Se kuminen lelunraato, mikä eilen jätettiin nurtsille. Olin lähellä sitä aluetta, koira fleksissä, ja päätin että kävellään siitä "muuten vaan" läpi. En sano mitään enkä mitenkään ohjaa koiraa etsimäään. Koira kyllä muisti että täällä oli jotain, kauhee nuuskutus, eikä se millään tapaa ollu silleen että ikävä paikka, vaan päin vastoin vei meidät sinne. Käveltiin yks kerta yli, ei löytyny, koira tarkisti ne paikat missä se oli ollut eilen. Sit käveltiin takas ja nyt löyty! Koira anto sen mulle, "tässä tää nyt olis!" Löyty yks kuppanen nami taskusta, vissiin joku tokosta jääny nakinpala.

Ei mitään järkeä, mutta saatiinpa kumilussukka takas. Tossa se sitä mälvää jalkojeni juuressa. :D

(Ja aivan ot: mulla on unirytmit niin vituillaan että varmaan kuolen kohta univajeeseen. Ei vaan väsytä. Niin ne ihmissuhteet sekoittaa pään ihan totaalisesti -  jos muuten selviät hengissä niin kuolet kun et saa enää nukuttua ja aivot tilttaa. Oh great!)