Päivällä: mies käytti koiraa kusella, minä kun oon edelleen kuumeessa. Kuulen makkarin avoimesta ikkunasta, että sisäpihalta kuuluu haukuntaa ja miehen laiskat huutelut "kom", "plats" ja jotain vastaavaa. Huutelut jatkuu ja jatkuu, ja jossain vaiheessa nousen katsomaan, että mitä helvettiä siellä on tekeillä. Näen mustan koiran ja mustapukuisen äijän vilahtavan pihalta pois, ja sit jossain vaiheessa hiljenee. Sitten ne tulee kotiin ja mies sanoo ensi töikseen, että koiras joutu tappeluun. Ja minä en tajunnu että ne oli ne, vaikka ikkunasta näin!! Ehkä ihan hyvä vaan, mä olisin rynnänny yöpaitasillani sinne vetämään tottelemattoman koiran omistajaa turpaan...

Tai siis tottelemattomien koirien omistajaa. Niitä oli kuulemma kaksi. Joku pieni valkea lattiamoppi ja sen perässä rottweiler, irti tietenkin, ja niitä huudellut mies oli aika vanha pappa. Mies ei ollu älynny vaatia yhteystietoja tai edes karjaista omistajalle että nyt vähän vauhtia v*tun kinttuihis ja ota nää rakit kiinni, kun oli vaan keskittyny pitämään niitä erossa L:stä. Ilmeisesti se äijä oli siis seissy koko ajan kauempana ja tyytyi huutelemaan laiskoja ruotsinkielisiä käskyjä kuuroille korville.

Tutkin L:n eikä siinä onneks ollu osumia. Henkisestä puolesta en tiedä, pelkään että se alkaa nyt rähjätä ihan kunnolla :( Pitää panostaa ohituksiin joka tapauksessa jatkossa.

Ja jos mä vaan joskus näen ne uudestaan... saati jos toi tilanne toistuu, että ne tulee päälle kun mä olen Ällän kanssa ulkona. Vannon että karjun savu korvista sihisten että pitää ne helvetin rakit kiinni.

En tiedä missä ne asuu. Mies oli jotenkin sitä mieltä että ei ne asu täällä ollenkaan. Ihan pihassa ne oli, mut miehen mielestä ehkä vaan kylässä. No, sikäli se olis hyvä, että eipähän toistuis. Mut en mä kyllä kyläpaikassa pitäis koiraani irti toisten PIHALLA piknikpöydän ja lasten leikkialueen keskellä. Saa nähdä.

Äsken menin viemään roskia ja käytin koiraa samalla tarpeillaan. Jätin koiran roskisvajan ulkoseinän koukkuun kiinni, kuten aina. Menee muutama sekunti kun pyörähdän sisällä heittämässä pussit roskiksiin. Roskavajassa on aina jotain paskaa lattialla enkä halua koiran syövän niitä, ja lisäks toi oli aluks hyv keino harjotella bh-koetta varten yksin kiinni jäämistä. Nyt se on jo niin rutiini että koira menee suoraan sen koukun luo ja pysyis varmaan siinä vaikken paniskaan kiinni.

No. Tällä kertaa palatessani huomaan että viiden metrin päässä tulee sössöttävä alakerran mummo, se vinkuu jo kaukaa että tuu moikkaamaan ja kyllä sä saat tänne tulla ja blaablaa. Mä köhin aivoja pellolle ja mun vitutuskäyrä on jo valmiiksi pilvissä, ja tää oli vaan viimeinen niitti. Otin koiran koukusta, koira olis menny mummmoa kohti, mutta käännyin ympäri ja koira tuli remmin päässä perässä. Patistin sitä vielä "MENE nyt!" -tiuskaisulla ja niin marssimme pois.

Oikeastaan mua vitutti sen jälkeen vaan se, että en älynny sanoa että koiran moikkausluvista päätän kyllä minä, ja onko arvon rouva koskaan kuullu että on kohteliasta kysyä lupaa ENNEN kun kaatuu vieraan koiran päälle. Puoli vuotta sitten seinässä kiinni ollut koirani olisi ihan taatusti purru tollasta väkisin lähestyjää. Nyt en tiedä mitä se tekis jos olis yksin, mun läsnäollessa ainakin moikkaa innoissaan. Ihan vitun sama silti, mistä lähtien koirat on ollu kaikkien yhteistä omaisuutta? Tollaset ihmiset ei KOSKAAN ajattele että entä jos se koira ei olekaan kiltti, ja paskaisen lainsäädäntömme mukaan MUN koira on syyllinen jos joku ääliö menee omin lupinensa moikkaamaan sitä, ja koiralta tuleekin hammasta.

Mua kuvottaa niin helkkaristi tollanen että ei edes hävetä vaikka olin kauhean epäkohtelias ja mummo juoruaa nyt koko naapurustolle millanen paskapää epäkohtelias moukka se tyttö onkaan. Ihan vitun sama. Ihan yhtä paskapäitä on koko naapurusto, yks nussii toisten matot, yks lakanat, yks wannabe-kyttä terrorisoi koko pyykkitupaa, yks kyttää ovisilmästä koska olen koirani kanssa rapussa ja hyökkää kimppuun, yks pitää aggressiivista rotikkaa vapaana taloyhtiön pihassa yms yms. Että joo, yksi paskapää teinityttö eli minä sopii hyvin joukkoon!

(Mua ehkä hävettää tää entry joskus myöhemmin, mutta hävettäköön sitten vaan. Siitä nyt ei vaan pääse yli eikä ympäri että vihaan 99% ihmisiä. Voin sanoa naapurille moi, mutta siinä se sit olikin, ja koen suunnatonta ahdiistusta siitä että ihan oikeasti se yksi tuntuu stalkkaavan mun koiranvientiliikkeitä ja hankkiutuu aina kohdallemme. Helvetti, EN OLE SOSIAALINEN ihminen enkä vaan jaksa tollasia! Nätisti en osaa sanoa ja sitten käy näin, että patoutunut vitutus ryöpsähtää kerralla ihan hallitsemattomasti, ja mummo pahoittaa mielensä. En mä haluais olla tahallani ilkeä, mutta miksei se vaan voi KYSYÄ että sopiiko, sen sijaan että omistajan elkein vaan ryysää kimppuun. Voi jumalauta ihmisiä!)