NUO ERI PU1 SERT ROP

Tunti sitten oltiin kotona. Herätys oli 6.15 aamulla olemattomien yöunien jälkeen, ja voi kyllä, koko aamu oli vastoinkäymisiä täynnä. Alkaen vaikka siitä että autoni sanoi kerran köh ja sitten zzzz kun yritin sitä seitsemän maissa aamulla käynnistää. Ei lähde, mitäs tehtäis? Näyttelypaikalle päästyämme noin 11.45 (arvioitu mudien aika 12.30) mudi oli aivan kierroksilla, siis räyhää joka suuntaan ja tempoo remmissä minne sattuu. Sekä ilmiselvää epävarmuutta kokovartaloluimisteluilla että myös välillä häntä pystyssä villat pörhöllä raivoamista. En ymmärrä tota eläintä, en vaan ymmärrä. Omat hermot superkireällä ja tinttasin sitä erään kerran naamallekin. Tuli se rähinä mistä tahansa niin se on kiellettyä, k-i-e-l-l-e-t-t-y-ä stna! Ei vaan mennyt oikeen jakeluun, oma suuttumiseni ja stressini näkyy musta taatusti koiralle ja silloin ei vaan enää tule mitään.

Jotenkin kuitenkin koottiin itsemme ja tuloshan oli mitä mainioin! Paikalle oli ilmoitettu 8 mudia, joista yksi oli poissa, joten meidän lisäksi oli 6kpl. Jäätiin vielä odottamaan ryhmäkehiä, pyörähdettiin Tuusniemen keskustassa pienellä lenkillä, ja sitten mentiin sinne hallille hengailemaan. Tässä vaiheessa mudi kulki remmi löysällä käskemättä jotakuinkin mun vierellä, ohitettiin satakiljoonaa koiraa eikä toi sanonut juuri kellekään mitään. Ei temponut, ei mitään, suurimman osan ohitti ihan eleettömästi kuin ne olisi ilmaa. Sen silmistä kyllä paistoi ihan selvästi jo "äiti mua väsyttää, mennään kotiin", mutta kun nyt tällainen ihme kerrankin pääsi tapahtumaan, niin olihan se mentävä. :D

Mulla ei ollut mitään hajuakaan mitä siellä tapahtuu, mikä hiton kokoomakehä, mitä siellä tehdään ja mihin mun pitää mennä. Tutkitaanko koirat vielä kuten aiemmassa arvostelussa? Miten se heittää niitä sitten ulos, vai valitseeko se vaan ne ketkä pääsee jatkoon? Joltain järkkäriltä sain vähän ohjeita mutta aika kujalla oltiin edelleen. Meidät pantiin kokojärkkään ja mudin kanssa oltiin onneksi siellä letkan keskellä, niin sen kun vaan seurattiin edellisiä. Takanamme oli australiankelpie (saletisti narttu) ja superväsynyt Luksi ei jaksanut keskittyä kuin katsomaan sitä, flirttaaminenkin oli aika laimeaa kun ei vaan enää irronnut mudista sen vertaa. :D Juoksuosuus ihan nätti, seisominen just sellasta että ensin koppasin sen kainaloon ja pyöräytin 180 astetta ympäri, ja sen jälkeen koira kyllä killittää mua kun pyydän, mutta "valot on päällä mutta ketään ei ole kotona". :D Uloshan me sieltä mentiin ekassa erässä, tiiä onko yksikään mudi koskaan menestynyt ryhmäkehissä, kun ne on niin rakkikoiria moneen muuhun showrotuun verrattuna. Pitkäkarvainen collie ja jotain sellaista siellä nytkin lopulta palkintopalleilla oli. Mutta olipahan kokemus, mikrofonista kuulutettiin oikeen koko ajan, ja oli siinä ihan meininkiä! Selvisin elossakin! :D

Mudi sai remmin, pienen vinkulelun, grillimakkaran ja paljon rapsutuksia.

Tarkempi raportti tulee koiran kotisivuille, jahka jaksan kirjoittaa. Kuvia lisään tänne myöhemmin.

 

-> Kaisan ottamia kuvia