Monta pientä juttua joiden oli tarkoitus olla helppoja, mutta joissa taisimme jokaisessa saada edistystä. :) Tai ainakin muuten vaan hyvän fiiliksen ja onnistumiset!

Eka jälki. Valitsin sellasen nurtsin minkä lamppu jotakuinkin valaisi riittävältä alueelta. L:n muotoinen kuvio: 40 askelta suoraa, suora kulma oikealle ja 10 askelta suoraa. Nameja oli liki jokaisella askeleella. Purkit askeleissa nro 10, 20 ja 50. Vasta ajamaan lähtiessä huomasin että nurmikkoon jäi aika selvät askeleet. Se ei ollut tarkoitus. Tarkoitus oli ajaa ihan lyhyt ja suht iisi jälki eilisen osin epäonnistuneen paikkaamiseksi, sellanen missä on tosiaan paljon ruokaa, ja vaatia se koira tarkastamaan ne askeleet. Myös ne tyhjät. Tarkoitus oli myös puuttua purkki-ilmaisuun, sitä ei heitellä ja puoliksi noteerata, vaan ilmaistaan ihan kunnolla.

Ei mitään kommentoitavaa, eli kaikki meni just niin ku piti, oikein hienosti :) Vähän sillä oli 30-40 askeleen välissä kova veto päällä, mutta olin tylysti jarruna ja liinaa sai lisää vasta tsekattuaan askeleen. Kerrankin treeni meni juuri niin ku olin suunnitellutkin! Jauhelihaa palkkana vikan purkin jälkeen vielä taskupurkista, ja sit narupalloleikki.

Esineet. Käytiin vaihtamassa kamppeet autolla ja otin seuraavaksi mukaani mustan myttylapasen (sama kuin päivällä) ja pienen kukkaron (jsokus muinoin koira on etsinyt tätäkin ennen). Taskussa nakinpaloja ja toinen samanlainen jauhelihapurkki. Suht hämärä paikka, koira ei varmasti erottanut esineitä sieltä missä odotti. Jätin koiran istumaan kuvitellun neliön oikeaan alakulmaan, ja tein siis sellasen samanlaisen neliön kuin päivällä (10x10m). Oikeassa yläkulmassa ensin viety kukkaro keskellä nurtsia ja vasemmassa yläkulmassa lapanen ison puun edustalla.

Lähetin koiran siitä missä se oli odottanut. Veti eka vähän matkaa suoraan ja sitten olis lähteny vinoon sinne vasemmalle, minne näki mun viimeisenä pudottaneen sen lapasen. Huusin sen takas ja uusi lähetys. Nyt meni suoraan, juoksi esineen yli mutta sai mennessään hajun, palasi takaisin päin, tarkensi hetken ja toi. Se tulee pää alhaalla ja mun kohdalla heittää päätä ylös. Sillä on sen verran huono tai vajaa ote, että se esine "tekee kiepin" siinä, ja koira päästää samalla irti. Pyysin pari kertaa nostamaan sen uudestaan. Selkeesti se nyt paremmin tuo sen mulle asti eikä tiputa siihen parin metrin päähän, mutta irroitustapa on väärä. Sen pitäis eka rauhassa nostaa pää koholle ja vasta sitten irroittaa ote. :D

Syötiin nakin palasia ja siirryttiin vasempaan alakulmaan. Hyvä lähetys, hyvä pisto, hyvä löytö ja palautuksessa se taisi tippua kerran. Hmpf, päivällä se anto tän lapasenkin oikeen hienosti mulle. Kaipa sitä luovutustekniikkaa pitäis ihan oikeesti nyt jotenkin hinkata kotona. Opettaa vaikka ensin koira istumaan käskystä niin että lelu pysyy suussa. Sit voisin käskeä sen istumaan just ennen kun se on heittänyt sen esineen mun päälle, ja odottaa että istuu rauhassa, ja vasta sitten pyytää irti kun olen asettanut käteni alle. Saakohan esineruudussa koira luovuttaa sivulla? Sekin vois onnistua pienellä etukäteisharjoittelulla.

Luulen että nyt se rautalanka alkaa pikku hiljaa olla menny perille. Että se lähtee sinne minne lähetetään. Kaipa tän vois kokeilla siirtää jo metsäänkin ja palautella sitä nenänkäyttöä mukaan.

Ajettiin kotiin ja omalla kadulla katulampun alla tien penkalla istui kaksi jotain tyyppiä. En tajua miten koira edes näki ne autosta, mutta se sai kaameat raivarit häkissään. Kun se murisee autosta toisille koirille, se on luokkaa bbbrrr tai korkeintaan BBBRRR. Nyt tää oli ihan sellanen murina-rähinä-haukku-kunnon kohtaus, mitä se ei ole koskaan aiemmin tehnyt. BBBRRRÄYHÄHÄWÄYWÄY! Karjaisin pariin otteeseen ennen kun sain sen vaikenemaan, ja sitten kysyin että mitä vittua sä oikeen teet. Oli vähän nolona. Ei niillä ollu edes koiraa. Ja silti, ei se ole mistään ikinä kilahtanut tolleen ennen. Mina ei jummarra.

No, parkkeerattiin ja otin koiran ulos, ja olin jo mielestäni ihan normaali oma itseni, mutta koira luimisteli edelleen. Käskin sen istua alaovella, kiltisti totteli ja muisti myös että auennut ovi ei ole lupa kipittää sisään, vaan odotti erikseen vapautusta :) Kehut siitä. Kotona sisällä riisuin siltä remmit niin ku aina, ja normaalin vapautuksen sijaan pyysin maahan. Se nytkähti selkeesti kohti maata mutta ei pudonnut kunnolla vaan tuli ihan kyyristellen mun taakse ja yritti perusasentoon. Työnsin sen takas sinne missä se alun perin oli ja pyysin uudestaan, taas sama nytkähdys mutta ryömi mun sivulle. Mä tein töitä että "maahan" tuli aina yhtä ystävällisesti ja tasaisella äänellä, ja tää kuvio toistu vissiin neljä vai viisi kertaa ennen ku koira putosi makuulle. Siitä suurensuuret kehut ja vapautus. Mudi puri mua kostoksi nenään.

Se näytti siltä että se ymmärsi sen maahan-vihjeen, koska se oikeesti nytkähti ihan kunnolla, ei nyt ihan kyynärpäät käyny maassa mutta sinne päin. Mutta koska se luuli (tai sitten olin oikeasti, vaikka yritin olla olematta) että olen vihainen, se hakeutui sivulle, koska se on jotenkin tullu sille sellaseks "tässä olen turvassa" -paikaksi. Jos komennan sitä mistä tahansa niin yleensä se tulee nimenomaan perusasentoon. Sanoin sille aina vaan ehei, ja työnsin sen takaisin sinne alkuperäiseen paikkaan. Kaipa sille sitten meni jakeluun että tää ei nyt auta, vaan teet niin ku sanotaan. Olin vihainen tai en, niin et voi itse päättää millä yrität lepytellä, ja kyllä pitää toimia silti. Uskon että tää oli kaikin puolin hyvä harjoitus - myös mulle, kun en oikeasti menettänyt hermojani!

Sen jälkeen kaivoin jotkut liiskaantuneet nakit vielä housujen taskusta, ja otettiin muutama uusi toisto samassa paikassa. Hyviä. Siirryttiin keittiöön ja olkkariin ja vielä kerran eteiseen. Hehkuttaisinko jo? NYT SE OSAA MENNÄ MAAHAN!