Varsinaiset käytännön tunnit alkoi tänään, viikko sitten oltiin teoriassa. Kyseessä on siis Musti&Mirrin ja Tmi Hulahulan järjestämä kurssi, jonka pitää Hulahulan kasvattaja Riikka Pulliainen.

Ensinnäkin olin pyörtyä kun tunnin alussa saatiin alustava viiden viikon ohjelma. Onko tää varmasti kisaamaan aikovien, ei jo kisaavien kurssi? Tältä se nimittäin näyttäis:

1. paikallamakuu, luoksepäästävyys, seuraaminen, kauko-ohjaus
2. paikallamakuu, luoksepäästävyys, nouto (tasamaa ja hyppy)
3. paikallamakuu, luoksepäästävyys, jäävät ja tunnari
4. paikallamakuu, luoksepäästävyys, ruutu
5. paikallamakuu, luoksepäästävyys, merkki ja suunnat

Kyllä. Kyllä kyllä.

Seuraava järkytys oli se, kun kyseltiin kunkin viiden koirakon paikallaolohistoriaa. Kerroin että opetan omalleni koko maahan-käskyä uudestaan ihan alkeista kotona, eikä olla tehty sitä vielä ulkona ollenkaan, saati lisätty siihen kestoa missään. Kysyin voinko suorittaa paikallaolon istuen. "Et tietenkään voi :D" naurahdettiin vastaukseksi. Luulin sitä tyhmäksi vitsiksi. Juunou, niitä "kouluttaja vaan ehdottaa ja jokaisen pitää itse miettiä mikä sopii omalle koiralle, tyhmä tahdoton lammas ei tartte olla, jos joku tapa tuntuu pahalta".

Mutta se ei ollut vitsi! Se ihan totta halusi että laitan koiran maahan. Jokainen saa tehdä omaan tasoonsa nähden niin ku tekee, ei tartte ottaa kestoa jos ei tahdo, ei tartte poistua koiran vierestä minnekään jos se ei vielä osaa sitäkään, mutta laita koira maahan niin kun olet kotona harjoitellut.

No laitoinhan minä sitten, kun en älynnyt vastaankaan väittää. Parilla ekalla käytin käsiapua, ihan vedin koiran namin kanssa makuulle. Siellä se kyllä pysyi oikein hyvin, käytin käsimerkkiä ja odota-käskyä vahvistamaan. Parin toiston jälkeen pääsin jo n. viiden askeleen päähän eikä tyypillä ollu aikomustakaan nousta. Kävin kyllä palkkaamassa välillä ihan parin sekunnin, mutta vähintään 10-15s välein. Arvelinkin että toi kesto ei tule olemaan ongelma. Kun saan sen sinne oikeaan asentoon niin kyllä se siellä tönöttää. Tää suoritettiin rivissä ehkä 3-4m välein, L ei ottanut yhtään häiriötä toisista koirista.

Loppua kohden se alkoi reagoida pelkkään maahan! -käskyyn. Oltiin siis kaikki yhtä aikaa kentällä ja kouluttaja kävi vuorotellen kädestä pitäen neuvomassa aina yhtä, ja sinä aikana muiden piti tehdä "omaan tahtiin" sitä edellistä juttua. Mä otin enemmän niitä maahan menoja, satunnaisesti pari maassa pysymistäkin. Olin tirauttaa onnen kyyneleet kun Töppönen oikeasti putosi maahan pelkällä käskyllä, kun minä seisoin sen edessä. Wohoo, kyllä se JOSKUS vielä sen oppii! 13kk on ihan riittävän hyvä ikä. ;D

Luoksepäästävyys. Rivissä, koirat perusasennossa. L nousi eka seisomaan yhden askeleen vastaan ja nuuhkaisi iloisena kouluttajaa, jolla oli lahjukset valmiina kädessä, mutta kun se tajusi että toi täti ojentaa käden ja meinaa oikeesti koskea mua, se pyllähti takas istumaan ja samalla vähän mun jalan taakse piiloon. :D Ihan hyvin anto vähän räpeltää rinnasta, tosin ilme oli paljon puhuva... nakit kyllä kelpasi vieraaltakin (pentuna se räki ihan kaiken mitä vieraat sille yritti tarjota), ja multa sai vielä lopuksi kehut ja omia makkaroitamme. Aika hyvä! Tää oli varmaan eka kerta kun tälleen virallisesti tätä tehtiin. En ollu edes käskeny sitä varsinaisesti sivulle (=pysyä siinä), vois ens kerralla muistaa. Ja ehkä se "hampaat"-käsky olis hyvä kans livauttaa sinne väliin.

Seuraamisessa eka perusasennon tarkistus kaikilta. Kuten itsekin tiesin, L tulee herkästi liian eteen. Sen etujalat saattaa olla jopa yli mun kengän kärjen, kun niiden pitäis olla n. 5cm taaempana mun varpaista. Hinkataan tätä kotona lähipäivinä. Tiiviydestä ei ollut puhetta, mutta tiedän senkin että mitään 10cm hajurakoa meillä ei tosiaan ole, eikä tule olemaankaan. Mä koulutan sen olemaan ihan liki tiedostaen että joku siitä joskus varmasti vie pisteitä. Se vaan on niin mun mieleen. Liki oleminen ja painaminen on kuitenkin aivan eri asia ja jälkimmäisestä taas en minäkään tykkää yhtään.

Sitten piti päättää haluaako koiran tulevan sivulle edestä kiepsahtaen vai takaa kiertäen. Sanoin että en ole opettanut mitään, koira on saanu aina itse valita ja se käyttää molempia. Kuulemma pitää opettaa jompi kumpi. En ehtiny kysyä miksi. Tehtiin sit kuitenkin sitä sivulta kiepsahtamista. Kun koira oli perusasennossa, se jätettiin istumaan ja astuttiin sen eteen, jos pyydettiin uudestaan sivulle. L ei kuunnellut ollenkaan istu- eikä odota -käskyjä, vaan teki vaan silleen "se sano jotain, varmaan sivulle, tai nouse vaan seisomaan". Kovistelin sitä lopulta ihan kunnolla, että haloo, nyt korvat auki ja kuuntele MITÄ sanotaan. Sen jälkeen alko toimia hienosti. Koira otti sen ojentamisen taas aika raskaasti itseensä, mutta kun se teki ekan oikein ja pääsin kehumaan kunnolla, sekin oli heti taas aivan ok. Näemmä mudi ei tosiaan heitä hanskoja tiskiin jos sitä vaatii tekemään, silloin kun se oikeasti osaa! ;)

Sitten yhden askeleen siirtymiä ensin eteenpäin (ne ketkä osaa oikeesti seurata, teki näitä vaan pari ja sit jatko pidemmällä pätkällä). L teki todella hyvin, tosin tässäkin saa kiinnittää huomiota siihen että se alkaa heti edistää. Jos otan pienen askeleen, koira meni jo liian edelle. Omaa askelpituutta muuttamalla voin vähän vaikuttaa, mutta kyllä tääkin on sellanen mikä pitää vaan naksutella kuntoon. Se paikka. Samahan tässä näkyy, että koiran mielestä sen paikka on pikkusen liian edessä. :) Kokeilin jossain vaiheessa siirtyä useamman askeleen, ja saatiin mun mielestä tosi hyviä kolmen askeleen siirtymiä. Jumankekka, meinasin taas tiristää kyyneliä! SE OSAA! Se ei ollu edes mikään vahinko, vaan se ihan oikeasti osaa!

Käytin koko ajan "sivu"-käskyä. En nyt tiedä unohtaisinko kokonaan seuraa-käskyn. Alun perin oli tarkoitus että sivu on sivulle tulo ja sit noissa yhden askeleen siirtymissä, ja seuraa silloin kun oikeasti lähdetään liikkeelle. Liisa, jonka opissa kävin kesällä, oli sitä mieltä että tollaselle koiralle se liikkuminen on niin palkitsevaa ja sen mielestä voi olla turhauttavaa saada seurata vaan yksi kuppanen askel, ja siksi olis reilua erottaa ne etukäteen. "Nyt siirrytään vaan vähän, älä turhaan innostu liikaa" tai jotain. :D En mä tosta niin tiedä mutta toi erottelu sopis kyllä mun suuhun. Mutta katsotaan nyt.

Sitten 90 asteen paikallaan käännökset. Oikealle meillä sujuu hienosti ja tein suurimman osan niin että en millään tavalla imuttanut koiraa oikeaan paikkaan. Tässä se pitää paremmin paikkansa eikä mee liian eteen. Vasemmalle kouluttaja näytti sellasen tavan missä ohjaajan oikea jalka astuu eka vinosti eteen ja vasen seuraa perässä, ja koira kiepsahtaa takakautta ympäri. Hitto, en tajunnu siitä mitään, ja kerroinkin vuorollani että mä olen aivan paska kaikessa mikä edellyttää ohjaajalta monimutkaista ruumiinosien hallintaa. En ymmärrä, olen harrastellu vähän tanssia, aerobicciä ja kaikkea, enkä tunnusta olevani yhtään mitenkään kömpelö niissä. Nää menee vaan ihan yli hilseen. Lopulta tein niin että annoin koiralle sivu-käskyn ja tyydyin itse keskittymään pelkkiin jalkoihini, en yrittänytkään ohjata samalla koiraa namikädellä tekemään sitä oikeanlaista kiepsahdusta. Ja katos pirua, Töppönenhän haki korrektin paikan ihan itse. No ihme, sanoinko mä että SE YMMÄRTÄÄ sivu-käskyn! :D

Täyskäännöstä ei ole KOSKAAN kokeiltu, tää on kans näitä "kun en tiedä mitä teen niin en tee mitään" -juttuja. Vähän hirvitti nytkin, odotin että kouluttaja on meidän kohdalla jotta se voi heti kertoa mitä tein väärin, enkä ehdi hinkata koiralle kertaakaan jotain tyhmää kuviota.Tein oikean kautta ja kommentti oli "tosi hyvä!" Juupa, joko arvaatte? Eli koiralle vaan se sivu-käsky, ja sitten on ihan sama miten mä pyörin ja hyörin, elikko hakee paikkansa. Onhan siinä työstämistä että se saadaan vähän tiiviimmäksi, ja mun pitää selvittää oliko sillä tottiksessa väliä kumpaan suuntaan sen tekee. Kysyin kouluttajalta, ja sano että ei oo väliä, mutta hää on vaan tokoihmisiä ja mä ihan muistelisin että pk-puolella oli määrätty suunta. Varmaan just se vasen ku se on meille ainakin sata kertaa vaikeempi :P

Ja sitten vielä kauko-ohjaus. Ihan vaan namilla ohjaten ilman mitään käskyjä, tai joku oli jo tehny näitä ennen ja se käytti sanoja, mutta me aloitettiin pelkillä oikeiden liikeratojen etsimisellä. Ensin istu-maahan-istu -vaihdot (helppoja, L pitää takapää paikoillaan), sitten maahan-seiso-maahan (näissä käytin maahan ja seiso -sanoja, koska koirani jostain ihmeen oikusta sotki tän istumisen häiriöharjotuksiin. Huido sä muija sillä nakilla mutta en mee lankaan, istua tönötän tässä vaan! Sillä alko tässä vaiheessa olla jo selkeesti väsymys, 1,5h koulutus ON pirun pitkä aika vaikka koira piti taukoja välillä. Ei tää tosiaan ollu siinä vaiheessa että olis ollu syytä alkaa liittää käskyjä, mutta niillä sain sen tajuamaan että tää ei ole istumisharkka, vaan sen kuuluu reagoida jotenkin. Hyvin pelitti sen jälkeen. Tässä sen on tarkoitus pitää kaikki jalat paikoillaan.) ja vikana istu-seiso-istu. Tarkoitus että koira peruuttaa koko ajan vähän ja ohjaaja tulee mukana. En eka saanu millään istuvaa koiraa seisomaan siten että se pitää etujalat paikoillaan ja hypähtää takaosalla taaksepäin. Sain sen kyllä kyyristelemään istu-maahan-välimuodossa ja kiemurtelemaan namilla "työntäen". :D Kouluttajan tullessa meidän kohdalle se käski mut seisomaan ja että "koukkaan koiran mahan alle" namikädellä. Johan nousi rakki just oikein!

Ihan lopuksi vielä luoksetulo. Sai tehdä niin ku halus, ja kun kerta oli mahdollista, otin avustajan pitämään koiraa jotta voin hetsata oikeen kunnolla. Siinä oli vaan kaikki koirat tosi lähellä ja yleinen loppu- ja pakkaushärdelli menossa, ja L ei edes katsonut kun juoksin pois. Unohdin siinä sitten hetsata ja kiljua sille mennessäni, ja huusin vielä "tänne!" kun se katto muualle. No, kyllä se sen aivoihin tunkeutu ja kovaa lähti muutaman sekunnin sisällä. Koira oli jo aivan naatti mutta hyvin kuitenkin taisteli lelusta.

Huh! Tuli ainakin ihan hirveesti uutta asiaa. Mulla oli jossain vaiheessa vähän tyhmä olo siitä, kun tosiaan tuntu että suunnilleen pakotetaan tekemään vaikka itsestä ei tunnu ihan hyvältä idealta, mutta ehkä mä olenkin kaivannut just tota. Koira ainakin osasi eikä mulle jääny mistään sellanen olo että hitto ku kokeilin, olis pitäny pitää oma pääni ja jättää väliin. :)

Palkkasin pääosin nameilla, mutta käytiin 4-5 kertaa yhteensä leikkimässä kohteliaasti siinä 5-10m sivummassa. Ei kehdannu ihan toisen vieressä revitellä, kun muut oli niin hillittyjä. :D Se oli oikein hyvä idea, vähän mietin että hyytyykö mun koira, mutta päin vastoin, leikkimisellä sen kierrokset nousi aina uudestaan. Ja eikös se yleensä niin olekin, että saalisvietillä saadaan kestävämpiä suorituksia kuin pelkkää ruokaa käyttäen.

Sit me tehtiin jossain vaiheessa omaan tahtiin -ajalla istuen paikalla oloa virallisella pysy-käskyllä. Häiriöt oli aika kovat, yksi koira leikki 5-10m meidän takana ja loput oli sivullamme tekemässä omia juttujaan. Eka oli ehkä pari metriä matkaa ja vaan joitakin sekunteja aikaa. Sen jälkeen poistuin 15 askelta ja olin siellä kaukana ehkä 10s. Hyvin pysyi, ei edes vilkuillu muita tässä, vaan tuijotti tiiviisti minua. Erittäin hyvä! Lisäksi otettiin vielä maahan menoja, pelkkiä käskystä istumisia (meinas tarjota maahan niistäkin, yks oli tosi ihana kun koira meni ehkä "3/4 maahan" ja sit nousikin heti etujaloilla takas pystyyn silleen  "hetkinen, ai istu!" :D) ja sivulle tuloja lelupalkalla. Aika kivasti se keskittyy hakemaan oikean paikan vaikka silmät kiiluu narupallohimosta.

Sellanen joku "käy siihen" -käsky pitäis myös opettaa. Kouluttajan koiralla se oli makaaminen, ja sääntönä että maata ei saa haistella yhtään (erityisen tärkeää uroksilla, hää sano että itse kuvittelee maan olevan täynnä hengenvaarallista myrkkyä ja koira opetetaan sitä kuvitellen, ystävällisesti mutta aivan ehdottoman tiukasti!) eikä nousta ylös/liikkua ryömien, mutta muuten vapaa. Lonkkaa sai vaihtaa ja muutenkin rötköttää miten halusi. Koira oli kuitenkin koko ajan vapaana ja se ei saa vaivihkaa valua yhtään mihinkään suuntaan. Ja vähänkö oli pähee, siellä me leikittiin ja tehtiin luoksetuloja ja kaikkea, ja toinen vaan pysy ku liimattuna koko 1,5h muutamaa esimerkkinä toimimista lukuunottamatta :)

Luksi murisi aluksi taas vähän kaikille. Kentällä oli toisessa reunassa pentukoulu. Alun jälkeen ok, ja sain muistuttaa että tää ei ole leikkikenttä, eikä remmiä yritetä venyttää kenenkään luokse nuuhkimaan päästäkseen. Aika monta kertaa se alko pörisemään ja jopa HAUKAHTI (pöyristyttävää, mun hiljainen koira!) ohikulkijoille. Yks mies jäi ilmeisesti katsomaan koirakoulua ja siitä toi mun piski veti hirveet kilarit, pakkohan sen on olla vaarallinen kun se vaan pysähty toljottamaan. Loppua kohti huomasin, että koira sanoo brrr tai RÄYH! ja toivoo että mä kiellän sitä. Kun se alko olla jo väsynyt ja aina just sillon kun oli tauko ja kuunneltiin kouluttajaa enkä huomioinu omaani, niin ihan selkeesti se oli mulle tarkotettu. En malttanu olla ärähtämättä, mutta ens kerralla jos toi toistuu, pitääkin kokeilla olla aivan huomaamatta. Tai vaikka viedä koko koira hetkeks syrjään puuhun kiinni tms. Kyllä sen erottaa koska se pörisee "oikeasti" jollekin ja koska se on mulle sellasta "negatiivinenkin huomio on huomiota" -yritystä. ;)

Nytpä täällä on väsyny pieni koira :) Ens kerraksi pitäis erityisesti hinkata noita kaukojen vaihtoja lihasmuistiin ja treenata seuraamista. Mun oma lisäys on se, että maahan menoa meille ainakin. Nyt se läpimurto alkaa varmasti olla jo lähellä, ja ehkä kohta voin sanoa että se osaa ihan oikeesti! Wohoo!