Aamulla oli -26 pakkasta, päivällä taisi olla vaan -18, mutta en jaksanut lenkille vaan se keli meni päiväunilla... nyt on taas niin saakelin kylmä että tiedä millaisen iltalenkin kykenen tekemään. Vihaan loskapaska"talvia" mutta tämäkin alkaa olla jo vähän liikaa. Sellanen -5...-10 olis aika hyvä.

Päivällä jalkojen välissä kulkemista. Sujuu kerta kerralta paremmin. Ylläri? Niin kai se oppiminen tapahtuu. :D

Äsken sitten oikeen kunnon sessio, melkeen puoli tuntia yhteensä.

Jalkojen välissä kulkemista.

Seisomista. Reilun kolmen viikon päästä näyttely, josko se jo osais seistä siellä ilman että olen kyykyssä sen vieressä... pentuluokassa ihan okei mutta nyt tyyppi menee nuorten luokkaan, noloa. :D Treenasin käskyllä "seiso", pitäis kai pikku hiljaa päättää tuleeko se olemaan sekä näyttelyseisominen, asennonmuutosseisominen (kaukokäskyt) että liikkeestä seisominen. Tein ainakin nyt kaikilla eri tavoilla. Namikäden perässä imuttaminen, "seiso"-käsky ja naks + nami oli mudista huisin hauskaa. Liikkestä seis tulee varmasti lyhentymään muotoon "seis!" ellei sana vaihdu kokonaan muuksi. Maailma on sanoja pullollaan niin turhaan ottaa (koiran silmissä?) hyvin samantapaiseen jäävän asennon liikkeeseen käskyjä IStu ja seIS.

Perusasentoja. Hinkkaan edelleen taaemmas. Kuvassa vissiin aika jees (ja ihanat yöhousuni).

Eteen istumisia. Vinoihin vois auttaa sekin, että älä palkkaa niitä, vaan ota uudestaan...

Lopuksi vähän leikkiä pehmolelulla (sisällä, huono idea, koira kun kävi tässä vaiheessa jo sen verta kovalla että mitään pikkusievää se ei tosiaan ollut. Lopetin kun lattiaan meinasi tulla jälkiä koiran kynsistä. Koira alko turhautuneena nylkyttää minua, mitä se ei ole ikuisuuteen edes ajatellut tekevänsä. En suuttunut sille, vaan päätin pysyä oikeen korostetun rauhallisena ja katsoa mitä tapahtuu. Aikasen jämäkän käskyn vaati että lopetti mutta lopettipa silti ilman että tartti karjaista.

Otettiin kuitenkin vielä rauhoittumisen jälkeen muutama eteen tulo, edestä perusasentoon (autoin kädellä, meinasi jäädä vajaaksi), pari yhden askeleen seuraamista ja siitä patukka palkaksi. Mudi rrrrakastaa. Ohjasin koiran matolle ja annoin sen lähinnä purra patukkaan, ei reuhdottu, säälin lattioitani. Lopuksi vielä rauhoittuminen, koira sai pitää patukkaa ja silitin sitä. Sitä se ei päästä irti, narulelun kanssa kun ollaan tätä tehty, niin irroittaa tosi nopsaan. Patukan pyysin lopulta kiitos-käskyllä, kun tunsin että koiran leuat oli ihan rentoina. Tiedä kuinka kauan se olisi sitä pitänyt, jos olisi saanut valita itse.