Tää mun "en uskalla tehdä mitään ellen ole satavarma, että kaikki menee täydellisesti" -juttu alkaa saada ihan sairaalloisia piirteitä. Sama vammailu koskee myös muutakin elämääni, mutta puhutaan tässä blogissa vaan koira-aiheesta.

Olen kirjoittanut tuohon oikeaan laitaan tän vuoden tavoitteet, ja yksi niistä on opettaa BH:n ja/tai toko alon kaikki liikkeet. Ei välttämättä kisakuntoon palkkaamattomuuksineen ja jonkun seuraamisen mielettömän pitkää bh-kaaviota kestäväksi suoritukseksi yms yms, vaan ylipäänsä sen verran että voin sanoa että mun koira osaa seurata. Kolme askelta, kymmenen askelta, viisikymmentä askelta, jotain, kunhan se osaa seurata. Tietää mitä "seuraa" tarkoittaa. Kestot ja palkkaamattomuudet yms on ihan toinen juttu ja niihin panostetaan sitten sen jälkeen.

Mä olen lykännyt jäävien liikkeiden opettamista syystä että
1) koira ei osaa sitä valmistelevaa osuutta eli seurata, todellakaan :D Meillä ei pitkään ollu mitään käskyä millä olisin saanu sen kulkemaan joten kuten mukana ilman että huomio menee vaan siihen (kuten imuttamalla).
2) istumiseen piti pitkään vaihtaa käskyksi sit, joka taas meni sivun kanssa sekaisin, ja sitten se jäi aivan auki kun en keksinyt muutakaan
3) maahan se ei osaa mennä edes paikoillaan ollessamme ilman käsiapua
4) seisomistakaan se ei oikeen hiffaa, se seisoo kyllä joten kuten käskyllä paikoillaan kun ensin asettelen sen siihen (ei kestä kauaa, tahtoo valua istumaan yms), se ei osaa nousta käskyllä istumista seisomaan, se ei osaa käskyllä pysähtyä seisomaan... no ylläri, kun se on opettu niin että olen laittanut koiran seisomaan ja antanut käskyn. Se ei aktiivisesti ole itse tehnyt yhtään mitään, niin mikäs ihme ettei se käsky saa siinä mitään aktiivista toimintaa aikaiseksi. :P Lisäksi en tiedä onko "seiso" hyvä valinta, syystä että sitä on jo käytetty näyttelypuolella, ja alkaa olla s-kirjaimia ihan kauheesti.. Seuraa, SeiSo, iSStu.

No. Olkkaritokoilut äsken. Nyt vain päätin, että käsky on nimeltään tuttu "istu". Kyllä se helvetin rakki nyt erottaa koska treenataan ja koska serkunkumminkaima hokee pulla kädessä istuistuistujoshaluuttännoäläsitistu. Mä hoen sille varmana itsekin arjessa istu enkä aina muista vapauttaa, mutta totesinpa että jos joskus arkitilanteessa haluan sen varmasti odottavan vapautusta, sanon "istu" ja sen perään käsimerkki, "odota" tai "pysy". Johan onnistuu.

Hupaisaa oli se, että kun otin namit kouraan, koira oli sivulla ennen ku ehdin sanoa mitään. :D Yritin kääntyä niin että se on mun edessä, mutta se piru esitti seuraamista olkkarin nurkasta toiseen ja täyskäännöksenkin! Pakko oli palkata se yhdellä nakilla siitä vaikken tosiaan ollu sanaakaan sanonu. Mitä joku (Suvi?) sanoikaan mulle joskus muinoin siitä, että ei mitään treeniliivejäkään tarvita, koira kyllä tietää ku ohjaaja ottaa "tokoilmeen", että nyt treenataan. Näinpä se vaan näyttää tietävän!

No, kun sain sen koiran pois sivultani, tehtiin eka muutama toisto pelkkää istumista, tavoitteena ripeä reaktio ja kunnollinen asento. Ilmeisesti se on jotenkin yleistänyt näitä juttuja pienessä päässään, koska kokeilin huvikseni kaavaa käsky -> hyvä -> nami -> astun askeleen taaksepäin -> hyvä -> palaan antamaan namin. Ekalla taisi vähän nytkähtää tullakseen mun perään, mutta kurtistin kulmakarvaani (:D) tjsp ja se jäi niille sijoilleen istumaan. Koskaan sille ei ole erikseen opetettu, että "istu" sisältää vapautuksen odottamisen, mutta näemmä se aavistus siitä ainakin on tullu kaupan päälle.

Sitten alettiin tehdä liikkeestä istumista. Siten, että peruutin koiran edellä, annoin käskyn, odotin että koira istuu ja pysähdyin sitten itsekin palkkaamaan. (Tää oli kyllä aika taiteilua, voi olla että välillä pysähdyin itse samaan aikaan tai ensin. Pitäis olla tarkkana, tää on varmasti oleellista). Aluksi palkkasin heti ja poistuin sitten vähän matkaa, parilla vikalla merkkasin istumisen vaan kehulla, poistuin ja palasin sitten palkkaamaan. Koko ajan naama koiraan päin ja vaan muutaman askeleen, vikalla kiersin sen ympäri. Aika makeeta silti! Ja mikä parasta, eihän se todellakaan ollu kovin vaikeeta, eikä mikään hirveetäkauheetakamalaa kämmiä tapahtunu!

Suunnitelma: tehdään jonkun aikaa niin että koira ei ole mun (vasemmalla) sivulla, vaan joko peruutan tai kävellään muuten vapaammin, oikealla se varmaan voi olla. Mulla on sellanen kutina että se sotkee ton istun aivan täysin sivu-käskyyn. Joskus kauan sitten ku kokeilin, se tuli meinaan istu-käskylläkin sivulle. :D Varmaan istumista kannattaa samalla vahvistaa eri (arki)tilanteissa, ja nimenomaan niin että koira on kauempana / tulossa mua kohti. Että se tarkoittaa että istu just siihen missä olet, etkä valu yhtään lähemmäs saati sivulle asti.

Ooh, kaipa tää taas tästä lähtee!