Aloin sulattaa mun jääkaappia (tai umpeen jäätynyttä pakastinlokeroa varsinaisesti) joskus tossa iltapäivällä. En minä tiennyt että se sulaa NÄIN hitaasti. Vettä tulvii kauheesti ja ajattelin odottaa että se on sulanut ja saan kaiken pyyhittyä ennen kun menen nukkumaan. Äsken oltiin päivän (perjantain) ekalla lenkillä.

Koira oli fleksissä, nähtiin jänis. En sanonu mitään. Remmi ei kiristyny ja koira piti suunnilleen saman etäisyyden missä se oli jäniksen nähtyään, melkeen fleksin päässä siis. Koko olemus kyllä terästäytyi. Me käveltiin tietä eteenpäin sen jäniksen perässä. Päätin että jos koira ottaa itse kontaktia minuun, se saa namia, jos meinaa ottaa askeleenkin takaa-ajoon, se saa helvetillisen karjaisun ja sen fleksinmötikän niskaansa. No, mitä te veikkaatte sen tehneen?

(Kaikki mut tuntevat tietää että tää postaus ei olisi alkanut näin rauhallisesti jos se rakki olisi valinnut väärin. ;))

Joo, tykkäsin piskistäin sen verran että päästin sen namituksen jälkeen fleksistä irti. Jänö oli kadonnut sivutielle, me jatkettiin suoraan, koira ei joko minulta nameja syödessään ollut nähnyt koko jäniksen valitsemaa suuntaa tai sitten sitä ei senkään vertaa kiinnostanut, Töppis meinaan jatko ihan suoraan vaan. :) Jänis meni sellaselle sivutielle mistä me ei koskaan mennä, jonkun pihan läpi, että sikäli voin kyllä uskoakin että ei L sinne meinannut mennä, kun ei ikinä oo tapana, vaan aina suoraan just sinne mihin se jatkoikin.

Kyllä kaahasi, se paineli sellasta kyytiä että tanner tutisi! Näkyy taas kun tänään ei oltu mitään tehty eikä edes lenkillä käyty. Eläinrääkkäystä olla päästämättä koiraa päivittäin irti, sanon ma - jälleen kerran. Kierreltiin siinä puistossa vähän aikaa, jotta se sai edes hitusen oikoa kinttujaan. Sitten mentiin sinne meidän treenikentän valaistulle laidalle. Mulla oli viis kokonaista frolicia joilla oli tarkoitus kokeilla pysäytystä vaan heittämällä nami koiran yli.

Ja yritykseksi jäi sekin...

Sille on opetettu "heitetään" -leikki joskus kersana, ja se on sen mielestä edelleen kauhean hauskaa. Mä en tiedä kuka piru sille kertoi että nyt heitellään, en minä ainakaan, mutta se ennakoi sitä leikkiä niin kauheesti että hitot minä saanu koko koiraa tulemaan edes ravilla itseäni kohti jotta olisin voinu pysäyttää sen! :D Kutsuin sen pari kertaa tule-käskyllä, ja kerran sitten heitin sellaisen jälkeen namin ennen kun koira ehti luo = seuraavalla tule-käskyllä se ei liikahtanutkaan :P Siitä tuli vähän äänen korotusta. Vaikuttaa vissiin siltä että luoksetulon pysäytyksissä tälle koiralle tehdään 99 läpijuoksua ja yhdet stopilla...

En mä sitten siellä muistanut sitä, että mun piti peruuttaa ja saada se koira siten seuraamaan itseäni. :D Seisoin paikoillani ja ihmettelin kun en saa sitä juoksemaan mua kohti, vaikka palkkaan pääosin heittämällä namin sinne mistä koira lähti. Äly hoi, älä jätä!

No, me otettiin muutama liikkeestä istuminen (meni maahan, häh, tosin korjasi heti itse etuosan ylös) ja muutama paikoiltaan maahan meno. Ei mitään ahdistustunnelmia kummallakaan. Sitten me heiteltiin palloa siellä isolla hiekkakentällä, neljä heittoa niin kauas kun lähti, ja siellä paineli mudi tanner tömisten pelkkä pannan ledivalo näkyen pallonsa perässä. :D Kerran sen palauttaessa palloa otin sen, palkkasin ja käskytin maahan, hienosti oli kuuloelimet auki. Teki mieli jättää se maahan ja heittää pallo ja vapauttaa vasta perään, mutta koira kävi niin kierroksilla että en uskaltanut kokeilla edes perusasennolla, mitä ollaan kuitenkin jonkun verran tehty.

Käveltiin kotiin päin puiston kautta, koira lähti menemään reipasta tasaista vauhtia eteenpäin ja irtosi aina vaan kauemmas. Hetken jo kuvittelin että onko se nyt jäniksen perässä, mutta kun se näytti kuitenkin vaan ravaavan. Huusin että odottaa ja kiltisti se pysähtyi. Päästyäni kohdalle näin että vaan parin metrin päässä koirasta on lätäkkö. Se oli menossa juomaan! Näin on käyny ennenkin, mä ihmettelen että mihin se nyt lähti painelemaan kun toinen on vaan halunnu juotavaa. :/

Puistossa jahtasimme toisiamme paksun puun ympäri (voi jospa joku olisi nähnyt, tai kuullut) ja siitä seuranneen hepulin takia vielä heiteltiin uudestaan palloa. Paitsi että koira hukkasi sen heti ekalla heitolla. Uutterasti se yritti etsiä ja teki lopulta kauhean pitkää kaarta. Mä en ollu pimeessä nähny yhtään mihin se lensi, ja piti sitten kaivaa avainten taskulamppu avuksi että löytyi. Sain sen pallon valokeilaan ja kävelin sinne lähemmäs mitään sanomatta, halusin että koira löytää sen itse palkaksi kun se jaksoi niin hyvin etsiä. Seuraavat heitot se seurasi sen verran hyvin ettei uudestaan  hukkunut. Kyllä se sininen tennispallon kokoinen pallo aika hyvin nurmikkoon katoaa noin yöaikaan.

Kotona keksin laittaa koiran makuulle ja piilottaa sille loput taskuun jääneet nakinpalat pitkin kämppää etsittäväksi. Näitä lisää! Ei ahdistu näistä :) Mietin myös sitä, että sitähän vois alkaa agilitytunnilla kanssa makuuttaa ennen rataa. Tähän saakka se on aina jätetty perusasennosta istumaan. Se ei vaan osaa vieläkään mennä perusasennosta maahan, joten pitää ensin saada koira pois sivulta jotta voin käskeä maahan. Luulen että se olis oikeen hyvä tilaisuus vahvistaa maahan menoa ja siellä oloa.

Äsken sieltä pakastimesta rojahti viimeiset jääkimpaleet lattialle. Koira makasi mun tuolin vierellä puoliunessa ja pomppas slaagin saaneena pystyyn. Mä pelästyin koiraa enemmän kun jään kolinaa mutta huhheijaa kuitenkin. L perääntyi mun jalkoihin, ei murissut, mutta oli ihan kankea. Sanoin että höpsis, mennääs kattomaan, ja ihan reippaana se mun kanssa lampsi keittiöön. On se jo aika monessa tilanteessa todettu että vaikka se pelästyy tosissaan pissattulihousuun-tilaan asti, niin se ei menetä toimintakykyään. :) Tosin en kyllä tiedä kauanko se olis miettinyt jos en olis itse mennyt edellä.