Meitä oli paikalla vain neljä. Olin varautunut ihan täyteen treeniin, mutta jokainen teki kerran "loppuradan" ja se oli siinä. Oltiin kolmansina vuorossa ja kaikki muut katsoi, mikä paniikki! Otin mudin jo autolla kunnolla haltuun, mikä olikin hyvä ratkaisu. Mä en tiedä vaikuttaako mun jännittäminen siihen, vois kuvitella että sekin käy entistä enemmän kierroksilla silloin, mutta toisaalta jännittämisestäni huolimatta mudi kyllä pysyy kasassa kun käsken sen tehdä niin. Muista vaan käskeä, itsekseen se ei sitä todellakaan tee. :D

Hyppy-hyppy-hyppy-hyppy-putki-hyppy-pöytä-kepit-hyppy-hyppy oli rata, välipalkalla tai ilman. Mudille pantiin target (namilätkä) keppien päähän ja koutsi viereen seisomaan, jos mudi meinaa karata sinne ennen aikojaan. Tai oikeastaan se taisi laittaa sen tarjolle vasta kun oltiin toisella puolella hallia menossa. Kolmannella (tokan ja kolmosen välissä) hypyllä mudi meinasikin mennä ohi, olis pitäny valmistaa sitä käännökseen vähän paremmin, nyt sillä oli liikaa vauhtia. Sen jälkeen pöytään asti oikein näppärää, pöydälle se loiskaisi kans liian kovaa ja liukui suoraan yli. :D Alkoi naurattaa, mutta sain tarpeeksi napakan takaisin-käskyn, ja saatiin kierroksia vähän laskemaan. Piti odottaa jatkolupaa kouluttajalta, hyvin malttoi. Kepit meni kanssa nykyiseen tasoonsa nähden oikeen näppärästi. Targetilla pieni jumitus, se tuli eka sen yli ja oli ihan pokkana jatkamassa (olin jo itse lukinnut katseeni seuraavaan esteeseen, ei tullu mieleenkään vahtia että se malttaa syödä naminsa...) ja peruuttikin sitten takaisin ottamaan makkaran palasen. Loput hypyt ok. Lelupalkka.

Saatiin narulelut, 100kpl jotain lihasuikalenamia ja pieni luu. Mudille maistui eväät, annoin sille yhden sellasen sticksin heti hallissa. Tajusin vasta jälkeen päin että kyllä siitä varmaan jotain murusia jäi matolle, ei kiva. Anteeksi. :) Kaikkea ei voi laho pää muistaa.

Jatkokurssi on keväällä, aikaisintaan helmikuussa. Olemme kiinnostuneiden osallistujien listalla ja perästä kuuluu, kuulemma. Lupasivat lähiviikkoina laittaa sähköpostitse vielä koosteen alkeiskurssin asioista ja kotiläksyjä joita harjoitella talvikuukausina.

(Mudi on taas ollut oikein hiljainen eläin, edes pimeällä ei räyhää koirille. Tänään vähän autosta yritti kun käytiin tunnin jälkeen kaupassa ja parkkiksella oli suskoira. Pelkkä ystävällinen "onko pakko" -huokaus riitti. Remmikävelystä sen sijaan on keskusteltu varmaan enemmän kun sen kanssa tähän mennessä yhteensä. Se koettaa vetää. Mun mielestä se on silkkaa uhmaa, se kyllä tasan tarkkaan tietää miten meillä kävellään. Täällä on ollu pari päivää ihan sairaan liukasta ja sain siitä hyvää pontta oman pääni pitämiseen ja kriteeri on hyvin helppo: se naru ei kerta kaikkiaan kiristy. Yhtään. Ainaista kitinää huomattavasti paremmaksi on osoittautunut kertarytinä. En viitsinyt jäädä selittämään yhdelle papalle tänään, vaikka kertarytinä osui sillä lenkillä juuri sen kohdalle ja se näytti varmaan aika pahalta...kaipa setä tuijotti leuka polvissa peräämme ja kuuli sitten ne kehutkin. Toivottavasti.)