Metsäkoulun metsässä Tytti-saksanseisojan kanssa noin tunti. "Meidän polku" oli aivan umpihankea ja siellähän tarvottiin, minä ja töppönen puolivälin jälkeen aika hyytyneinä, Tytti isäntineen aivan reippaina edelleen. Haettiin ne meidän autolla ja aluksi L karjui autosta niin, että Tytti ei uskaltanut tulla kyytiin ollenkaan. Mun mielestä tää kuvaa tota koiraa, se on niin sekaisin että ensireaktio kaikkeen on hirvee kurkkumurina. Ei ehdi saati älyä vetää henkeä ja haistaa että jumankauta mähän tunnen noi... No, hetken kuluttua autossa alkoi jo pitääpäästähäkistäulos-kiljunta. Hetken ne metsässä oli hiljaa, sitten L alkoi taas kitistä kun ei pysynyt pitkäsääri-Tytin perässä. :D

Ihan loppumatkasta tultiin tien kautta. Annettiin koirien olla irti, pari kertaa tuli autoja ja huudettiin rakit luokse. Käskin omani vaan odota-käskyllä reunaan istumaan, en ottanut sitä kiinni. Hyvin oli kuulimet auki, oikeastaan ihmeen hyvin tottelikin. Tosin se oli jo oikeasti niin väsynyt, että kaverikoira ei ollut minkäänlainen emmänytehditulla-häiriö. :)

Onpahan väsytetty, minä lähden takaisin kouluun.