Pyykkipoika, hiuspompula, kumin palanen, ledivalo, pyöreä metallirengas (pannan o-rengas), osoitetarralappu (1x7,5cm), viisisenttinen, lansetti (jolla tehdään sormeen reikä) ja kaksi insuliinikynän neulaa. Laitoin esineet patjakuutiolle joka oli noin metrin päässä minusta. Lansetti, kolikko ja o-rengas oli kaikkein vaikeimmat ja jäi viimeisiksi. Valmiiksi ladattu iltaruoka oli liian kova houkutus (kupissa liki pelkkää maksalaatikkoa, huomasin että mulla on kaapissa kaksi pari päivää sitten vanhaksi mennyttä avaamatonta purkkia) ja niiden ollessa enää jäljellä mudi alko käydä ylikierroksilla, hyppi patjalle ja haki omia lelujaan. "Nyt rauhoitu" -tokaisu sai sen tuomaan lansetin ja renkulan mutta kolikkoa se ei vain tajunnut. Aikani härdelliä seurattuani näytin kolikon sormella. Mudi otti sen suuhun mutta se tippui saman tien lattialle ja mudi menee tassuineen perässä, kierrokset liian korkealla siis. Otin sen kolikon takaisin patjan reunalle, käskin taas rauhassa mutta napakasti "rauhoitupa nyt" ja mudin otettua sen suuhunsa työnsin käden alle ja pyysin kiitos saman tien, ettei se ehdi enää tippua.

Kyllä se aika näppärästi niitä osaa ottaa suuhunsa, kun vaan tajuaa... luovutuksessa on vielä hakemista, sitä kai ahdistaa että esine ei tule ulos ja se räkii ne aika vauhdilla jos ei ekalla suunavaamisella tipahda. Olis melkeen helpompaa jos koira avaisi vaan suunsa ja minä kaivaisin esineen ulos. Vai oliskohan? Onhan siinä riskinä että tyrkkään sen liian syvälle sen suuhun. Kun se luovuttaa itse, siinä taas saattaa tippua esine ohi mun käsieni. Haitanneeko tuo kun tuskin tosiaan koskaan tarttetaan tällaista taitoa missään kisoissa :)