Ja tällä kertaa mukana myös saman perheen vanhempi belgi Lotta, josta Luksi sekosi silloin keväälläkin, ja väänsin itkua kun kaikki levisi niin pahasti käsiini. Muistatteko te kaikki nää jutut, vai toistanko?

No joka tapauksessa. Koirat saatiin oikein hyvin kiinni, L totteli kutsua nätisti ja sai nakkia. Seistiin vielä koirat remmissä kadulla hetki juttelemassa, L vinkui ihan koko ajan ja yritti tempoa sinne. Piipiip sinkoaa -> "takaisin!" -> tulee sivulle -> sama alusta. Belgit katteli päät kenossa että mikä tota vaivaa, ja Luksi piti konserttia yksinään. Lähdettiin menemään eri suuntaan, meidän koiran kitinä yltyi ihan huudoksi, ja se vaan jäi katsomaan peräänsä. Sanoin sille pari kertaa ihan nätisti että tuus ny sieltä ja kävelin koko ajan -> remmi kiristyi kun koira jättäytyi taakseni. Taisin tässä välissä jo korottaa ääntäni, että nyt anna olla, ole hiljaa ja kävele.

Sitten se meinasi tintata mua hihaan. :o Siis purra, kyllä, tarrata raivoissaan siihen!

Karjaisin koiran maahan, pysy hetken ja meinas nousta uudestaan, uusi karjaisu, josta veti selälleen, ja kävin käsineni nostamassa sen sieltä että kuuntelepa nyt tarkkaan mitä sanotaan. Maahan. Meni, ja pääsin kehumaan sitä siitä. Juttelin sille pitkät tovit rauhoittavasti siinä, pysyi kiltisti paikoillaan, rauhoituttiin molemmat. Kun ehdin miettiä mitä oikeen tapahtui, käskin sen sieltä ylös ja vedettiin pienet sulkeiset. Mikä raivo siinä koirassa oli, siis ikinä ole saanut pallon kanssa mihinkään tottikseen tollasta virettä!!

Se auttoi. Se palasi normaaliksi. Eikä tainnut enää edes katsoa taakseen. Käveltiin kotiin.

Mä en vieläkään ihan ymmärrä mitä siinä tapahtui. Sitä vitutti niin paljon lähteä eri suuntaan, että se purki sen minuun? Ei se muhun osunut eikä mitään, mä vaan näin siitä että nyt tarraa kiinni. En pelkää sitä edelleenkään yhtään, ei se sitä "tarkoittanut" minulle. :) Ensi kerralla tiedän ottaa sen käskyn alle jo valmiiksi, sillähän siitä varmasti päästään. Mutta mitä hittoa silti? Onko meillä kohta joku ihan oikea hallintaongelma?!

Käveltiin kotiin, pyörähdettiin sisällä sen verran että otettiin narupallo kaapista. Koira alko kiljua jo sen nähdessään. Joo, mudi ei ole kiva seurakoira, miksi mä en tee sen kanssa useammin... :S Kipaistiin tohon puistoon ja tehtiin vähän tottista. Muutama hassu sivulle tulo, yksi kesken saalistuksen istuminen ja siinä pysyminen vaikka härnäsin pallolla melkeen koiran karvoja hipoen, samoin yksi maahan meno (kuunteli, vau!), yksi puun kiertäminen (vau sekin!). Ja sitten vaan hilluttiin. -20 asteen pakkasessakin saa äkkiä itselleen jumalattoman hien. ;)