Jeesus, miten yhdellä 50min lenkillä saakin kokea sekä suunnatonta suoni pullistuu otsasta läpi -raivoa että hyvää mieltä ja jopa ylpeyttä? Koskien sekä mudia että kanssaihmisiä!

Kävin autolla ennen lähtöä. Siinä kaivellessani mudi saa kauheet raivarit, minä en näe pimeässä ku jotain telinettä työntävän mummon, mutta kaipa sillä oli joku moppe mukana, harvoin tooi mun mudi sentään pelkille ihmisille kilahtaa. Harkitsin että työnnän mudin autoon raivoamaan ja käyn yksin lenkillä. :S

Ei mene kauaa kun raivoa aiheuttaa kanssaihminen. Ison +-risteyksen toisella puolella, mutta siitä risteyksestä pääsee yli vaan parista kohtaa, eikä ollu mahista kiertää. Ne oli just siellä mihin meidän olis pitänyt päästä. Ehkä ne oli oikeasti menossa just samaan suuntaan kun me, mutta pakkoko niiden oli nopeuttaa vauhtia tismalleen samaan tahtiin kun mekin... tuntui siltä että ne juoksee perässä. Ja sitten kun lähdin ihan väärään suuntaan kieppumaan parille sivukadulle, ne kääntyy perään. Ehkä en asui siellä. Mistä minä tiedän. En vaan usko tällaisiin sattumiin. :P

Päästiin niistä eroon ja oltiin törmätä naapurin lapinkoiran syliin nurkan takaa. Ei oltu edes kovinkaan lähellä kotia, mutta näemmä nekin käy lenkillä, eikä vaan toljota ohikulkijoita ovensa edessä kadulla. L varmaan tiesi miten katkeamispisteessä mun pinna oli, meinaan että se ei sanonut lapparille yhtään mitään, vaikka villojen asennosta päätellen mieli teki. Palkkasin namilla.

Sen jälkeen se lenkki sitten alkoi sujua, ohitusten osalta varsinkin. 3 vai 4 noiden lisäksi ja kaikki hiirenhiljaisia, parissa vikassa mudi otti oikeen näppärästi kontaktia pyytämäti. Ehkä meillä on vielä toivoa, siitä saattaa oikeesti tulla vielä ihan hyvä!

Treenasin pitkästä aikaa myös arkiseuraamista, tyhjällä puistotiellä. Hyvin muisti käskyn, pari metriä mentiin ja kehuin sitä pari kertaa "hyvä", kolmannella hyvällä se ampaisi remmin mitan eteenpäin, että nyt vissiin riitti. Ole hyvä (lupa) ja hyvä (pelkkä kehu, ei lopeta tällaista toimintaa koskaan ikinä milloinkaan!) on aika lähellä toisiaan mutta kyllä mä olen sitä mieltä, että ne pitää erottaa. En tainnut sanoa mitään, nappasin mudin vaan niskasta avustaen takaisin siihen mihin se oli käsketty, toistin rauhallisesti käskyn. Johan piti paikkansa! Käveltiin yksi puistotien lampun väli, olisko se jotain 20m? Kehuin kyllä äänellä varmaan metrin välein, mutta saahan siellä KKK-testissäkin kehua minkä ehtii, ja normaalissa arjessa varsinkin. "Ok" -luvalla se sinkosi sitten remmin päähän ja sai kauhean tällin. Mudihepuli iski ja se ehti sen jälkeen hypätä mua päin ja kun oli sinkoamassa uudestaan, sain vasta suuni auki. Se kun on aika ehtivä eläin. :D Olisin päästäny sen irti siihen puistoon hetkeksi, mutta kun hieroja nimenomaan kielsi että pariin päivään ei mitään revittelyjä, niin ei voinu mitään.