Nimittäin treenaaminen ja oikeastaan koiran kanssa elo ylipäänsä. Mutta erityisesti se treenaaminen.

Mitä mä teen väärin kun se on jo noin vanha eikä se osaa oikeen mitään? Mä vertailen sitä koko ajan johonkin, luen puolituttujen blogeja, just bongasin yhden joka oli käyny ekassa tokokokeessa. Se koira on varmaan jo pari vuotta.. no ei ku hitto hätinä sen kymmenen kuukautta. TIEDÄN että ei pitäisi verrata, ja oikeasti ne pahimmat paineet tuleekin siitä kun vertaan meitä vaan meihin. Me ei edistytä.

Mulla oli tänäänkin nakit pari tuntia tossa pöydän kulmassa haisemassa. Ihan kohta treenaan sen kanssa. Muistuttelen kosketusalustaa josta tulee liikkeestä seiso. Kohta. Ahdistaa. Inhottaa. Ei huvita. "Pitäisi". Ahdistaa vielä enemmän kun treenaamatta se nyt ei ainakaan edisty hevonhittojakaan minnekään!

Sitten mä jäin murehtimaan sitä meidän eilistä seuraamista. Tai ylipäänsä seuraamista. Muutama kuppanen askel, onpa tosi hienoa. Miksi se ei edisty? Mitä mä teen väärin? Miksi kaikki muut maailman koirat osaa seurata paitsi minun koirani, häh?

Pää räjähtää.

Enkö mä vaadi siltä tarpeeksi? Seuraisko se nätisti kymmenen askelta jos kertoisin että haahuilu ja väljääntyminen ei ole sallittua? Onko meidän koko treenit pikkusievää nypertämistä ja koira tekee tasan niin kauan kun sillä on hauskaa, eli jaksaa pari askelta seurata ja sitten ei enää viitsi? Pitääkö sille kertoa että sähän teet töitä kunnolla?

Mutta jo nyt on kumma jos harrastuksissa on pakko kovistella koiraa!

Eikö se vaan osaa? Jos se seuraa kuusi askelta hyvin niin miksi se seitsemäs on niin kriittinen? Toistanko mä vaan kuutta taas seuraavat x vuotta ja sitten saan yhden lisää? Miten hitossa kenenkään 10kk koira vetää alo- ja bh-kaaviot mennen tullen, kun mun koira kykenee juuri kuuteen askeleeseen? Enkö mä treenaa määrällisesti ja/tai ajallisesti tarpeeksi?

Mitä mä teen kun se alkaa haahuilemaan? Joka tuutista tulee niin erilaisia ohjeita. Lopeta heti äläkä anna sen jatkaa jotta se ei opi että tää oli ihan ok. Jatka ja palkkaa kun on taas hyvin. Pieksä se remmillä oikeaan kohtaan. No okei, ei nyt ihan tollleen oo sanottu. Anna sille pakote remmillä. Anna pakote kuule vaan itelles...

Ja ne jäävät liikkeet. Vittu että vituttaa ne kaikki! En osaa! Koira ei osaa! En tiedä mitä tehdä niidenkään kanssa. Ihan yhtä säälittävää pelleilyä koko meidän räpellys.

Se nyt on ainakin ihan selvää, että kun treenaaminen ei ole enää kivaa, sitä ei kannata tehdä. Mä harkitsen taas oikeasti että myyn ton koko koiran pois. :/ Koirassa ei ole mitään vikaa, se vika on minussa. Minä en osaa elää oman pääni kanssa. Haluaisin treenata jotta edistyttäis. Haluaisin pitää taukoa mutta siitä tulee niin hirveet syyllisyydentunteet että en kestä senkään kanssa. Tuntuu vaan niin kauheen vastenmieliseltä yrittää rämpiä eteenpäin, mutta paikoilleen jääminen on taas luovuttamista.

Ja kun on se vähän niinkin, että toi koira ei oikeen ole mukava pelkkänä kotikoirana. Mua vituttaa se kun se on sitten kotona aina ihan lentoon lähdössä. vaikka sais runsaasti lenkkeilyä. Jotain sen tarvii päänupillaan tehdä että mä kestän asua sen kanssa, eli mikään ihan totaalitauko ei oikeen oo hyvä idea sekään.