Viikissä, vielä kai alkuillasta oli satanut ja nurtsi oli kostea, jopa märkä (=vaihdoin autossa tarkoituksella saappaat :D). Muuten ihan sellanen normaalipituinen, välillä tiheämpi, välillä harvempi nurmikko. Tuuli jälkeä tehdessä vielä ekan suoran kohdalla kohtuullisella voimalla mun selän takaa, mutta kun päästiin ajamaan, oli hyvin tyyntä. Frolicin palasia pilkottu kotona 80kpl askeleille, filmipurkkeja kaksi mustaa (kunnon juuston palat) ja kaksi valkoista (vastaavan kokoiset makkaranpätkät). Nameja jäjellä aivan satunnaisesti, en enää MILLÄÄN pysty seuraamaan vielä niidenkin sijoittelua, ja ei sillä ole kyllä väliäkään. :D Ennen toista purkkia jälkimerkit oli oikealla puolella ja n. pari askelta ennen kulmia/purkkeja, tokan purkin jälkeen vaihdoin vasemmalle puolelle. Ja arvatkaa muistinko tän vielä itse...

 

Yritin patistella koiraa kuselle kun käveltiin jäljen alkuun päin, ja kyllä se kiltisti käskyä totteli, mutta oli ihan "miksi sä äiti käsket mua tonne, kun tiedän ettei se siellä mene, ootko sä ihan järjiltäsi?!" :D. Lähetystä seurasi kaksi russelia jonkun matkan päästä, L katsoi niitä, mutta sanoin että ei ne sun jälkeä syö ja anna olla vaan. Kun sain liinat viriteltyä, L sulki ne kokonaan mielestään ja lähti painamaan jäljelle.

Eka suora oikein hyvä, kulmasta yli, veti vinosti vasemmalle. Luulin että koira syö hanhen paskaa, jota siellä ihan kiitettävästi oli, ja meinasin jo että pitääkö mun puuttua siihen. Sähellettiiin aikamme,  mä jäin siihen merkin kohdalle seisomaan ja annoin liinaa (koiralla oli n. 4m liina ekaa kertaa sen lyhyen remmin sijaan). Koira vaan sitkeesti veti ja oli poimivinaan jotain maasta, ja silloin tajusin, että ei jumalauta, mä seison tässä merkillä mutta kulmahan lähtee vasta jonkun askeleen päästä edestäpäin, ja koirahan on just siinä kulmalla menossa vasemmalle minne jälki jatkuu!!! Voi luoja... Luksi oli pyöriny aika monta kierrosta ja tallannu kulman varmaan ihan sotkuun, mutta hyvin jatko tismalleen oikeaan suuntaan kun joku sankari tajusi antaa lisää liinaa.

Ekaan purkkiin selvästi reagoi, mutta meinasi muistaakseni jatkaa yli. Vai oliko se vasta tokalla? Ihan ok ilmaisu kuitenkin kun en päästäny. Maasta meinas ponnahtaa omin lupinensa jatkamaan, mutta pyysin sen uudestaan kaikilla mahdollisilla käsimerkeillä alas ja estin menemästä. Hetken silittely ja sitten jälki-luvalla jatkamaan.

Toka kulma oikein hyvä.

Toka purkki ilmaistiin kanssa, en muista oliko tää nyt vähän huonompi vai parempi ku eka. Koira selkeesti tarkisti ensin että jälki jatkuu tonne, ja kai tän sit malttaa ilmaista, mut ole muija nopee että pääsen pian eteenpäin. :D Meni maahan ja ehti kai hamuta vähän suuhun, sekä ekaa että tokaa, mutta ei yrittänyt nousta maasta sillä aikaa kun kävelin koiran luo. Kyllä se sieltä lähtee, kun saadaan lisää rutiinia.

Parilla seuraavalla piikillä ihminen oli taas aivan kuutamolla, unohdin että ne helvetin merkit vaihto puolta ja ylipäänsä että mihin suuntaan se kääntyikään ja oliko ne kulmia vai piikejä. Ihmettelin vaan että missä se piski oikeen painelee... tällä kertaa tajusin sentään kävellä vaan tyhmänä perässä, enkä estellyt, mutta ehdin taas kuvitella että jäljestämme sujuvasti hanhen paskaa tms. Vaan ei, ja johan löyty kolmas purkki. Tää oli huonoin, koira olis vetäny siitä ihan oikeasti yli, ja kun stoppasin (tuli vähän töks vissiin), se meinasi eka palata mun luokse mutta onneks tajusi sit plätsähtää purkille. Meni vaan ihan vinoon, melkeen naama tulosuuntaan kohti. Hyvin kuitenki lähti oikeaan suuntaan jatkamaan, ja nyt pysy jo selkeesti paremmin maassa odottamassa jatkamislupaa. :)

Loppusuoralla mäkin olin taas ihan kartalla. Vika purkki muistaakseni ihan ok, tätä se otti eniten suuhun, tais kääntyä se suussa mua kohti makaamaan. Mä luulen, että se saa nyt itse valita mihin toi tosta kehittyy. Mä haluan että se käy makuulle, mutta jos se itse haluaa ottaa sen samalla suuhun tai vähän ehtii hamuta sitä, niin fine. Välillä koira meni ihan vähän jäljen sivussa ja tarkisteli parissa kohtaa sellasen sulkumerkin näköisen kuvion (:D), ja mä taas tietysti ensin olin kovasti huolissani että se on liian löperö, mutta hitot se missään metsäjäljellä haittaa?

Loppupurkilla sai sen lisäks taskusta rasiasta makaroni-tonnikala-nappulamössöä (ihmisten jämiä, poislukien ne nappulat :D) ja sen jälkeen pelattiin pitkään narupallolla. Koira olis jatkanu siitä vikalta purkilta aivan pokkana vielä eteenpäin. Pidennä vaan lisää! Alkaa vaan tulla tilat vastaan, tuolla tulee sit niitä hiekkatien ylityksiä jos tosta meinaa kovasti pidemmäksi vetää. Mikkelin nurmikoista mulla ei ole mitään hajua muutenkaan, en äkkiseltään oo keksiny yhtään potentiaalista jälkipaikkaa. No, syksyn tullen sitä ei vissiin enää niin voi harrastaakaan, tai pitäis siirtyä metsään.

Töppönen on taitava :)

Pois lähtiessä päästin koiran vielä irti ja patistelin nyt kuselle sinne puskiin. Lähti paremmin, tietysti, kun työt oli tehty ja oli aikaa ;) Pakkasin itse kamoja autoon ja koira pyöri siinä hollilla. Aika lähelle (10m?) tuli yllättäen joku iso koira, L katto sinne, otti askeleen johon mä "ei sinne", L pysähtyi ja sano kerran brr ja mä vastasin että annapa olla. Oikein hienosti jätti sen sikseen. Pistin omani autoon, perään sai parit namit. Kävin keräämässä jälkimerkit ja filmipurkit veks, ja onnistuin jo kadottamaan yhden mustan filmipurkin. Voi elämä. Vähän aikaa sitten valitin tänne että 22.30 alko tulla jo pilkkopimeää. Nyt se tuli 21:10 kun kyykin siellä nurmikolla!! Jos joku löytää mustan filmipurkin Pasteurinkadun nurmikolta, niin ole hyvä vaan, se on mun, mutta en tartte takas. Jälkikoira ilmaisi sen kyllä mutta sokea omistaja ei enää löytäny sitä :D