Uutena esteenä keinu. Koko 45min meni siihen, että kaikki 7 ehti tedä kolme toistoa sitä. Sillä aikaa muut sai harjoitella muita esteitä (aita, putki, pussi, kepit, a-este) omaan tahtiin. Pari kertaa pyysin taas milloin ketäkin, että voitko mennä kauemmas... huoh, en vaan lakkaa ihmettelemästä miten ihmiset ei itse tajua. Ihan sama kun ne parkkeeraa ostoskärryjen kanssa keskelle hyllyväliä tukkien koko käytävän, tai jumittaa rullaporteiden yläpäässä niin että muut kaatuu niskaan. Vihaan.

Päällimmäinen fiilis on vähän blah. Sain korottaa omalleni pari kertaa ääntä, kun se meinas hilppasta jonkun muun luo, ja ainakin tuplasti kertoja joku muu tuli liian lähelle meitä ja nimenomaan just kun palkkasin omaani = hirveetä mörinää. Enkä mä siitä edes halua kieltää omaani, mäkin vetäisin suorilta turpaan jos kollega tulis hamuamaan mun palkkarahoja edes leikillään! Jotenkin kurjaa vaan että se on niin ahdasta ja hätäistä toi koko homma. :/

Keinulle toi meni oikein hienosti, ei edes hätkähtäny kun se keikkasi. Kouluttaja oli vastassa pehmentämässä töyssyä. Kehui olevan itsevarma koira, kun se ei tosiaan juuri silmää räpäyttänyt. Vikalla toistolla alko jotenki alussa vähän sutimaan ja sitä jännitti hetken siksi, mutta muuten tosi hyvä. Ohjaaja piteli koko ajan kiinni pannasta ja toisella kädellä mahan alta.

Putkeen en eka meinannu saada sitä, se tuli pari kertaa ohi. Putki oli mutkalla. Suoristin sen niin että siitä näkyi läpi, ja johan meni. Parin toiston jälkeen käänsin sen takas alkuasentoonsa mutkalle, ja nyt uskalsi mennä sinne hyvin. Onneksi tajusin mistä kiikastaa, enkä vaan painostanut sitä väkisin sinne...

Tilassa oli Nina Ottossonin aktivointileluja, ja kysyin lupaa kokeilla niitä L:n kanssa jo viime kerralla. Nyt leikittiin kahdella, aika hyvin toi tajusi. :D En mä silti raaski omaksi ostaa, ne kun maksaa vissiin liki viiskymppiä. Iloa niistä on lähinnä silloin kun koira vasta opettelee, ja kun se keksii miten se toimii, sehän tyhjentää sen hetkessä eikä aktivointimielessä sillä tosiaan oo paljoa mitään iloa. Sit palkkailin sitä kontaktista muuten vaan ja kopiteltiin nakinpalasilla. Aika kivasti piti kontaktia. A-estettä suorittavien muiden koirien katselemisesta se kuumenee valtavasti.

Paluumatkalla otettiin äijä kyytiin ja sitä piti hetki odottaa. Päätin ottaa paikalla istumisen. Lähialueella oli krokettia/krikettiä/whatever pelaavia tyyppejä ja sit jotain peltikaton paukuttelijoita. Maksalaatikkopurkki taskussa piilossa valmiina. Koira taas sen kummemmin virittelemättä sivulle, nami, pysy-käsky ja poistuin n. 5m päähän. Kaivelin siinä kaikessa rauhassa kännykän taskusta ja etsin sieltä sekuntiekllon, siihen meni varmasti 15 sekuntia. Peruutin vielä n. 5m. Seisoin siellä minuutin, kehuin koiraa äänellä ehkä n. 15 sekunnin välein. Kerran se vilkaisi peltikattosuuntaan ja heti kun palautti katseen minuun, kehuin. Minuutin kohdalla kaivoin palkkarasian ja laskin sen jalkoihini, ja odotin vielä n. 15sek. Sitten palasin siihen 5m päähän koirasta, odotin vielä 15sek, menin koiran luokse, silitin, kehuin ja vapautin purkille. Yhteensä siis aikaa mitattuna 1min30sek + alun n. 15sek säätö ennen ku sain kellon esiin. Olis pysyny kauemminkin, koiran mielentila oli aika lähellä täydellistä - agista väsynyt, levollinen mutta tarkkaavainen. Halusin kuitenkin lopettaa varmasti onnistuneeseen suoritukseen. :)

Näitä lisää, ja kun se nyt oppis sen maahan-käskyn niin päästäis vihdoin treenaamaan oikeassa asennossa. Uskon kyllä että istuen paikallaolo on luonu sille jo vahvat pohjat ja se ymmärtää mistää on kyse. Ja eikö yleensä ongelma oo enemmän istumisesta maahan valuminen kun maasta istumaan nousu? No, sen varaan ny ei kantsi tuudittautua, mutta idea tolla piskillä on varmasti selvillä.