittaamaan, ihan kunnon kolinaa. Mä pelkäsin että koira häiriintyy, mutta ei se kertaakaan nostanut päätä ylös saati jäänyt tuijottamaan niitä. Vau!

Viimeinen suora oli taas sitä melkeen polvenkorkuista heinikkoa ja askeleet näkyi tosi selvästi. Koirallekin. Ei enää tällaista oikeesti, ens kerralla pakko mennä muualle! Hyvin se ne tsekkasi mutta silmillä kyllä mentiin. Kerran taas nousi nenä maasta kun meinas vauhti kiihtyä enkä päästänyt ohittamaan mun näkemää namia, yritti haahuilla sit sivuille ja palasi mun luo, yritti uudestaan eteenpäin sen yli, mutta pidätin, jolloin pyllähti istumaan. Päätin että istukoon vaikka koko yön mutta en sano mitään, se saa nyt itse päättää mitä tehdään. Tällaisissa aika tuntuu aina matelevan mutta tuskinpa siihen oikeasti meni viittä tai kymmentä sekuntia pitempään, kun se jatkoi jäljestämistä ja onneksi osui nyt siihen haluamaani askeleeseenkin. Kehuin parit seuraavat taas äänellä.

Sitten edessämme juoksi ihan pikkuinen jäniksen poika, mä olin taas henkisesti valmiina muistuttamaan että olemme töissä, unohda koko juttu, mutta koira viis veisasi siitäkään häiriöstä :) Loppuruutu häämötti ja kehut tuli kyllä täydestä sydämestä! Nyt se imuroi sen tarkasti tyhjäksi ja sain kutsua nimeltä että sain sen huomion minuun. Taskusta löytyi kissan ruokaa (ostin välissä siis kaupasta) sisältävä rasia, nannaa!

Sen syötyään koira ravisteli itseään kunnolla ja olis varmaan kaivannu sitä leikkiä purkaakseen painetta, mutta joku unohti taas ottaa lelun taskuun... :P

----

Iltaruualla kotona paikallaolo istuen. Etäisyys kuppiin n. 2m. Häiriköin koiraa vähän vajaa puoli minuuttia hypellen sen ja kupin välissä sivuttain, pudoten kyykkyyn ja ponnahtaen taas pystyyn. Kerran etujalka nykäisi mutta muuten oikein hieno. Olin jo menossa sen luokse vapauttamaan kun päätin pudota kyykkyyn vielä kerran lähes sen nenän edessä. Sehän putosi mukana, siis meni maahan! Se oli vähän epäreilu juttu, koska autan sitä maahan menossa juurikin kyykistymällä itse jotta voin laskea käden alas merkiksi... sanoin jotta höpsis, menin sen vierelle ja käskin "sivu!". Nousi, tosin autoin kädellä "vetäen" varmuuden vuoksi. Toistin käskyn pysyä paikoillaan ja kävin vielä kerran kyykkäämässä sen edessä, en nyt ihan niin lähellä, pysyi hyvin. Kehuin äänellä, palasin sivulle, annoin namin ja vapautin kupille.