Kevyet neljä tuntia, Tytin ja Jounin kanssa. :) Jätettiin autot metsäkoululle, siitä eka teitä pitkin (reilu 2,5km) ja sitten metsään (suunnilleen saman verran). Mudi käveli tosi nätisti remmissä sen tieosuuden, sanoin ääneen että vuosi sitten kaverikoiran kanssa remmilenkkeily ei to-del-la-kaan sujunut tälleen. :D Yksi konflikti meillä oli, käskin mudin istumaan ja odottamaan ison tien kupeessa kun piti vähentää vaatetta. Sen mielestä hetken istuttuaan odota -käsky lakkaa olemasta ja mudi voi nousta. Häh?! Muista edes koska viimeeksi se on moista edes yrittänyt... Tinttasin aika rumasti kaulavilloihin kiinni mutta ei kyllä edes hävetä, moisesta pelleilystä ansaitsee suunnilleen selkäänsä tässä talossa. Ne muutamat käskyt on oltava selkäytimessä asti ja satavarmoja, mudiseni, jos meinaat vapaudestasi nauttia jatkossakin. :)

Lopultakin se tylsä tieosuus päättyi ja sukelsimme polulle metsään. Koirat irti ja ralli alkoi. Yhteensä noin tunti kävelyä ennen kuin saavuttiin laavulle. Mikä ylläri, että sieltä löytyi ei-lukkojen takana olevia halkoja. Jouni kyhäsi meille nuotion pystyyn. :) Nautittiin eväitä, koirille oli sian saparot mukana, mutta Luksilla ainakin oli ilmeisen järkyttävä nälkä, sen verta tarmolla se kerjäsi ihmisten ruokia. Koirat veti rallia keskenään, heittelin niille välillä nameja hankeen, ne leikki kepeillä, ja vahtivat myös tiluksia. Muutaman kerran luultiin oikeasti, että onko siellä muka jotain, kun ne niin tomerina tuijotti pimeyteen. Luulen että ne aika paljon yllytti toisiaan, toinen kuulee jotain ja jähmettyy ihmettelemään, niin toinen on varma että vouvouvou toi huomasi jotain, joku hyökkää! Tai siis Luksi varsinkin, mutta kyllä Tyttikin pari kertaa tuhahteli pimeyteen. Luksilla oli mantteli päällä, enkä usko että sillä oikeastaan oli ainakaan kovin kylmä. Tassuihin paakkuuntuva lumi sen sijaan on ihan oikea ongelma. :(

Isuttiin niin kauan että ihmisillä alkoi olla vilu, sitten kamat kasaan ja matkaa jatkamaan. Koirat innoistui ihmeellisesti uudestaan vetämään ihan kauheeta rallia, ne oli välissä olleet ja pitkään aika plaaah. :D Ihan loppumatkasta ennen autoille tulemista Luksille riitti, se jolkotti ihan muutaman metrin päässä mun edellä ja katseli tyyliin enemmän minua kuin Tyttiä. Tytti jäi aina vaanimaan ja teilasi sen hankeen, ja mudi alkoi olemaan sen verran väsynyt että ei jaksanut enää juuri innostui leikkimään. Ihme, mun koira on joskus se joka ekana vaan jolkottaa ja antaa kaverin olla!

Parkkiksella kaivettiin autosta mudin vanha treeninarupallo. Meillä on niin paljon noita treenileluja, että vanhimmat voi antaa vaikka kaverikoirien kanssa tuhottaviksi. Johan löytyi mudista taas virtaa! Pienellä innostamisella saatiin koirat vetäämään narupalloa keskenään, ja hitto että se sitten oli hauskan näköistä. Ja kuuloista. Aikamoiset äänitehosteet meinaan. :D Hännät niillä kuitenkin heilui, joskin välillä meni sen verta pahan kuuloiseksi että rauhoittelin vähän menoa. Kepit Luksi aika pitkälti antaa Tytille, tosin muutaman kerran murisi tänään niistäkin, mutta toi lelu oli selkeesti ihan eri juttu. Mudin oma lelu. Harmi kun oli ihan pimeää, olisi saanut hauskoja kuvia. :D

Onpas hyvä mieli, oli tosi hauskaa, ja mua ilahduttaa kovasti se, että toi koira on ihan eri tavalla kuulolla kuin mitä se oli aiemmin. Siis kaverikoiran kanssa nimenomaan. :)

Ja nyt on väsynyttä väkeä, tyyppi makaa ihan raatona! Se kävi jo parkkiksella lelun kanssa pelatessa välillä pari kertaa autolla sen näköisenä, että päästä ämmä mut kyytiin, mä voisin lähteä kotiin. Rankkaa on on on.