Käytiin 10km pururatakiekka, yhdessä kohdassa vähän oikaistiin. Hiekkatiellä tuli hevonen vastaan. L ei osannu yhtään päättää miten suhtautuu, enkä tarkoituksella auttanut sitä, halusin katsoa mitä se itse tekee. Remmissä se siis toki oli ja käveltiin naru lyhyellä reunassa niitä vastaan. Puhisee, villat kohoaa ja laskee, katsoo mua, heiluttaa vähän häntää, ihmettelee :D. Hiljaa ja nätisti mentiin ohi, moikkasin hevosmiehen ja sen jälkeen sanoin koiralle että ei se sen kummempi ollu, hyvin selvisit.

Sit oltiin hakkuuaukiolla, eväistäni mun teki mieli vain vettä. Paistattelin kuitenkin auringossa ja koira yritti repiä jotain tosi isoa oksaa, ja alkoi kiljua kun ei saanu sitä irtoamaan. Mä nauroin sille hyvän tovin ja toinen huusi aina vaan kovempaa. Jos joku kuuli niin mahto ne ihmetellä... jatkettiin matkaa, kuvittelin että siellä olis selalsta sammalmaastoa, mihin tekisin jäljen. Koira oli irti ja tietysti olis halunnu pinkaista edelle, minkä kielsin sitä aika monta kertaa. Halusin pitää sen mun takana tai ihan lähellä ettei se turhaan käy tallomassa sitä aluetta pilalle, jos sieltä löytyy oikeanlaista sammalta. Ei vaan menny jakeluun millään, ja lopulta menetin hermoni niin että karkotin koiran ihan kunnolla mun taakse, enkä antanu sen tulla lähelle. En ole koskaan ennen häätänyt sitä laumasta eikä tämäkään ollut ihan oikeaoppinen tilanne, mutta jestas että koira otti raskaasti! Kävelin itse tarkistamaan tilukset ja ajoin perään yrittäneen koiran aina veks. No ei siellä mitään hiton sammalta edes ollut. Kiersin vähän eri kohdasta takas päin, koiraa ei näkyny enää missään. Aikani odottelin ja huutelin jotain. Vasta töppöneeeeen -huuto sai sen kaahaamaan tuhatta ja sataa luokse. Ja oli muuten helpottunut eläin.

Ei sen ehkä ihan noin olis pitäny mennä, jäi vähän paha mieli. Mutta nähtiinpä ainakin että se on erittäin käyttökelpoinen rangaistus jos joskus ns. oikeasti tarvii. Tehtiin sopu ja otettiin muutama luoksetulo. Teki eetvarttia niillekin, tuli meinaan kovaa!

Jälki ja esineet jäi tekemättä, ku alkumatkasta sopivat maastot ei muka ollu tarpeeks hyviä, ja loppumatkasta ei löytyny enää edes kelvollisia. Hmpf.

Ihan kodin lähellä tossa koulun parkkiksella sitten esineharjoitus. Tein 10x10m neliön, takanurkkiin esineet. Oikealle vein ekana mustan mytätyn lapasen ja vasemmalle oranssin naruköyden. Lähetin eka lapasen kohdalta, kun arvelin, että se narulelu on varmasti houkuttelevampi. Tällä kertaa odotti nätisti lupaa lähteä eikä reagoinut vielä pelkkään käsimerkkiin. Hieno sinkoutuminen suoraan eteenpäin, hieno sinkoutuminen takas ja hieno luovutuskin! Nakinpaloja taskusta. Sitten fiit-käskyn alaisena käveltiin se 10m etulinjalla seuraavan esineen kohdalle, lähetys sinne, hieno irtoaminen, hieno palautus ja hieno käteen luovutus :) Maksalaatikko-jauhelihamönjää purkista.

Leikin jälkeen otettiin pari sivulle tuloa, yhdessä härnäsin koiraa narulelulla. Heilutin sitä köyttä ihan koiran naaman edessä ja kehuin vuolaasti kun katsoi mua. "Ok"lla lupa purra leluun. Selkeesti se purkaa sitä kerääntynyttä vitutusta ja on tollasen härnäämisen jälkeen oikeen tappokone :D

Luoksetulo 20m matkalta. Heitin narulelun taakseni kun koira oli tullut ehkä 3/4 matkasta. Hieno homma, sitä loppuasentoa vaan ylläri ylläri pitäis jaksaa hinkata kotona edelleen, että saatais tääkin joskus valmiiksi...

Kotona se sai possun korvan. Laskin sen keittiön lattialle, koira istu parin metrin päässä. Kielsin ottamasta ja lähdin olkkariin, ja sanoin koiralle "täällä". Se nytkähti mun mielestä sen verran luuhun päin että toistin painokkaammin "täällä!". En kyllä ole varma. Kehuin kun tuli mun kanssa olkkariin. Sivulle tulo ja siitä vapautus hakemaan luu. Ei tälläsissa oo muuta järkeä ku että musta on kiva välillä vähän koetella sitä. "Se sano varmaan ole hyvä" -pikapäätelmä sen sijaan että koira kuuntelee mitä mä sille ihan oikeasti sanon.