Kyseltiin, että ollaanko vielä elossa, kun mitään ei ole päivitetty. Juu, mutta ei vaan ole oikeen tapahtunut mitään kirjoittamisen arvoista. Treenattu ei olla yhtään. Ohitukset on menneet ihan jees. Yksi yö nähtiin kissa tossa kotinurkilla, meni tien yli meistä poispäin. Koira ei oikein tiennyt pitäiskö sille murista vai yrittää perään vai mitä. Annoin sille neuvon "anna olla", mutta mudi ei ottanut neuvoa onkeensa. Viskasin fleksikotelon sen jalkoihin ja johan kiinnosti muijan ohjeet, käänsi oikeen korostetusti pään toiseen suuntaan ja käveli siivosti suoraan eteenpäin kaartamatta enää yhtään kissaa kohti. :D

Eilen se sai jonkun tollasen uudenlaisen savustetun jänneluun. Kaveri oli kylässä ja tässä oli aika härdelli päällä. Arvasin että se luu on aika hyvä, mutta sitä en olisi uskonut, että koira meinaa vähän kurtistella kulmiaan mulle luunsa päältä. Pyysin elukan luokseni ja pienen epäröinnin jälkeen se toi luunkin mun ihailtavaksi. Makasin sitten lattialla ja rapsuttelin syövää koiraa aikani. Ihan murinoitta siis selvittiin, mutta tää on sellanen asia minkä en halua ikinä kärjistyvän edes murinaksi asti. Mun puolesta sen ei tartte laskea ketään muuta maailmassa lähelle kun se syö, mutta mulle se ei edes ajattele luimistelevansa siihen malliin, että älähän tuu lähemmäs. Ja mun asenne on nimenomaan se, että kysymys on luottamuksesta, ei mistään pomottamisesta. Mä en mätä sitä turpaan "mullehan et ala" ja pelleile ottamalla ruokia pois vain siksi että "kyllä sen täytyy sallia se mulle", vaan nimenomaan lähestyn asiaa siltä kannalta, että minä en syö koirien ruokia, en ole mikään uhka.

Mietin kyllä eilen sitten myöhemmin, että mitä mä teen jos se joskus ihan avoimesti irvistäis mulle. Luultavasti mun suusta pääsis järkyttynyt, epäuskoinen ja moittiva "MITÄ sä teet?!" ennen kun ehtisin ajatella mitään. Luultavasti koira vetäis itsensä anteeksi että olen olemassa -moodiin ja matelisi jalkoihini hyvittelemään. Mutta entä jos ei?

---

Luu oli yön kaapissa, sai sen aamulla takaisin. Tossa se nytkin pyörittelee sitä mun jaloissa ja tyrkyttää ällöä irronnutta palasta syliin. Juu ei kiitos, minä en syö koirien ruokia! Leikittiin sillä kokonaisella luulla vähän käteen nostamista, vaihdossa sai pelkkää nappulaa kun ei nyt muuta sattunut, mutta mudista sekin oli ihanaa. Ei toi luu toki enää ole ihan niin ihana, kun parhaat mömmöt koira ehti eilen jo kuoria suuhunsa, mutta silti. Kaipa se eilinen johtui siitä kaverista ja sählinkitilanteesta.