Ajelinpa sinne pk-yhdistyksen kentälle tsekkaamaan esteet. Mun jäseneksi liittyminen on siis kiinni siitä, että on käytössä korotettava hyppyeste. Metrisellä en tee mitään kun me ollaan vasta siinä 70-80 sentissä menossa.

Olihan siellä, a-esteitä kolme joista kaksi jyrkkiä ja yksi hyvin loiva opettelueste. Metrinen hyppy ja korotettava tokohyppy. Jes! Enköhän mä sen 20e/vuosi maksa vaan vaan vaikka siitä että saan käyttää niitä. Itse kenttä harmi vaan tulvi lätäköitä.

Mudi kuselle ja sitten kentälle. Ensin kolmella laudalla pari hyppyä, sen jälkeen korotin neljään (vähän yli mudin säkäkorkeus, varsinainen mittanauha ei ollu autossa, pitää ens kerralla tarkistaa ne lautojen leveydet), ja lopulta viiteen. Perusasennosta ei meinannu ensin lähteä pelkällä hyppy-käskyllä, joten käsimerkkiä avuksi. Muutama hyppy sekä 4 että 5 laudalla jossa koira kai vähän koski esteeseen, en palkannut. Mudi ymmärtää sen itsekin ja olis ponnannu saman tien takas uudella yrityksellä. :)

Kun muistelen sen tekniikkaa kesällä Viilarissa, niin tuntuu että se on tajunnut itsekin sen että nimenomaan tekniikka on oleellinen. Nyt se heitti aika hyvin takajalat taakse ja ponnisti ihan kunnolla. Pitäis kaivella niitä hyppytekniikkamuistiinpanoja, olikohan toi takajalkojen heitto nimenomaan huono juttu. Hyvältä ja toimivalta se ainakin näytti.

Palkkana pelkkää lihapullaa. Lopuksi ihan muutama sivulle tulon hinkkaus (tuli taas kovin eteen), mudia ei märkä kenttä haitannu, tosin en nyt ihan keskellä lätäkköä yrittänytkään tehdä. Koirassa olis ollu virtaa ihan kauheesti mutta mun saappaat vuoti ja hitot huvittanu siellä ravassa kylpeä.

Sitten kävin tekemässä esineruudun. Nuorta koivikkoa, jossa sateen litteeksi painamaa kellastunutta suht pitkää heinää. Selkeesti erilainen maasto siis. Tallasin n. 40x10m alueen, ja suunnilleen alueen keskelle (joka suunnasta katsoen) pehmolelumustekalan lonkero, joka oli solmittu ympyräksi. Lähetys melkeen alueen oikeasta reunasta, meni hetken suoraan ja kaarsi sitten vasempaan laitaan joka paineli perälle. Se haluaa aloittaa niin. Siirränkö mä tästä lähtien lähetyksen ja esineet oikeaan laitaan jotta koira huomaa että turhaan vetää vasempaan jos en sinne lähetä, vai annanko sen pitää tyylinsä? Huiteli vissiin takarajalta vähän yli, vaihto raville ja risteili alueen keskellä. Tänään on ollu aikamoinen myrsky täällä ja tuuli oli todella kova, en tiedä yhtään miten hajut meni. Luulen että se sai hajua jo kun vaihtoi raville, kun yleensä sillä on tapana laukata. Sama se, löysi hyvin. Alko ihan pikkusen palkata itseään sillä esineellä ollessaan n. parin metrin päässä minusta, selkeesti tunnisti että tää on se pehmolelu minkä ruumis on vielä kotonakin lattialla käytettävissä joskin aika repaleina. :D Toi kuitenkin mulle eikä jääny matkalla heittelemään sitä, joskin koiralta vähän löperö luovutus ja esine tippui ekalla kerralla mun jalkoihin.

Mun teki jo tallatessa kauheesti mieli laittaa toinenkin esine, mutta maltoinpa tehdä välillä taas helpon. :) Siis vaan yhden esineen. En mä kyllä tiedä, olen miettinyt sitä kun jotkut sanoo että tekee kaikkea 1-6 esineen välillä jotta koira ei koskaan tiedä montako sen pitää tuoda ennen palkkaa, ja jotkut sanoo että ehdottomasti aina vähintään kolme tai koira alkaa jäkittää ekan jälkeen että eikö riitä jo ku ennenkin on riittäny, palkka tänne. Keskivertomudi vissiin ilokseen hakee sieltä vaikka kymmenen esinettä, eli en oikeen osaa kuvitella että ongelmaa tulis siinä että koira hyytyy ekan jälkeen jos se eilen riitti ja tänään tarttiskin hakea neljä. Katsotaan nyt. Toistaiseksi ainakin me tehdään välillä vaan yhden haku, etten vahingossakaan nyt pilaa tätä taas aina vaan vaatimalla lisää ja enemmän. Mun mielestä (mun) mudi rakastaa myös sitä yllätysmomenttia, eli sen mielestä on ihanaa kun on vaihtelua. Välillä riittää vaan ihan vähäinen ja saa siitä jo superpalkan ja välillä mudi saa tosissaan tehdä töitä ennen palkkaansa. Hyvä "työmoraali" sillä vaikuttaisi sikäli olevan, että ihan olemattoman työn jälkeen palkatessani se usein näyttää niin sellaselta "höh, enhän mä ees tehny mitään, mistä tää nyt muka tuli". :D Kun se taas oikeesti joutuu työskentelemään palkkansa eteen niin siitä näkee että se on lopuksi itsekin niiiiin ylpeä itsestään :)

Lopuksi käytiin "lenkillä" eli rämmittiin ehkä huima vartti siinä pienessä metsäpläntissä. Saipa edes vähän päästellä höyryjä, tosin aika kesyä se meno oli, eilinen vissiin väsytti vielä. Mudin mielestä tollanen on ihan järjetöntä, näyttää siltä että se luulee että olen eksynyt, kun yritän kiertää ympyrän pienellä alueella niin että tulee mahdollisimman paljon liikuttua kuitenkin. Se ilmaisi lähellä olevan tien ties miten monta kertaa ja yritti paimentaa mua sinne, eikä voinu käsittää kun sanoin että ei me sinne mennä ku kävellään nyt pieni rundi, tiedän kyllä missä auto on hei. :D Otettiin muutama luoksetulo, en ees muista koska oon viimeeksi kutsunut sen lenkillä luokse ilman syytä, ja palkannut siitä namilla. "Kun se on jo niin iso ja osaa niin ei tollasiakaan enää tartte tehdä", plääh. Vois ottaa asiakseen ottaa oikeen superpalkat pari kertaa lenkeillä, jauhelihaa/maksalaatikkoa/kissanruokaa purkkiin mukaan ja läväyttää sille yllärinä sellasen. Joo!