La-illalla heittelemässä frisbeetä (vihdoinkin löysin niitä Ikean kehuttuja yksilöitä! Olivat siirtyneet lastenosastolta elukkapuolelle, hintaa 2,90e/kpl.) mun ja miehen välissä koiraa juoksuttaen. Heitettiin me välillä sillekin. Kiva kun se myös hakee kaikki hudit jostain ryteiköstä, mutta se palautus ei vaan oo aina ihan paras mahdollinen... tarttee välillä patistella.

Su ei mitään. Pelkät kusilenkit.

Ma-illalla vihdoin pitkästä aikaa lenkillä, vajaa tunti mutta käveltiin tosi lujaa. Koira bongasi pari potentiaalista uimarantaa ja oli  ihan menossa, katteli mua siihen malliin että uimaanhan sä oot mua houkutellu, nyt menen, käykö :D. Juttelin sille että ei nyt viitti kun sä kastelet sit mut kuitenkin myös, ja alkaa olla jo yö ja ilma viilenee koko ajan ja just ku oon parantunu niin en kyllä halua kastua ja sairastua uudestaan. Ohi ajanut pyöräilijä katto vähän pitkään. Koira olis varmaan oikeesti pienellä yllyttämisellä menny. Pitää käydä joku kerta uudelleen.

Sisällä ennen iltaruokaa luoksetulon eteenistumisen muistuttelua. Ei muista! Se hakeutuu ihan automaattisesti sivulle, ja sit ku jankutettiin aikamme, se oli puoliks edessä ja puoliks sivulla ihan piestyn näköisenä... kokeilin houkutella ihan avoimesti namilla,  mutta ei silti, sivulle kiepsahtaa. :D Pidin pari kertaa taukoa kun itteä alko ärsyttää, kolmannella sessiolla jotain sytty koiran päässä ja saatiin ihan hienoja eteen istumisia. Otin aluksi kriteeriksi sen suoruuden, saa olla vähän väljä vielä, mutta erotetaan se nyt noista sivulle tuloista kerralla. Parilla vikalla aloin yhdistää jo "tänne"-sanaa siihen. Tuntu että se heti autto koiraa, siis tuskin se nyt kerrasta oppi, mutta jotenkin kun nimesin liikkeen niin piski hoksas että tää on ihan luvallinen ja jopa toivottu juttu, enkä vaan yritä kiusallani hämätä sitä nameillani haksahtamaan sivulta muualle. :D

Tänään tehtiin ulkona pienenpieni esineruutu. Mä mietin tätä asiaa ja ylläri ylläri, taaskin vois olla fiksua pilkkoa se pienempiin osiin, eikä jankata valmista liikettä kun siinä on useempi osa mitkä ei oo todellakaan kohdillaan.

1: etsiminen tapahtuu nenällä, ei silmillä. Nenä auki, eikä vaan kaahoteta siellä miten sattuu ja toivota että lelu hyppää silmille.

-> ajattelin tehdä sille pieniä, vain muutaman neliön kokoisia ruutuja heinikkoon/metsään/sellaseen kohtaan mihin lelun saa selkeesti piiloon, ja käyttää pientä lelua tai muuta esinettä, sukkaa vaikka. Koira saa läheltä nähdä että sinne laitettiin, ja sitten se saa mennä etsimään sen. Ilman pk-liivejä, ilman mitään käskysanaa.

2: palautus suoraan mulle ilman että lelu tippuu n kertaa matkalla. En oikeen tiedä miten tätä pitäis tehdä. Ajattelin eka että jossain aukealla joko jätän lelun koiran huomaamatta ja kävellään vähän matkaa, tai että avustaja vie sen ja lähetän koiran hakemaan, tai että pidän itse koiraa ja heitän lelun. Mikä jottei kaikkia vois tehdä? Joka tapauksessa niin että se näkee lelun eikä sitä tartte millään tapaa etsiä. Taas ilman käskyä koira lelulle ja jotenkin pitäis osata puuttua siihen palautukseen. Ärähdys jos tippuu? Vaan uusi toisto jos tippuu, ja palkka vain niistä mitkä on tullu suorilta käteen? Kotona varmaan myös lisää nosto- ja kantotreeniä. Jotenkin sille pitäis saada päähän se, että palkka tulee vaihdossa lelusta, ja että se aktiivisesti suorastaan tyrkyttäis lelua mulle, että tässä on, ota jo. että sillä olis niin kiire tehdä vaihtarit että sille ei tulis mieleenkään tiputtaa ja hukata sitä matkalle.

Toisaalta luulen että osa niistä tippumisista tulee juuri siksi kun sillä ON jo liian kiire mun luo palkalle. Putkiaivo mikä putkiaivo, jos yhtään hihkun ja kannustan niin lelu tippuu justiinsa ja pelkkä koira tulee luokse. :D

Kotona vois ehkä tehdä sellaista, että perusnostoharkan jälkeen yritän saada koiran odottamaan että huolin sen lelun. Seison itse ihan hiljaa ja odotan että koira on lelu suussa lähelläni, ja sitten sanon kiitos ja palkkaan. Niin kauan kun se tiputtaa ja heittää sitä mun päälle, en reagoi mitenkään. Tai jotain. Esineruudussa mulle on ihan ok että se antaa sen mulle käteen kun ojennan kämmeneni, mutta tää varmaan kantsii tehdä silti nouto silmällä pitäen eli vaan kiitos-sanalla saa sylkeä ja vastalahjaks palkan.

No joo. Tein siis sellasen pienehkön alueen, tai oikeastaan se oli pieni esineruutu. Ehkä 2x10m. Kuivaa pitkähköä heinää (sateen jäljiltä lintassa), sammalta ja kalliota. Leluna pieni kuminen vinkulelu. Laitoin sitä irronnutta sammalta vähän sen eteen, ei nyt lelua maan alle, mutta pikkusen estämään kirkkaan lilan lelun paistamista. Koira lähti hienosti kama-käskyllä (käytin sitä kuitenkin) ja löysi "oikean pisteen", mutta sen ympärillä se tarkensi sitten hetken jos toisenkin. Eikö se vaan TAJUA käyttää nenää vai mistä toi oikeen johtuu? Toisaalta eikö se käytä silmiäänkään, kun olishan se kaiken järjen mukaan nähny sen lelun, kun ihan ympärillä pyöri ja meni ylikin? Mitä se oikeen mielestään etsii? :D

Tippu kaks kertaa matkalle, ekalla en ehtiny sanoa mitään, tokalla rykäisin. Luovutuskin aika hätäinen, mutta sain kopin ja palkkasin koiran, jauhelihaa tällä kertaa purnukassa taskussa.

Kotona ompelin vihdoin noita kauan odottaneita juttuja kun sain tänään koneen lainaan. Pk-valjaiden pienennys, näyttelyremmin korjaus ja sit tein sille tottikseen lyhyen yksinkertaisen remmin. Kaivoin treenikassista kurkkarin ja mallasin remmin pituutta niin, että laitoin kurkkarin tuolille koiran kaulan korkeuteen ja kokeilin miten pitkä naru siitä pitää olla. Koira oli kateudesta vihreä, se selkeästi tunnisti kurkkarin ja yritti suunnilleen väkisin tunkea päänsä siitä sisään. :D Tarjosi perusasentoa ja ties mitä häntä villisti viuhtoen. Jollain olis vissiin vähän intoa! Josko tänä iltana mentäis kentälle.

---

Äsken (klo 21) virrantappotokoa sisällä, mennään lenkille vasta vähän myöhemmin, niin uskaltaa pitää koiraa lenkkipoluilla liinan kanssa irtikin. Nakinapalasia taisi olla 15kpl, ja tarkoituksella kerrankin isoja! Jotta voi heittää eikä aika tuhraannu siihen kun koira etsii nenällään, vaan näkee ne hyvin.

Ensin muutama maahan meno siten että olen koiran edessä. Olin ihan hitusen polvista notkolla mutta muuten pystyssä. Koirahan ehti maahan jo kerran kun mietin mitä teen, ja hyppyytin sen ylös. Maa-käsky pikaisesti ja sehän tippui hyvin. Pari toistoa. :) Palkkasin etujalkojen väliin, vikalla näytin paikalla pysymisen käsimerkkiä varuiksi ja heitin namin maahan, hyvin pysyi vapautukseen asti.

Sit muutama luoksetulon eteenistuminen, nyt tuli käsivedolla ja tänne-kimahduksella (:D) hyvin. Taisi yön aikana löytyi mudinpoikasen muistista tääkin juttu :)

Sitten vielä vikoina perusasentoja (ryhdin kohentaminen ja käsien laskeminen sivulle toimii sille kans näköjään yhtenä käskynä. Tän lisäks on sanalliset "sivu" ja "asenTO!" ja varmaan ties mitä muita eleitä. Huh. ) ja siitä maahan menoja. Ilme oli taas luokkaa WTF ja avustin sitten runsaalla käsiavulla. Palkkasin etujalkojen väliin ja suoristauduin varovasti itse, vein kädetkin sivuille, ja vasta sitten annoin reippaan sivu-käskyn. Hienosti ponnahtaa. En tiedä onko tätä koskaan tehty, mutta ehkä se vaan kertoo siitä että se ymmärtää sivu-käskyn olevan nimenomaan sivulla istuminen? Hienoo :)

Sit heiteltiin vähän nappula-jauhelihamössöä taitavalle koiralle lattialle palkaksi. Kaikkea paskaa sitä viittii lattioihinsa sotkea!