Eka Viikkiin tuttuun paikkaan tekemään jälki. Lyhyt normaali nurtsi, tuuli pääosin olematon, mutta välillä tuli ihme puuska, merkkaan suunnan kuvaan. Tällä kertaa mulla oli upouudet grillitikuista askerrellut merkit mukana, ja ne oli kuin olikin hyvin kätevät. :)

(lähtö vasemmasta alanurkasta)

Jälki sai vanhentua n. 15min. Otin koiran autosta ja se oli jo kiskomassa jäljelle kuin mikäkin sekopää. Päätin silti odotellessa tehdä etukäteen miettimäni jälkipurkkien ilmaisutreenin (3 filmipurkkia, valmiiksi ladattu kotona). En laittanut koiralle jälkivaljaita, koska siitä se olis pillastunu ihan totaalisesti, eli tavan pannassa oltiin. Ekaa purkkia näytin kädellä ja laskin sen maahan, koira putosi hienosti. Siitä innostuin niin että heitin kaksi seuraavaa tielle ja vein koiran niiden luokse. Mustan se ilmaisi joten kuten kun kädellä autoin, mutta valkoisen kohdalla se vilkaisi purkkia ja jäi sitten tuijottamaan kaihoisasti jäljen suuntaan... kunnon avuilla sain sen maahan sillekin purkille. Näitä vois tehdä pihassa ja lenkillä missä vaan, ehkä vielä tässä vaiheessa selkeesti erillään jäljestä, koska nyt ainakin näki että koiran ajatukset oli jo jossain aivan muualla eikä se oikeen osannu keskittyä tähän.

Sitte vaihdettiin jälkivaljaat niskaan. Piski haki koko matkan jälkeä, unohdin kuiskailla sille jäljestämään-mantraa, mutta hyvinpä tiesi ilmankin. Tultiin eri suunnasta kun mistä olin itse mennyt, ja vähän ennen kun tiesin että se voi ottaa mun jäljet, siirsin liinan kiinnityksen mahan alle ja talutin koiraa Terhin neuvomalla otteella liinasta ja valjaista kiinni pitäen. Se veti ku höyryjuna jäljelle, sain ohjata aika napakasti että meni alkuruutuun eikä siitä innoissaan yli.

Jäljestäminen oli selkeesti normaalia vauhdikkaampaa, sain pitää tosissani vastaan koko matkan. Niin, kun koira tosiaan oli syöny 10 tuntia sitten aamiaisen eikä mitään siinä välissä. Enkö mä jo kerran käskeny itseäni että älä vie sitä kiljuvassa nälässä sinne!! Ota vaikka tottista jälkeä vanhettaessa, koira saa mahaan täytettä ja tulee tosiaan vähän vanhennusta, kun sitä on muuten niin vaikee muka tehdä.

Vauhdista huolimatta se oli erittäin tarkkaa ja koiraa ei juuri tarvinnu pidättää siksi, että se olisi mennyt askeleista (nameista) ohi. Mulla oli alussa ehkä turhan tiiviit askeleet, loppua kohti yritin tietoisesti pidentää askelväliä, mutta ei se kyllä juuri koiraa hidastanu.

Ekasta kaarteesta meinas mennä ohi eli koira jatkoi suoraa linjaa, mutta huomasi hyvin pian että eihän se sinne jatkukaan, pyörähti ympäri ja otti jäljen uudestaan. Kehuin kun löysi ekan namin hukkaamisen jälkeen. Keskimmäisellä suoralla koira kävi nuuhkaisemassa jälkikeppiä, olin laittanut ne tällä jäljellä n. 30-40cm päähän jäljestä aina vasemmalle puolelle. Muuten ok. Toka kaarros erittäin hyvä, koira pysy jäljellä tarkasti koko ajan. :) Loppu tuli sen mielestä liian pian ja se poimi vaan vissiin yhden loppuruudun namin ja kävi vielä tsekkaamassa että eikö tää jatkuis jonnekin päin. Palkkana kissanruokaa ja köysilelun revittelyä.

Tuntuu että se olis selkeesti valmis lisähaasteisiin, toi tavallinen suora menee ku vettä vaan. Mietin asiaa ja totesin että teen sille kiemuraa ja ehkä ihan oikeita kulmiakin ja alan vasta sitten niiden jälkeen vähentää nameja askeleista. Ne namit toimii mulle helpotuksena, näen niiden avulla paremmin että koira tsekkaa joka askeleen. Ja jos jaksaisin ahkerasti treenata purkki-ilmaisun muualla kuntoon, niin sen vois kans liittää jäljelle, ainakin loppuun alkaa ottaa purkkia namiruudun sijaan.

---

Sitten ajettiin huvikseen Viilarintien kentälle, ajattelin eka käydä vaan kattomassa, kun kuulin että siellä on esteitä. Siis tsekkaamassa onko siellä jotain infotaulua ja saako sitä edes käyttää. Koira alko kiljua autossa kun olin parkkeerannut ja nousin yksin. Ei löytyny mitään tauluja, joten päätin mennä treenaamaan. Kamat valmiiksi, koira ulos. Se oli kertakaikkiaan aivan kaamea!! Vinkuu kiljuu huutaa ja hyppii päin, kiskoo tuhatta ja sataa ties minne, yritti ryysätä autoon varastamaan etupenkiltä sen valmiiksi kuppiin laitetun kissanruokapalkan, mitä se ei ole eläessään tehnyt. Käytin sitä kusella ja se sinkoili ihan sekona ympäriinsä, en tiedä oliko siellä ehkä ollu joku juoksuinen narttu ennen meitä, tai jotain? Lopults laitoin sen takas autoon ja totesin että otetaanpa hetken kuluttua uudestaan, josko se sit olis menossa tekemään mun kanssa eikä mua perässään kiskoen.

Päätin mennä eka toiselle kentälle ottamaan jotain peko(?)-esteitä, sellasia helpon näköisiä. Joku siellä tosiaan oli ollu, koska koirani liimasi nenän kiinni maahan. Tehtiin sitä telinettä ja se meni ihan ok, mutta heti kun lopetin, koira palas haistelemaan. Mä kovistelin sitä aikani ja olin jo raahaamassa sen takas autoon kun ei siitä meidän yhteisestä tekemisestä vaan meinannu tulla yhtään mitään, mutta sit päätin, että meni syteen tai saveen, mähän kovistelen sitä niin kauan että se menee perille ja saadaan oikeasti onnistunut suoritus. Otin sivulle tuloja, muutamaan ekaan autoin sen niskavilloistaan koska eihän se ns. kuullut mitään mitä sanoin sille. Se keräsi siitä aika paljon painetta ja oli lopulta ihan surkeena, mutta sen jälkeen se alko kuulla. Purin omaa kiukkua ja koiran painetta lukuisilla yhden askeleen siirtymillä, ja kun se teki oikein, palkkasin rauhallisella kehulla, ja virheestä eli paikalleen jäämisestä pakote kurkkarilla. Käytin eka käskyä "sivu", ja kun se alkoi sujua, vaihdoin sen "seuraa"-sanaksi. Sitä se ei ihan oikeasti vielä osaa kovin hyvin ja tää oli siks ehkä vähän epäreilua, mutta annoin pari kertaa sen ignooraamisesta kans pakotteen, ja sen jälkeen sekin alko onnistua. Palkkailin pääosin omalla hyväksynnällä, ne mun kehut oli ihan aitoja ja koirallakin nousi korvat pian takaisin pystyyn. Jossain vaiheessa sai jokusen naminkin. Lopetettiin siihen että kehuin koiraa kunnolla ja taputin sitä osoittaakseni että kaikki on taas ok.

Toiselle kentälle siirtyessämme se olikin sit taas enemmän oma itsensä, en tiedä oliko sitä hajua siellä vai oliko viesti menny perille, mutta se käveli remmi löysällä nätisti mun lähellä pää ylhäällä välillä kontaktia ottaen. Niin ku pitääkin. Kehuin siitä.

Otettiin eka tokon hyppyä, tuolla kun oli kaipaamani säädettävä hyppyeste. Laitoin koiran käsimerkillä paikoilleen parin metrin päähän siksi aikaa kun säädin estettä. Jätin eka vaan kaksi lautaa. Irroitin koiran kokonaan remmistä. Mentiin hypyn lähelle, mä olin kyykyssä ja näytin koiralle käsimerkillä yli ja annoin käskyn "hyppy". Aika hyvin se sen tajusi itsekin, tehtiin kolme edestakaista toistoa. Sitten lisäsin yhden laudan, ja otettiin sama uudestaan. Koira haki hyppyä selkeesti enemmän, näytin silti edelleen käsimerkillä apua minusta poispäin hyppäämiseen. Kolme edestakaista näitäkin. Lopuksi lelupalkka.

Sitten läähättävä koira vielä paikallaoloon (istuen). A-este ja pk-hyppy olivat vierekkäin n. metrin päässä toisistaan, vein koiran niiden eteen n. 5m päähän. Ensin sivulle ja sitten pysy-käsky. Kävelin eka hyppyesteen ympäri, koira siis näki mut sen yli. Kävin palkkaamassa koiran ja toistin pysy-käskyn. Sitten kävelin a-esteen ympäri, sen takana olin ne pari sekuntia piilossa, koira pysy hyvin ja kävin taas välipalkkaamassa + toistin käskyn. Sen jälkeen tein vielä kahdeksikon esteiden ympäri ja palasin koiran sivulle, josta palkka ja ok-vapautus. Koira hyppää tässä liikkeessä ok:n saatuaan mun naaman tasolle, siitä on tulossa ilmeisesti uusi tapa. Siihen kai pitäis puuttua, mutta kun se on tavallaan niin hauskaa... :D

Autolle ja koiralle kissanruoka-vesisörsseli palkaksi.

Saa nähdä miten tää nyt vaikutti, en ole meinaan koskaan kovistellu sitä lähellekään tota mitä tänään tein. :/ Jos en tullut tästä reissusta uudestaan hurjan kipeeksi, niin mennään heti huomenna uudestaan, toi Viilarin kenttä oli aika hyvä löytö. Olisitte joku paikallinen vinkannu siitä aiemmin! :D