Tuli taas asiaa niin valtavasti, että saa nähdä miten saan oksennettua kaiken tänne. :D

Virallisena teemana oli nouto. Muistin jopa ottaa kotoa kapulat mukaan - ainokaisen tunnarini, puukapulan ja metallikapulan. Meidän vuorolla kerroin että olen tehnyt tätä noin sadalla tavalla, vähän siis ristiin kaikkia, ja kaikki on edelleen aivan alkeissa. Että koiralla on taipumus purra kapulaa, tosin totesimme parin kokeilun jälkeen että se puree vain lähellä ollessaan, mikä ei ole kovin harvinaista. Tiedän itsekin että olen varmasti paineistanut koiraa. :/

Otin normaalilla puukapulalla nostoja ihan läheltä, otin sellasia että heitin kapulan noin metrin päähän, ja koira toi sen mulle. Samaa ku esineiden kanssa: se ymmärtää että pointti on antaa se mulle, mutta sylkee sen huolimattomasti. Tai huolimaton on väärä sana, koska kyse ei ole koiran asenteesta tai keskittymisestä, vaan siitä ettei se vaan osaa.

Lopulta tehtiin niin, että koska koiran on tarkoitus luovuttaa edessä, minä peruutan (sivulla luovuttavat ohjataan kävelemään siihen sivulle, ei seuraamaan, vaan silleen vapaasti hengaillen). Kapula joko vaan maahan tai pieni heitto, koira ottaa sen, kehutaan sitä koko ajan ja peruutetaan suht rivakkaan tahtiin jotta koira tulee kapula suussa kohti. Pikku hiljaa on tarkoitus tietysti yrittää hivuttaa sitä siihen oikeaan luovutuspaikkaan. Tässä vaiheessa vaan kehutaan kun se kantaa kapulaa, ja siinä L ei myöskään pure sitä ollenkaan. Se alkaa vain jos ollaan paikoillaan ja tungen kapulaa suuhun tms. Pyritään sanomaan irroitusvihje ennen kuin koira tiputtaa kapulan, ja se saa sylkeä sen sillä heti, ihmisen ei tartte yrittääkään laittaa käsiä alle. Jos koira ehtii tiputtaa kapulan ilman lupaa, sanotaan vaan että nyt ei menny putkeen, ja otetaan uudestaan. Ja tässä alussa on tärkeää kehua sitä koko ajan kun se kantaa sitä ja tulee perässä. Sitäkin korostettiin, että siitä tiputtamisesta EI SAA suuttua. Sitten kun se osaa noutaa, voi kyllä vähän toruakin, mutta ylipäänsä tää on sellanen liike mikä kärsii heti siitä paineesta. Jos on yhtään epävarma kannattaako kieltää, älä kiellä. Sano vaan nätisti että ups, uusi yritys, ja jätä palkkaamatta. Vaikka koira kisais missä ihmeen evl:ssä tahansa!

L tietysti aluksi heitteli sitä kapulaa aika lailla. Kun se oli ottanu sen suuhun, kehuin sitä ja pyysin "mennään" jotta koira tietää että se saa kävellä mun mukana. Parilla ekalla kerralla kapula tippu ja mudi syöksy että joo tullaan tullaan, mutta rauhallinen "oho" ja uusi yritys. Ja heeelvetti, sehän alkoi kantaa sitä! Ei me nyt mitään kilsaa siellä talsittu kapula suussa, mutta kuitenkin, useita metrejä.

Kokeilin myös pyytää koiraa "istu" kun se oli tulossa mua kohti kapulan kanssa ja oli siinä aika lähellä. Istuu, mutta kapula tippuu. En nyt muista sainko muutaman ihan onnistuneenkin, mutta kyllä se varmaan ainakin jäi muhimaan sen päähän. :D

Sit tein myös metallilla, ihan vaan nostoja, eli olin kyykyssä ja laitoin kapulan maahan. Koira selkeesti ensin vierasti sitä, tarjosi maahan menoa ja tassulla kuopimista ja tais sanoa kerran piiip. Se yritti hamuta sitä suulla ja katteli ihan siihen malliin että eikö tää riittäis. Siitä se Liisakin sano kesällä, että toi koira ei anna mitään ilmaseks, vaan se koettaa just että riittäiskö tää. No ei riittänyt, ja mä olin ihan hiljaa odotellen koiran omaa päätöstä. Se kyllä tiesi että nakit on kädessä, ja niin sain metallikapulan räpylääni! Ehkä joku 5 toistoa yhteensä.

Sitten ehdittiin tehdä aika paljon kaikkea omaan tahtiin. Niitä maahan menoja. Se ei vaan mene perusasennosta, siinä on joku jumi edelleen :D. Tehtiin eka vastakkain ja sitten pikku hiljaa hivuttauduin kylki koiraan päin. Aika lähelle perusasentoa pääsen ja se toimii yhä, eli kaipa se vaatii vaan harjoittelua.

Liikkeestä istumista, jos peruutan niin oikein hyvä, jos kävellään kuten seuraamisessa mutta oikeesti ihan ilman mitään käskyjä, koiran mielestä "istu" = "sivu" eikä se siis jää. Muutama sellanen oikeen kunnon käsiavuilla ja niin että pysähdyin itse käskyn antaessani, silleen onnistuu hyvin.

Luoksetulojen loppuasentoja. "Istu", "odota" ja "tänne" n. metrin etäisyydellä oli koiran mielestä istu, odota, maahan. No ainakin sillä oli kivaa, ja arvasinkin että kun tota maahan menoa junnataan niin siitä tulee sen lempiliike jahka se oppii sen. Voimakas käsiapu auttoi.

Luoksetuloja pitkältä matkalta ja suoraan leluun. Ei mitään moitittavaa missään osassa. :)

Vähän kaukojen istu-maahan-istu -vaihtoja. Luksilla oli kivaa. Se maahan meno ON nyt pop.

Sivulle tuloja ja yhden askeleen pyörimisiä sinne sun tänne. Vähä niin ku peli missä minä yritän harhauttaa koiraa ja koira yrittää olla harhautumatta. Se tykkäs tästäkin.

Seuraavana virallisesta ohjelmasta oli hyppy (tai hyppynouto niille ketkä osasi niin paljon, yks vissiin). Kehuin että L kyllä hyppää, ja eihän se sit irronnu sivulta minnekään. :D No oli siitä aikaa ku joskus elokuussa viimeeks helsingissä sitä tehtiin. Käsimerkkiä avuksi ja jo onnistui. Palkkasin namilla niin että koira seisoi toisella puolella. Siihen ei oo mitään käskyä opetettu, vielä siis.

Ryhmäpaikkamakuu, jota edelsi luoksepäästävyys. Kisamainen tilanne, kaikki rivissä. Me oltiin tokana. En sanonu omalleni mitään, ja se nousi askeleen kouluttajaa vastaan ja nuuhki sen käsiä, ja tais antaa vähän rapsuttaa rinnasta. Kysyin paljonko tollanen suoritus olis, kuulemma alokkaassa 9. Ja mähän en siis ollu sanonu koiralle mitään käskyä missään vaiheessa, saati muistuttanu sitä hetkeä ennen ku lääppijä lähestyi. Yritä ny ens kerralla muistaa käskeä se "sivu!" :D Sitten voi vaatiakin jos meinaa nousta. Mut ei se ainakaan väistä paniikissa, wohoo! Muistan että mua pelotti ehdottomasti eniten tää sillon aikojemme alussa.

Paikalla makuussa aika taisi olla kisanomainen 2min mutta "jokainen tekee niin helpon että yksikään koira ei ehdi nousta". Luulen että oltiin suunnilleen kisaetäisyyksillä toisistamme. Luksia ei yhtään haittaa toiset koirat, tällä kertaa meidän toisella puolella oli partis ja toisella mustaterrieri tai mikä bouvier nyt onkaan, en erota niitä. Pysyin aluksi ihan n. metrin päässä koiran edessä ja palkkasin tiiviisti, ensin ihan parin sekunnin välein, sitten pidensin sitä aina jonnekin 5-10s asti. Kävin välillä max viiden askeleen päässä, koko ajan naama koiraan päin. Kehuin sitä myös äänellä hyvin tiuhaan. Ainakin ne meidän vieressä olevat sai hyvän häiriöharkan. ;) Partista palkattiin kans välillä ja aina kun sen ohjaaja tuli omansa luo, palkkasin L:ää tosi tiiviisti, ettei se ehtinyt ottaa häiriötä siitä. Lopuksi palatattiin koirien eteen, mentiin pari kertaa kyykkyyn siinä ihan oman koiran edessä ja muistettiin sanoa sille mitä sen halutaan tekevän (maahan, hyyvä). Sitten palattiin eka koirien väärille puolille, josta myös ystävällinen muistutus mitä koiran kuuluu tehdä ja rauhalliset kehut ja palkka (meillä ainakin). Sitten ne ketkä kestää siirtyy koiran takakautta perusasentoon, sai mennä etukauttakin. Astuin omani yli silleen puoliks takaa. :P Hyvin pysy. Vapautus suoraan maasta ilman perusasentoa.

Mun mielestä L makasi välillä kyynärpäät ihan pikkusen ylhäällä maasta. Kouluttaja kommentoi meidän suoritusta kaikin puolin erinomaiseksi (siis toki omaan tasoomme nähden! :D Mutta tavoite saavutettu eli koira ei noussut), ja sano kans että välillä oli vähän väljyyttä mutta ei tollasesta ainakaan missään alo-luokassa menis yhtään mitään pisteitä. Toki siihen kannattaa kiinnittää huomiota jo nyt.

Ja lopuksi luoksetulo. Päätin että otan ihan oikean suorituksen, en jätä koiraa pideltäväksi ja hetsaa sitä, vaan ihan käskyn alle. Irroitin sen remmistäkin vaikka muut oli siinä aika lähellä takana koirinensa odottamassa vuoroaan. Kouluttaja jäi siihen vierelle vahtimaan ja lupasi kiljaista heti jos koira edes meinaa nousta (jätin istumaan). Poistuin eka kävellen ehkä 10 askelta ja sitten lähdin hitaaseen hölkkään, n. 20 askelta sitä. Käännyin ja odotin pitkältä tuntuvan ajan, olisko ollu joku 5 sekuntia? "Tänne"-kutsu ja kehut kun koira oli lähteny, ja lelu esiin kun oli tullu ehkä puolet. Kuulemma aivan nappisuoritus, se istui hiirenhiljaa ja karvakaan värähtämättä, edes etujalat ei töpöttäneet, mutta oli silti silmin nähden pinkeenä ku viulun kieli. Ja lähti kutsun saatuaan niin kovaa että hiekkaan jäi kiihdytysjäljet. :D Hyvä ällä!

Ja sitten vielä ne oheishuomiot.

-kaksi muuta koiraa otti vähän yhteen, tai toinen olis menny kai vaan haistelemaan mutta toinen pelästy, kun se tilanne tuli ihan puun takaa, ja alko kiljua. Meidän kyttä olis kans sanonu painavan sanan mutta vaikeni onneks aika hyvin. Näissä tilanteissa "anna olla" on ehkä tehokkain, muistaisinpa aina käyttää sitä.


-se iso musta koira pääsi kerran aika lähelle meitä, tai olis tullu luo mutta sain jalan väliin. Arvaatteko mitä mieltä L oli siitä? En mä edes voi syyttää sitä, olisin mäkin huutanu että me vttuun siitä jos joku mua tolleen tulis ahdistelemaan... vähän harmittaa, kun haluisin että mitään tollasia ei sattuis ollenkaan ja omalla olis vaan turvallinen olo kentällä, mutta elämä on. No, sain tilanteen haltuun ja se toinen koira väisti mun jalkaa ja saatiin heti veks. Sillä oli liina perässään mutta jotenkin se silti ehti luikahtaa niin lähelle. L ei ollu moksiskaan sen jälkeen.
 

-partis pääsi kans melkeen iholle kun olin palkkaamassa omaani. Tästä tän päivän suurimmat raivarit, L rähähti sille ihan kunnolla. Se toinen ihminen karjaisi omalleen ja liki samaan aikaan tullut mun "HEI!!" -mylväisy riitti, ei mitään tappelua. L oli tosi nolona mutta en mä sitä tästäkään oikeen syytä. Hitto kenen mielestä koiran pitäis sietää vierasta urosta ihollaan kesken palkan? Tai ylipäänsä? No ei ainakaan mun. Sen jälkeen se vahti meidän reppua, partiksen kamat oli parin metrin päässä, ja seuraavilla kerroilla otin asiakseni palkata omaani kun oltiin samaan aikaan repuillamme. L söi maasta nameja ja viis veisasi partiksesta, hienoa.

-ja sitten ne varikset... :P Koiraihmisillä on kaikkea kivaa evästä ja hemmetti että ne linnut on röyhkeitä. Kassit avataan tai hakataan puhki ja kaikki katoaa. Kävin aika monta kertaa häätämässä ne koiran kanssa, ja kerran sit usutin koirani sinne "käy tappamassa ne, mene!" Se katto mua ensin että wtf mutta kannustin "menemene", ja se oikeesti kävi rähähtämässä niille, jahtasi ehkä 5m ja tuli sit niiiiin polleena takas just ku huusin että riittää, hyvin tehty. En tiedä oliko tää hyvä idea siksi että jos se nyt alkaa jahdata kaikkia mikä liikkuu. Olen ehkä tyhmä mutta en usko. Jotenkin se rakki ymmärsi että kyseessä oli meidän repun vartiointi eikä mikään huvijuttu, koska sen jälkeen se haukahti aina kun ne varikset meni takas repulle. :D Lopuksi tultiin repulle sen luoksetulon jälkeen koira lelussa yhä roikkuen, ja ne varikset anto meidän tulla ihan parin metrin päähän ennen ku lähtivät pois. Koira ei välittäny mitään, vaan roikku lelussaan. Sen jälkeen se sai vielä syödä nameja siitä maasta, ja varikset hengaili taas Ehkä 5 metrin päässä, eikä L meinannutkaan sännätä hätyyttelemään niitä. Saattaa olla että kadun myöhemmin, mutta ajattelin opettaa sille jonkun PUSKII! -käskyn ja antaa sen hoitaa ne hittoon siitä repulta. Tai olisko "käy sanomassa!" hyvä vihje :D

-mitähän vielä... lisään jos tulee myöhemmin mieleen. Niin no joo, koetti se taas vähän vahtia meidän kenttää, ohikulkijat saati toiset koirat (siellä alko seuraava tunti) sai osakseen mudin kommentteja. Mutta on se silti jotenkin mulle tarkoitettua, seurasin välillä varjosta että koira on mun takana, sanoo kerran RÄYH! ja katsoo mua korvat hörössä, että mitäs muija tästä tykkäät, tykkäätkö hyvää vai pahaa, ei väliä kunhan tykkäät jotain. :D Tomppeli. Katsotaan vaan kuka viimeiseksi nauraa!

Saatiin tunnarikapulat, sen aika on 2 viikon päästä, mutta kotiläksynä harjoitella vaan sen piilottamista ja etsimistä, esim. nurmikolta. Itse voi olla siinä vieressä kyykyssä, pyytää koiran kauempaa luokseen, sanoo sille valitun käskysanan ("etsi", "oma" tms) ja tarvittaessa näyttää koiralle sitä aluetta. Jos koiran kans on tehty tällasia paljon, ei tartte olla ihan vieressä ja osoittaa kapulaa liki kädellä koskien, vaan voi aloittaa suoraan vähän kauempaa. Sit joka tapauksessa nousee ylös ja kun koira kumartuu haistelemaan kapulaa tai jotenkin merkkaa sen, kehu ja palkka. Koiran ei tartte siis edes ottaa sitä suuhun saati noutaa sitä, vaan pikku hiljaa vaan mennä valitulla käskyllä etsimään se ja ilmaista että tässä on, ja tajuta että tää on se juttu. Tietysti jos nostaa saati tuo sitä ohjaajalle, niin loistavaa! Mun pitää miettiä miten teen tän niin ettei se mee sekaisin esineruudun kanssa...

---

Ai niin. Liikkeestä istumisessa yksi koiran suuhun tarkoitettu nakinpala tippui mun kädestä koiran etujalkaa pitkin sen jalkoihin. Olin siis itse jo edennyt ja palkkasin koiran käsi taakse ojossa. Koira istu ku suolapatsas ja ilme vaan venähti. "Se tippu! Se ei ollu mun vika! Auttakaa!" :D. Sille ei tullu mieleenkään että se olis saanu ottaa sen. Menin sitten vapauttamaan sen ja johan helpotti mudia. Ilmeisen hyvin koulutettu luopuminen? Tai istumisen sisäistäminen, istumiseen ei kuulu omien jalkojen nuuhkiminen namin löytämiseksi. ;)

Ihan lopussa kun oltiin jo lähdössä ja seuraavan tunnin oppilaat pikku hiljaa saapui, joku kusetti malia (ilm. uros) siinä ihan meidän lähellä. L pörisi sille ja koska meidän piti kävellä aika läheltä ohi päästäksemme kotiin päin, kokeilin käskeä sen seuraamaan fiit-käskyllä. No niinpä niin.. osaahan se. Tätä voi aivan varmasti vaatia lenkilläkin kaikissa ohituksissa, ihan tasan tiesi mitä tehdään ja mitä ei tehdä! Turhaan oon niin arka edes kokeilemaan. Ja se turpa pysyy ummessa, erittäin käyttökelpoinen menetelmä koska silloin munkaan vitutuskäyrä ei turhaan nouse. Tästä lähtien ohitamme seuraten. Tai siis "seuraamistahan" se on, mutta silti. Jee!