No, josko nyt jotain runoilisi muistiinpanojeni pohjalta. Sinikan ideologiaa yms voi lukea täältä.

Jokainen koira paimensi kaksi kertaa, keskiviikkona ja torstaina. Nuoret ensin, kun lauma on vielä liikkuvampi eikä niin väsynyt. Luksi taisi olla molempina päivinä toisena. Metsään lähti n. 60-päinen lammaslauma, jossa oli muutama vuohi mukana, Sinikka, hänen kaksi koiraa, vuorossa oleva koira ja sen ohjaaja ja seuraavan koiran ohjaaja katsomaan ilman koiraa. Ei siis häiriökoiria eikä liioin suuremmin ylimääräisiä ihmisiäkään. Koira päästettiin irti heti kun Sinikka oli nähnyt ettei se käyttäydy mitenkään vaarallisen aggressiivisesti tms, ja ekana päivänä hää sanoi että ottaa koiran haltuunsa, eikä ohjaajan tarvii ku kävellä mukana. Eihän nyt vieras koira sen kummemmin tottele täysin outoa ohjaajaa, mutta itse ei tarvinnu siis tehdä mitään, eikä Sinikkakaan niitä käskyttänyt sen kummemmin. Vaan jos tarttee ehdottomasti kieltää joku juttu, ja sit hän ohjaili koiraa vähän oikeisiin suuntiin, kehui oikeissa paikoissa ja ohjasi omia koiriaan.

Luksi oli nähnyt lampaat edellisenä iltana aitauksessa eikä juuri ollut kiinnostunut niistä. Katseli, mutta ei sen enempää. Pelkäsin että se haukkuu ku hullu, pelkää niitä paskahalvauksen partaalla (kiitti Nina siitä black sheep -leffamuistutuksesta :P), karkaa kauas veks heti ku irti pääsee, yrittää syödä ne, pitää niitä saaliseläiminä, karjuu vaan Sinikan omille koirille tai yrittää nylkyttää tahi leikkiä niiden kanssa jne. No, niin ne kuulemma kaikki muutkin pelkää.

Aluksi Luksi olikin aika hämillään. Toisille koirille se ei murrannut, vaan tajusi kyllä heti, että tässä ollaan tekemässä Jotain Tärkeetä ja noi tekee mun kanssa yhdessä. Se sulautui tosi hienosti niiden sekaan ja otti niistä tukea ja pelasi niiden kanssa yhteen. Aika nopeasti se alkoi hakea jotain keinoja, ja tyypilliseen tapaan eka tuli leikkiinkutsuasento ja pari hypähdystä leikkityyliin, ja sit haukku. Haukustaan se huomasi heti että tolla ne liikkuu, ja tajusi erittäin hyvin käyttää sitä. Hirveesti tuli sijaistoimintoja, pääosin koira siis haisteli maata, kuseskeli, haukotteli yms. Ihmiset oli tarkoituksella hiljaa ja koiran annettiin itse ajatella. Sitä kehuttiin niissä tilanteissa, esim. kun joku lammas oli jäämässä jälkeen ja koiran olis pitäny hakea se, sitä kehuttiin rauhallisesti kun se katsoi sitä oikeaa eläintä, mutta ei mitenkään käsimerkein tai käskyin patisteltu hakemaan sitä. Jos se itse otti askelia sitä kohti tai teki mitä vaan oikeaan suuntaan, sitä taas kehuttiin siitä. Sen verran sai auttaa, että siirtyi itse koiran tueksi oikeaan suuntaan, esim. jos ojan pohjalle jäi joku, niin meni itse siihen ojan reunalle ja odotti että koira huomaa että tonne jäi joku. Koko sessio kesti ehkä 30-40 minuuttia koirasta riippuen, en tullu katsoneeksi kelloa, mutta jotain tohon suuntaan se varmaan meilläkin oli. Lopussa koira oli jo selkeesti aivan uupunut.

Tokana päivänä tehtiin samanlainen harjoitus. L muisti heti mitä ollaan menossa tekemään ja otti haukunkin heti käyttöönsä. Nyt se paimensi lammaslaumaa yksin ylämäkeen, mihin kuulemma 80% noin nuorista koirista ei pysty nääin pian. Tasamaalla tai alamäkeen ne menee paremmin, mutta ylämäkeen työntääkseen koiran pitää oikeasti tehdä töitä, jotta elukat lähtee liikkeelle. Tämän harkan lopussa L alko haastaa toista Sinikan koiraa leikkiin ja oli vaan sen kimpussa. Mä ihmettelin sitä, mutta Sinikka rauhoitteli että sekin on vaan sijaistoimintoa, Luksi on niin väsyny että sen on pakko purkaa sitä jotenkin muuten. Toki se matkalla taas haisteli ja merkkaili jne. Se johtuu vaan siitä että koiran päässä muinaiset palikat sanoo että jotain tarttis tehdä, mutta koiralla ei ole vielä välineitä eikä se tiedä ihan tarkalleen että mitä. Se kokeilee kaikkea, hyvin heti tajusi esim. sen haukun käytön. Tarkoituksella koiralle ei kerrota mitä sen pitää tehdä eikä sitä käsketä tässä vaiheessa ollenkaan (poislukien ne ääripäiden käytökset, rajat asetetaan heti, mutta niiden sisällä koira saa keksiä itse omat keinonsa), vaan annetaan sen itse oivaltaa. Sinikan koulutustavassa siis, joku muu kouluttaa ihan eri tavalla.

Ja sit niitä kouluttajan analyyseja minusta, minun koirasta ja meistä yhdessä.

Ekan päivän muistiinpanoni:
-tukeutui toisiin koiriin heti alusta asti erittäin hyvin
-rohkea koira (ikäisekseen): irtosi minusta, oli kanttia toimia yksinkin
-aluksi leikkiinkutsu, sitten alkoi käyttää myös haukkua ja murinaa eli ihan oikeita työvälineitään
-ajoi ylämäkeen mennessä, 80% koirista ei pysty siihen ekalla kerralla
-lopussa alkoi tulla "omaa kivaa", josta kielto. [pysäytettiin lauma siis välillä ja lampaat sai levitä metsätieltä metsään syömään, ja koirien oli tarkoitus vaan olla rauhassa. luksi maltto hetken mut alko sit hätyytellä lampaita turhaan, ja tää kielletään johonmukaisesti alusta asti. paimen asettaa aina ne rajat ja koira tekee töitä sille, ei hätyyttele lampaita vaan itseään viihdyttääkseen.]
-alkoi selkeästi väsyä palatessa, sijaistoimintoja
-ojista haetut: ei saa osoittaa kädellä, voi mennä ojan penkalle itse ja pyytää koiran sinne, mutta ei muuta painetta tai ohjailua vaan koiran pitää miettiä itse
-mahdollisimman vähän käskyjä, koira tekee itse. ihminen asettaa kuitenkin rajat: paimennus ei ole koiran omaa kivaa. paimennus ei kuitenkaan myöskään ole tokoa!!

Tokan päivän muistiinpanoni:
-etsi lampaita jo metsätielle mennessämme (ne oli siellä edellisen jäljiltä. me oltiin käyty sillä samalla tiellä lenkillä, eli jostain se vaan erotti että nyt ollaan menossa hommiin, eikä olla lenkillä!)
-muisti heti leikki- ja haukkukeinot
-väsyi nopeammin, alkoi haistella toista koiraa ja leikkiä sen kanssa, painostavan kuuma ilmakin saattoi vaikuttaa
-merkkailu ym. pelkkää sijaistoimintaa, koiran tapa purkaa stressiä. ei tarvii puuttua mitenkään, tai oikeastaan ei edes saa puuttua, saati kovistella koiraa! se jää pois kun koira saa varmuutta oikeista työvälineistään.
-Luksi olisi tosi kiva koulutettava, harmi kun asutte niin kaukana! Sille pitäisi ottaa hallinta aika pian mukaan. Jokaiselle se tulee tietysti jossain vaiheessa, mutta tälle koiralle ehkä keskivertoa aiemmin. Koira pitää hyvin kontaktia ja tekee ohjaajalle, mutta välillä se oma kiva jo pilkahtelee ja kun koira syttyisi toden teolla, karkaisi ns. mopo käsistä ellei sille laittaisi rajoja.
-ei komenna mua (haukulla) eikä räkytä muutenkaan turhaan, vaan käyttää ääntä erittäin järkevästi ja vain oikeissa paikoissa
-erinomainen suhde, sopivasti kontaktia ja itsenäisyyttä, koira on kuuliainen mutta ei nysvää saappaan varressa surkeena lapasena. Näkee että tän hallinnan kanssa on tehty töitä. [mun mielestä tää oli kaikkein yllättävin ja myös ihanin juttu koko analyysista. en mä ihan paska sit ole ollut! ja itsestäni ei kyllä tunnu yhtään siltä että koira on mitenkään kovin hyvin hanskassa...]
-tasapainoinen, levollinen, ei liian kiihkeä, koiralla on erinomainen hermorakenne, se sietää tän tilanteen aiheuttaman stressin tosi hyvin ikäisekseen, ei vuoda piippaamisena tai mitenkään muutenkaan. [toi hermojuttu oli kans tosi kiva kuulla, mielenkiinnolla vertaamme sitten parin vuoden kuluttua luonnetestitulokseen!]

Vähän mä mietin kuuluuko monen sadan euron leiriin ylistyspuhe kaikille, mutta enpä usko. Tykkäsin Sinikassa siitä, että hän uskalsi myös kritisoida ja antaa palautetta suoraan, ja teki sen vieläpä taidolla niin että ihminen ei mennyt puolustuskannalle "älä sä hauku mun koiraa!" tms.

Leirielämä sujui Luksilta sekin sata kertaa paremmin kun kuvittelin etukäteen. Nukuttiin aittarakennuksen vintillä, ekana yönä meidän lisäksi kolme ihmistä ja kaksi koiraa, toinen urosaggressiivinen uros (kevythäkissään) ja toinen se juoksuinen narttu (metallihäkissään). L oli remmissä. Tilaa oli onneks ihan reilusti silleen että päästiin kaikki sen suorakulmion muotoisen tilan eri nurkkiin, ja välimatkaa oli narttuun jokunen metri, urokseen ainakin 4-5m. Vähän L nukkumaan käytyämme vahti ja pörisi äänille, ja niitähän siellä arvatenkin riitti... alakerrassa asui aussieväkeä koirineen ja ne sitten OLI äänekkäitä yömyöhälle :P Tokana yönä osa aussieväestä lähti ja vapautui lisää tilaa, ja tonne jäi vaan juoksuinen narttu ihmisensä kanssa. Nukuttiin samoilla paikoilla samalla systeemillä. Luksi hyppäsi mun petiin molempina öinä, ja jälkimmäisenä varsinkin huomasin että kun jossain kolisi ja se päästi vienon murinan, se tuli heti mun sänkyyn. Pelottaa? Siellä oli aika kylmä ja koirapatteri oli siksi ihan tervetullut. ;) Näköjään se on nyt mennyt siihen, että kotona ei sänkyyn tulla, mutta kaikkialla muualla kyllä.

Oli "kiva" huomata, että sitä tuhahtelua ja pörinää on muidenkin koirilla. En ole ainoa joka sitä ei ole osannut kokonaan poistaa. Ja vaikka aina sanotaan että mudit on pirun äänekkäitä, niin tuolla kyllä asia oli aivan päin vastoin.. mudit oli pääosin hyvin hiljaa niihin verrattuna. Jengi jätti hurjan vahtiviettisiä koiria autoon nukkumatilojen viereen, ja kun kuka tahansa kulkee mistään ohi niin että koirat näki tai kuuli sen, ne karjui. Kovaa. Onneksi mulla oli korvatulpat, olis voinu muuten tulla ruumiita, mä olen HYVIN kiukkuinen jos en saa nukkua kunnolla...

En tiedä johtuiko se paimennuksesta, tiiviistä yhteiselosta yhdessä nukkumisineen (olen aiemminkin ollut huomaavinani, että mitä enemmän könytään sohvalla tai ollaan jossain missä koira saa nukkua mun kanssa, se perskärpäsempi ja kontaktinakuisempi se on kotonakin) vai kenties molemmista, mutta koira on jotenkin... erilainen. Aikuistunut? Huh! Silleen jännästi paljon paremmin kuulolla ulkona ja vähän se kyllä liimautuu muhun enemmän kotonakin, vähän liikaakin, ei tarttis joka paikkaan taas seurata. Ulkona varsinkin sitä muutosta on vaikea selittää, mutta erilaiselta se tuntuu. Aika jänskää.

Tossa nyt yksi video minkä kehtaa julkaista.

Ja tässä toinen, missä koira vie lampaita yksin ylämäkeen ja käyttää siksi ääntä aika kovasti. Se hilppasee kesken kaiken lauman eteen, missä kaksi muuta koiraa on käskettynä pois hommista, ilmeisesti hakemaan niiltä vähän apuja? Sinikka patistelee sen kuitenkin takas asemiinsa ja L palaa jatkamaan :)