Viikonloppu vierähti kurssilla. Mudi oli taas ihan kivasti hallilla ja muiden koirien seassa. Hiekkapohjainen halli on vaan vähän tyhmä, paitsi että vaatteet oli aivan kurassa kun ulkona satoi vettä, koiran kaikki lelutkin oli aivan hiekassa (ottaa suuhun -> kastuu kuolasta -> hiekka tarttuu) ja sen mielestä oli vähän tyhmää leikkiä niillä sitten enää.

Lauantaina tehtiin kaksi erilaista harjoitusta meille jatkokurssilaisille. Ensimmäisessä perussarja (5 hyppyä, makseille korkeus 25cm, välimatkat ponnarilta ekalla 4 jalkaa, hyppyjen välit 6 jalkaa) ja kasvava sarja (viisi hyppyä, korkeudet 20cm, ponnarilta ekalle 4 jalkaa, välit 6-7-8-9 jalkaa) )vierekkäin. Tehtiin järjestyksessä perus-kasvava-perus-kasvava-perus. Kummassakin on tarkoitus että koira hyppää keskeltä keskelle, eri perussarjassa tasaisia samankokoisia hyppyjä, ja kasvavassa sarjassa venyttää hyppyä joka välillä pidemmäksi.(Alkeiskurssilaiset teki kumpaakin erillisenä, ei vuorotellen)

Luksille pudotettiin rimoja viisi senttiä kummassakin harjoituksessa. Syksyllähän sille pantiin rimojen tilalle pelkät ponnarit, kun se jännittää korkeutta, ja sama oli edelleen nähtävissä. Kehitystä kuulemma oli kyllä tapahtunut, mutta koira on vielä nuori ja suhteellisen vähän harrastanut ja se on vähän epävarma, mikä on ihan tyypillistä ja "ookoo". Tekniikka pysyi tällä kertaa puhtaana kuitenkin jo tuolla 5cm korkeuden laskulla.

Lauantain toinen jatkoryhmäläisten harjoite oli etäisyyden arviointia ja kullekin koiralle tehtiin sille suunniteltu harjoitus, oli hyvin erilaisia. Kouluttaja muisti että kyselin syksyllä pk-hypyn opettamisesta ja Luksille tehtiin sitä silmällä pitäen harjoite, jossa alkuun perussarja (ne tasavälit) ja viimeisenä tokohyppyeste. Ensin haettiin tokohyppy sellaiseen kohtaan (muistaakseni 9 jalkaa?) että etäisyys on koiralle hyvä, ja sitten alettiin korottaa sitä lauta kerrallaan. Otettiin muistaakseni seitsemän toistoa eli 1-2-3-4-3-2-1 lautaa. Tarkoitus on siis mennä yksi nosto kerrallaan sille tasolle mihin koira pääsee puhtaalla tekniikalla, ja sitten heti tulla alaspäin, jotta se saa itse huomata että osaat kyllä, näin se kävi, ja palata helpommalle tasolle. Näin väärä suoritustekniikka ei vahvistu. Ihan viimeisellä koira lähti ja hyppäsi kaksi ekaa jonka jälkeen se tuli sarjalta pois ja oli ihan pihalla mihin pitäkään mennä. Silmin nähden uupunut siis. Jätettiin se alkuun istumaan ja menin targetin luo kutsumaan koiran, silleen se jaksoi vielä tehdä viimeisen kerran. Kuulemma muutenkin näkee, että se kyllä meni ota-käskyllä lähetettynäkin targetille, mutta selkeesti varmemmin tuli kun olin kutsumassa. Lisää toistoja muualla, nyt se ei ollut ihan varma että tekeekö hää oikein ja saako sinne nyt varmasti mennä, vaikka näennäisen hyvin lähtikin.

Eka
Neljäs

Lähetyksessä on aivan oleellista että koira katsoo eteenpäin, ei ohjaajaan, se vaikuttaa takapään käyttöön ja koiran kokoamiseen todella paljon. Aika monelle tokokoiralle se on kovin vaikeaa, ja videoltakin pitäisi näkyä se nopein ratkaisu: otetaan koiraa pannasta tai kaulasta kiinni ja vedetään ihan aavistus. Jostain syystä se toimii Luksillakin, siksi kaulailen sitä lähetyksissä. :D Tottahan sille pitäis opettaa joku katso eteen -käsky, ja kokemuksen myötä agilitykoiran pitäis alkaa itsekin ymmärtää, että lähtölupa ei tule ohjaajaa killittämällä. Jos ohjaaja muistaa tämän itse, tietysti. :D

Sunnuntaina jatkoryhmäläiset teki kahta eri juttua: taipumis-/laukanvalintaharjoitusta jossa kolme hyppyä kuvitellun ympyrän kaarella, sekä häiriö-/etäisyydenarviointiharjoitusta mutkaputki-hyppysarja-suora putki. Hyppysarjana oli erilaisia juttuja eri koirille, Luksille ihan tavallinen perussarja. Taipumishommasta ei tullut yhtään mitään, se oli tosi vaikea hahmottaa melkeen kaikille muillekin koirille, ja se meni meidän osalta siihen että saatiin kahta avustajaa käyttäen koira suorittamaan ne kolme hyppyä livahtamatta mistään välistä palkalle tai minun luokse. Mudi oli pihalla kuin lumiukko. :D Häiriöharkan ekan otoksen analyysi oli, että koira ei todellakaan kestä vielä vierellä juoksevaa ohjaajaa. Suorittaa toki kyllä, mutta se tekniikka, se tekniikka... ei oo puhdas. Näissä tekniikkaharkoissa ohjaajan on tarkoitus olla mahdollisimman passiivinen, ja me tehtiin ton takaperinketjuttamalla tää homma. Target oli suoran putken päässä ja siellä apuohjaaja poistamassa palkan jos koira kiersi esteet. Eka pelkkä suora putki, sit yksi hyppy ja suora putki, kaksi hyppyä ja suora putki, ja niin edespäin. Alku ihan jees mutta siinä jonkun viidennen toiston paikkeilla koira selkeesti taas alkoi uupua eikä se enää jaksanut keskittyä. Kävi hyppimässä apuohjaajaa päin ja muuta oheistoimintaa.

Odotteluajoilla lelun heittelyä ulkokentällä, maahan menoja seisomasta, maahan ja istu -käskyn erottelua, perusasentoja ja vähän seuruuta.

Sain aika paljon vinkkejä sekä agilityä, pk-hyppyä että hyppynoutoa varten. Kaikesta en kyllä ole ehkä ihan samaa mieltä, mutta tuli sieltä hyviäkin ajatuksia. :) En nyt jaksa sen enempää ainakaan tänään enää kirjoittaa, katsotaan jos myöhemmin sitten.

Hyppytekniikkaharkat on kuulemma vähän samaa kuin jos tottumaton ihminen menee kuntosalille. Löytyy lihaksia joita et tiennyt olevankaan. Helppo uskoa, koira nimittäin väsyi heti siellä harjoituksissa vaikka "eihän se tehnyt kun pari toistoa" ja iltaisin se on kanssa ollut aivan poikki kotona. Kohta pitäis raahata se vielä palauttavalle lenkille, saa nähdä kuka tuolla loskassa viitsii polviaan myöten uida.