Joo, enpä mennyt aamuviideltä tekemään jälkeä, vaikka kovasti niin lupailin. :D 19 maissa olin menossa, mulla oli kaikki tarvittavat kamat mukana, mutta sen katsomani nurtsiosan lähellä oli perhe fleksissä sinkoilevan terrierinsä kanssa ja pari kersaa pyöräilemässä, niin enpä sit menny sinne pyllistelemään. Olen yleensäkin hyvin huono sietämään uteliaiden "mitä sä teet?!" -kyselyitä ja silloin vielä muutenkin epäsosiaalisella tuulella. Ajattelin että menen vähän myöhemmin.

No, tossa 22:30 sitten lähdin. Jumankekka miten pimeetä, unohdin että ne pari lamppua siinä puistossa ei pala, ja pelkkä katuvalo ei sinne asti paljoo valaise. Kyllä sinne olis voinu ainakin suoran jäljen vetästä, ja vähän epäilen että olis toi selvittäny kaikki kulmat ja melkeen ne esineilmaisutkin vaikka mä en olis nähny hölkäsen pöläystä mistään, mutta se tuntu vähän turhan vaikeelta tähän saumaan. En tehny jälkeä.

Kävin sen sijaan vaihtamassa autolta yhden esineen, ja ajattelin että käyn tallaamassa alueen ja viemässä sen valmiiksi, esine-etsintää nurtsilla siis. En meinannu löytää hyvää aluetta, halusin sellasen että yksi niistä harvoista valoista valaisee esineen sijaintikohdan, ja että kävelypolut ei mee ihan lähellä, jos joku sattuis tulemaan. Talsin siis hyvän aikaa pitkin puistoa miettimässä mihin sen panisin. Lopulta tein n. 10x50m ruudun, jonka vas. takanurkassa oli iso paksu puu. Laitoin esineen sen juurelle puoli metriä puun rungosta. Valoa ei ollu kovin paljoa, mutta se valtava puu kyllä erottui pimeässtä huolimatta. Tuuli tuli voimakkaasti alueen takanurkasta eteen päin.

Hain koiran kotoa. Huomio yksi: koira on tähän saakka aina odottanut autossa sekä jälkeä että esineruutua. Otin pk-liivit mukaan, en pukenu vielä kotoa. Iltaruokaa piski ei ollu vielä syöny ja otinkin sit n. desin maksalaatikkoa purkkiin, ihan valtava annos normaaliin palkkaan verrattuna. Koira aavisti että nyt ei olla menossa tavalliselle lenkille. Se nappasi mun jäljet kun päästiin ovelta ulos. Kävi kyllä nostamassa koipea matkalla puihin, eli ei jäljestänyt ihan nenä maassa, ja meni myös välillä ilmavainulla. Mutta se ihan oikeasti jäljesti meidät sinne ruudulle, pari mun tekemää mutkaa oikaistiin kun pakotin sen :P. En tiedä olisko mun pitänyt jotenkin kieltää, varmaan olis, tai viedä se ihan eri kautta sinne. No hitto kun olin pyöriny koko puiston jo sotkuun etsiessäni sopivaa aluetta.

Puin pk-liivit ja lähetin. En malttanut lähettää ihan aikomastani paikasta, kun se puu näytti olevan ihan saakelin kaukana, eli todellisuudessa matkaa oli ehkä 40-45m. Lähti eka ihan suoraan vasemmasta sivurajasta ulos, huusin sen takas. Uusi lähetys, nyt meni suoraan ehkä 10-15m ja jäi sinne pyörimään, selkeesti tutki mun jälkiä. Olin tallanut alueen noin kuuteen kertaan, sivurajat ja siksakkia. Ilmeisesti "esssineitä" -mielikuvasana ja "kama"-käsky ei oo vielä ihan täysin selvillä, kun se sotki sen jäljestämiseen. Tai sitten tosiaan olis pitäny taas vähän miettiä

a) koira ei odottanut autossa vaan kotona
b) metsän sijaan alueena nurtsi, jossa on tähän saakka ollu aina jälki!
c) se oli jo jäljestäny sen jonkun 200m sinne paikalle ja varmaan ihan pikkusen vaan orientoitunut siihen :P
d) alue ihan kauhean pitkä
e) ekaa kertaa (?) myöskin aivan pimeää

Huusin koiran jäljiltäni pois, jätin käskyllä odottamaan ja kävin koskemassa lelua. Tää oli eka kerta kun poistuin noin kauas, vilkaisin mennessäni pari kertaa olan yli että kai se varmasti tönöttää edelleen siellä. Hienosti pysyi. :) Paikalla istuminen on siis ainakin varmasti hallussa!

Seuraavalla lähti ku tykinkuula, juoksi sinne missä oli nähny mun käyvän, veti puun ympäri ja sai ilmiselvästi hajun. Sekunti tai pari ja koira lähti tulemaan mua kohti. En uskaltanu sanoa mitään kun kuvittelin että se tulee tyhjin suin, kun en nähny sen tarkentavan tai etsivän ollenkaan, se kävi niin nopeesti. Vasta ihan kohdalla kun se sylki sen vauhdissa jalkoihini, uskoin että kyllä sillä on esine suussa.. nosto piti ottaa pari kertaa ennen ku sain käsiini. Palkka maistui hyvin :)

Sen jälkeen heiteltiin vähän aikaa tennispalloa, kävelin samalla eteenpäin. Lopetin ehkä viidennen heiton jälkeen. Luksi kyllä leikkis vaikka miten pitkään, muistaakseni joskus mökillä pihalla lukiessani heitin toisella kädellä palloa ja olisko ollu tunnin kohdalla tajusinettä ei helvetti, me ollaan oikeesti pelattu tunti! Mut välillä on oikeen hyvä idea lopettaa kun peli on hauskimmillaan. ;)

Jätin koiran irti ja himmailtiin puistossa vähän aikaa. Pari kertaa otettiin fiit-käskyllä arkiseuraamista. Se sotkee sen oikeaan seuraamiseen. Hitto, menenkö BH-kokeeseen sen kanssa tolleen? :D Jollain supervarmisteluilla me voitais mennä saman tien.

Paikalla makaamisen se tekis istuen. Saako siitä säälipisteitä? Seuraamisissa fiit-käskyä, mitään läheskään noin pitkää ei oo tehty, mutta uskon että enemmän tai vähemmän se kävelis siinä tuntumassa. Tarpeeksi tiukalla urahduksella ainakin. Liikkeestä istumisessa voimakas vartaloapu, liikkeessä maahan menossa ohjaaja "unohtaa" oikean käskyn ja sanoo myös istu. Luoksetulossa, no öö, tulee se kovaa mutta ei mihinkään loppuasentoon. Ekalla käskyllä se tulis kovaa lähelle ihmettelemään ja sit sivu-käskyllä ehkä tajuais siirtyä sinne. Mitäs muuta siinä vielä olikaan?

Juu no ehkä ei. Siltä varalta että jollekin jäi yhtään epäselväksi, toi oli huonoa huumoria. :P

Maahan menot olkkarin sijaan keittiössä. Kuiskasin jotain maaaa-alkuista ja koirapa vajosi makuulle. En usko että ymmärsi sitä, sattumalta vaan muisti samaan aikaan että näitähän me tehdään. Päivällä tehtiin vaan 10 ja nyt oli nameja 15, eli olis jääny vähän siitä alkuperäisestä 30 per päivä tavoitteesta (ei sillä muuten tosiaan oo väliä, mutta ku haluisin laskea ne itselleni infoksi paljonko tarvittiin). Pari namia liiskaantu toisiinsa, eli ei tullut edes viittätoista. No, ehkä tehdään vielä viisi tai kymmenen ennen nukkumaanmenoa, nii ei jää siitä kiinni :P Vikasta naksu ja namin heiton sijaan koko valmiiksi ladattu ruokakuppi.

Mulla on jotenkin lipsahtanut omat ajatukset liikaa sinne, että koiran pitää tehdä alusta asti täydellinen suoritus. Jos joutuu korjaamaan (alussa siis auttamaan, eihän se voi osata kun vasta opetellaan, niin ei se oo korjaamista vaan auttamista), niin palkataan vaan laimeesti. Nytkin kun se ei tossa esine-etsinnässä ensin irronnu, niin kävi taas mielessä että hitto vie, käynkö hakemassa esineen itse ja olkoon koko juttu, ei saa palkkaa eikä mitään. Mä oon niin tyhmä! Jos koira ei vielä osaa, ja kun joku ääliö vaikeuttaa sataa asiaa kerralla, niin totta mooses sitä koiraa autetaan. Silleenhän se sitten kokemuksen karttuessa nimenomaan oppii, että kun sanon "kama", siellä aivan varmasti on jotain. Siitä saa myös hyvän palkan kun sen löytää, vaikka se kestäis kauan. Sen sijaan jos pistän koiran kiinni ja vien pois ja jätän palkatta, sehän oppii vaan että kun toi sanoo "kama" niin tää on ihan mahdoton harkka ja toi muija käyttäytyy ihan käsittämättömästi muutenkin.

Jotenkin se vaan istuu niin syvässä, että mudi on vaikee ja mudi kusettaa ja mudille pitää laittaa kova kovaa vastaan. Ihan kun se koira ajattelis niin kierosti, että "en vittu hae ellet itse ensin käy näyttämässä sitä mulle" :P Kun palkka on kunnossa, niin totta kai se haluaa ansaita sen mahdollisimman nopeesti. Kun sille vaan kerrotaan miten sen voi ansaita! Ei se osaa haistatella ja pedata mitään tollasia kiristyspelejä.

Toisaalta onhan sekin totta, että jos palkkaa myös ne väärät, sinnepäin olevat, niin ei koira koskaan opi erottamaan mikä on oikein ja mikä ei. Vaikka sivulle tulo. Mistä se tietäis että pitää olla suorassa, jos vinoistakin saa samanlaisen palkan? Mutta toisaalta, kun sitä liikettä vasta lähdetään luomaan, niin sehän saa alussa palkan kun se ylipäänsä on ohjaajan vasemmalla puolella. Joku koira joka ei luonnostaan halua tulla ihan lähelle, saa palkan vaikka metrin sivuun ohjaajasta tullessaan. Ja siitä sit pikku hiljaa kehitetään sitä oikeaan suuntaan kun koiralle alkaa kirkastua mikä on homman nimi. Esineruudussa on niin monta muuttujaa ja niitä kaikkia on mahdotonta treenata samaan aikaan, ja siksi tää kai tuntuukin niin vaikeelta. Onhan toi kuitenkin tajunnut sen perimmäisen idean: sieltä löytyy joku esine ja se kiikutetaan lujaa ohjaajalle. Se nostaa erilaiset esineet ja se tuo niitä mulle. Onhan siinä paljon hiomista vielä, mutta aivan hyvin se vois myös ottaa esineen ja lähteä sen kanssa kiitolaukkaa pitämään omaa kivaa. Tai etsiä esineen ja merkata jollain tapaa että tässä on, mutta ei millään ilveellä ottaa suuhunsa.

Nyt vaan niitä helppoja treenejä. Meillä ku ei oo mikään kiire tämänkään kanssa, niin melkeen voisi vielä tän syksyn rakentaa sitä motivaatiota ja saada koira yhdistämään noi pk-liivit ja "esssineitä"-sanan siihen asiaan. Helppoja treenejä, uskoa siihen että kun niin sanotaan niin kyllä siellä on jotain, kunnon palkkaa, luovutustreeniä kotona tän ohessa. Sit jätetään se talveks muhimaan ja keväällä katsotaan uudestaan vaikeampia treenejä, useampaa esinettä yms.

Luin yksi yö jotain vanhaa Canis-lehteä ja sain sieltä aivan aiheellisen muistutuksen. Moni ohjaaja kiirehtii just perusopetusvaiheessa, kun se on yleensä vähän tylsää, ja olis niin kiva tehdä jo haasteellisempaa ja vaihtelevaa treeniä. Kun nimenomaan ne perusteet pitäis tehdä kunnolla, luoda vahvat pohjat, jotta niille on sitten tukeva rakentaa lisää. Tunnistin itseni, osu ja upposi...