Lenkiltä ei kai mitään kummempaa. 50 minsaa metsässä, yksi tatti ja yksi kantarelli, ja toteamus että mun suuntavaisto näköjään onkin aivan olematon. Kiersin ympyrän! Tie meni koko ajan ihan lähellä, ja tiesin siten missä olen, mutta oikeesti tuli aikasen kammottava olo ku luulin tulevani just autolle, mutta tulin tismalleen siihen mistä lähdettiin...

Esineruudun kohdalla fiilis oli jo alussa jotenkin.. blaah. Tallasin n. 8x40m, pääosin kosteaa sammalpohjaa, harvakseltaan isoja puita. Totesin että takaa se levisi niin että se oli liki tuplat eli 15m. Oikea raja levisi kanssa, en "huomannu" omia merkkejäni takaa palatessa ja toista tallausta tehdessäni kävelin metrin ulompana ku mitä olin ensin tallannu ja merkannu. Astuin jonkun valtavaan paskakasaan ja pyyhin sitä kengästäni pitkin sammalta. Pienet häiriöhajut, eh? Tässä vaiheessa joku viisas olis varmaan keränny merkit veks ja antanu koko asian olla. Mä ajattelin, että ei se mitään, paan esineen ihan vasempaan laitaan niin oikealla ei oo niin väliä, menköön missä menee, ja mitäs yksistä paskoista. Esine oli normaalia lyhyemmällä varrella oleva valkokirjava raidallinen nilkkasukka, joka oli itsensä ympäri möykyllä. Jätin sen n. metrin vasemmasta sivurajasta, eturajasta reilun 10 metrin päähän, muistaakseni muutaman mustikan muodostaman kimppavarvun sekaan.

Koira oli autolta tullessa ihan intona, se ei ollu nähny ollenkaan mitä tein. Puin liivit heti autolla, koira tiesi mitä ollaan menossa tekemään. Tarkoitus oli palkata se kissan märkäruokapussista suoraan ekan esineen jälkeen, ja sit pelata narupallolla. Lyhyt ja yksinkertainen treeni, helppo onnistuminen. Tuuli oli olematon.

Koira lähti vähän laiskasti ravaten. Ja sitten en nää muistakaan yksityiskohtia. Se löysi sen joka tapauksessa tosi nopeesti ja vähällä vaivalla. Toi mulle, tippu kai kerran, muuten luovutti hyvin. Kaivoin sille kissanruuan sijasta pari nakinpalaa taskusta, ja sitten... laitoin koiran kiinni ja sanoin että otetaanpa vielä toinen ku se meni niin hyvin. Voi jumalauta! On hienoa että ihminen suunnittelee treenin etukäteen, mutta olisko mitään jos vaikka vieläpä pysyis siinä plaanissa?!?

Koira odotti puussa ku vein esineen taakse, ei ihan vasempaan kulmaan, vaan ehkä edestä 35m ja sivurajasta sama 1m. Sit palasin oikeaa sivurajaa, tai jotain linjaa missä kuvittelin sen sillä kertaa olevan :P, ja kyykin ainakin viisi kertaa niin ku muka olisin tiputtanu sinne jotain. Mitäsäteet??? Koira lähti paljon rivakammin ku ekalla, tarkasteli niitä paikkoja mistä olin kiemurrellut ja kyykkäillyt takas, meni ihan oikean paikan yli. Kävi selkeesti ruudun ulkona vasemmasta ja takarajasta, annoin mennä. Sit se tuli tyhjin suin takas päin. Ja taas en muista missä järkässä nää kävi, mutta kerran käskin sen odottaa vapaana ku kävin näyttämässä esinettä, kerran karjaisin sille jonkun vasemmmalla alueen ulkona olevan mättään haistelusta, kerran niistä mun paskajälkien haistelusta, kerran se ei lähteny enää lähetyksellä. Hetkinen? En mä käyny näyttämässä esineen ku kerran. Kai se oli sitten se sama kerta, ei lähteny ja silloin käskin sen odottaa. Näytön jälkeen se paineli kans ensin jonnekin ihan muualle, mutta lopulta onneksi löysi. Tippu kerran tai kaks ihan mun jaloissa, mutta lopulta sain sen käteen ja koiralle safkat jakoon. Uh, ainakin mä maltoin pysyä oikeesti rauhallisena, vaikka "lievästi" vitutti oma toimintani.. se eka oli muka liian helppo tai jotain, voi elämä! Eikö se just ollu tarkoituksenakin?!

Ruokapalkan jälkeinen narupalloleikki oli kovasti koiran mieleen. Se oli keränny aika lailla painetta. Otin siinä ohessa pari sivulle tuloa oikeen kunnon vietissä, hienosti kuunteli. Sit heitin lelun ruutuun, koira oli käskyn alla sivulla, mutta ampaisi tuhatta ja sataa perään.. karjaisu oikeen selkäytimestä, se tuli ihan refleksinä ehkä vähän turhan kovasti. No eipä se rakki siitä mitään paniikkikohtausta saanut, vaan tuli pyynnöstä takas sivulle, josta kovat kehut. Uusi yritys ja pysyi oikein hyvin, ei tainnu edes kattoa lelun lentoa vaan piti kontaktia minuun. Vapautus siitä hyvästä :) Olen jo pitkään aikonut tehdä paikalla oloja niin että häiritsen koiraa lelulla härnäten, ja kun nyt "uskalsin" kokeilla näin, niin kaipa sitä vois kokeilla ihan oikeaa paikallaoloakin. Jos virhe tulee, kerrotaan (vähän tätä nätimmin :P) että ei noin, ja otetaan uudestaan. L on kuitenkin tosi nopea oppimaan ja yleensä se menee just tällä kaavalla. Se tekee kerran väärin, kerron että uppista, otetaan uudestaan, se ei taatusti lankea samaan ansaan uudestaan ja pääsen kehumaan sydämeni pohjasta. Ja suotta taas pelkäsin monta kuukautta että onko tää sille liian vaikea ja uskallanko kokeilla sellasta ja blaablaa...

No mutta. Nyt ens kerralla ihan OIKEASTI ihan helvetin helppo treeni jättipalkalla heti. Esine oikeaan laitaan sinne n. kymmeneen metriin. Voisin kokeilla vielä sitä mitä ehdotettiin, eli sidon sen kevyesti jollain jutulla kiinni kasvillisuuteen. Pitää myös huomioida tuuli, nyt oon vaan tehny ku huvittaa ja viis veisannu että painostava, paikallaan seisova ilma ei ehkä oo ihan paras vaihtoehto. :P

Sit ajettiin vielä Viilarin kentälle ottamaan lyhyet tottikset. Kentän laidalla niillä pöydillä oli pari äijää, luulin eka että niillä on treeni kesken, mutta kun olin saanu auton käännettyä ja parkkeerattua ja menossa ilman koiraa kysymään mitä ne tekee ja saako tulla hypylle, ne olikin kadonnu. Autoa siellä ei ollu, luulen että ne oli vaan dokaamassa, ku siltä se vähän vaikutti :P Kello oli 21.15 perjantai-iltana, ei lainkaan huono arvaus. No, koira ulos, nakit ja narupallo mukaan ja kentälle. Mentiin taas fiit-käskyllä sinne, ihan ok. Vois kai sen viedä välillä lelunkin kanssa, vaikka ei musta meillä edelleenkään oo sellasta ongelmaa että koiraa pitäis viritellä mitenkään.

Tarkoitus oli ottaa vain hyppyä. Eka viidellä laudalla muistin virkistykseksi ja pikalämmittelyksi (sanoinko aiemmin, että se on siten n. 67cm), pari edestakaista hyppyä, oikeen hyvät. Sitten kuudella (n. 80cm), hyviä nekin. Tarjolla oli täyskorkea 12cm lauta ja pari kapeampaa, ja minäpä ahnehdin sen täyskorkean, eli koko höskä oli noin 92cm. Koski. Ja koski uudestaan. Laskin kuuteen, koira koski siinäkin. Mä väitän että se tietää sen itsekin, en ehdi edes sanoa mitään (sanon vaan "ups" tai "nyt ei menny ihan putkeen" tms), ja koira on jo itsekin ihan samaa mieltä ja tarjoaa pyytämättä uutta. Niin monta toistoa että saatiin kuudella taas puhtaat hypyt useita kertoja peräkkäin. Jokaisesta puhtaasta siis kehun lisäksi palkka, vaihdellen nakkia ja narupalloa. Sen jälkeen lisäsin siihen pienemmän laudan, olisko se ehkä ollu puolikas, eli korkeus jotain 86cm. Saatiin sekä puhtaita että kosketuksia. Koira alko käydä niin kuumana, että se ei enää keskittynyt sataprosenttisesti siihen hyppäämiseensä. Rauhoitin sen välillä perusasentoon ennen ku jatkettiin. Ongelma oli taas se sama vanha tuttu, mun piti olla esteen lähellä tai mieluiten sen vieressä naama kohti estettä, että näin koskeeko koira yhtään. Se taas hyppää paremmin ku menen vähän kauemmas ja kutsun sen esteen yli. Kun seisoin ihan esteen vieressä, se pari kertaa tuli mun luokse hyppäämättä ollenkaan. Näistä vaan uusi yritys. Kokeilin myös juosta sen kanssa niin että se hyppää ja mä menin esteen vierestä. Keskittyy liikaa minuun ja kolauttaa. No, saatiin peräkkäin pari onnistumista, vissiin meno-paluu-meno, niin lopetettiin sit siihen. Kokonainen nakki ja pallopeli siitä vielä.

Jotenkin jäi sellanen olo, että se kyllä tietää aika hyvin mistä on kyse, eli että koskemisesta ei tuu palkkaa eikä mamma oo tyytyväinen siihen. Takajalat on ne mitkä koskee, ja nimenomaan niin että koira ponnistaa niillä itse (paitsi kun mä juoksin sen vierellä, silloin sillä kolahtaa ties mikä, kun se keskittyy minuun eikä hyppyyn, siis se on vahinko, ei tahallinen kuten takajaloilla ponnistus). Se ei vaan usko tarpeeksi itseensä, että se pääsee siitä yli, ja ottaa siksi vauhtia. Kannattaa varmaan hyppyyttää parilla seuraavalla kerralla taas vaan kuudella laudalla, että se saa paljon onnistumisia, ja sitten ihan vaikka sentti kerrallaan (niillä tunnarikapuloilla? :D) korottaa. Pk-kokeisiin me ei taatusti mennä ennen ku aikaisintaan vuoden päästä syksyllä, niin onhan tässä ihan hitosti aikaa rakentaa se hyppy 80-senttisestä sinne metriin asti. :) Mä kun en tosiaan usko että se on fyysisesti mikään ongelma, se on henkisen puolen juttuja, ja toi on äijäkuorensa alla niin kersa muutenkin että ei oikeastaan mikään ihme että sillä ei riitä itseluottamus siihen.

Se oikea tekniikka alko kyllä löytyä sieltä jo tänäänkin. Koira vetää takajalat siis kunnolla taakse, niin ei osu.

Koira oli käskyn alla ("odota") paikoillaan aina kun korotin estettä. Sit näin että joku pariskunta kävelee tien suunasta kenttää kohti. Leikittiin aikamme, koira ei huomannu/välittäny ollenkaan niistä. Olisin voinu leikkiä koko sen ajan kun ne talsii ohi, mutta käskin irroittaa ja tehtiin sivulle tuloja ja pelkkää kontaktia siinä. Tosi hyvä. Kerran L vilkaisi niitä ja palautti heti kontaktin itse, josta palkka. Pyörittiin siinä myös yhteensä pari kierrosta oikealle kääntymisiä (90 astetta), hyviä nekin. Luulen että se seuraaminen on jotenkin työstynyt itsestään, koira tuntu jotenkin, öö, valmiilta usemman askeleen eteenpäin siirtymisiin? :D No en tiedä mitä selitän. Hitto ku sitäkin pitäis jossain välissä tehdä.