Tällä kertaa vaan kaksi eri rataa sisällä. Olimme mudinpoikasen kanssa vaihteeksi kierroksen viimeisiä, kun yleensä aina vastaan "minä voin", kun kysytään kuka haluaa aloittaa ja suomalaiset tuijottavat tuppisuina toisiaan olkiaan kohautellen. ;) Kehtaa nyt ihan aina ryysiä ekaksi silti.

Vuoroa odotellessa koira oli osan aikaa autossa, osan aikaa tehtiin parkkiksella seuraamista (patukalla, tosi hyvää, 10 askelta meni myös), liikkeestä pysähtymistä imuttaen (pysyy seisomassa kun poistun askeleen päähän, wohoo!), kokeilin liikkeestä maahan menoa imuttaen (meneehän se, mutta älä hitossa opeta näitä samalla kertaa!), paikallaan käännöksiä, pientä ympyrää imuttaen molempiin suuntiin pyörien. Lisäksi patukan kanssa luoksetulon eteenistumisia, lyhyeltä matkalta ok, mutta kun poistun jonkun tyyliin 5m, koira oli selkeesti aivan kujalla. Jäi kovin kauas ja sitten yritti purra patukkaan ilman lupaa yms. Lisää reeniä, ja se patukka pitäis häivyttää pikku hiljaa käsistä mahan päältä esim. leuan alle, ja kädet suoriksi sivuille.

Ensin tällainen, ah niin iisi rata, eka tarkoitus ottaa numeroituun suuntaan ja sitten päinvastaiseen suuntaan, ohjaaja koko ajan sisäpiirissä pysyen:

Helppoa kuin heinän teko. Not. Kakkoshypyltä mudi juoksi n kertaa kolmosen ohi yrittäen kai hakea putkeen vaikka joutui kiertämään, livahti joko minun takaa tai minun ja kolmoshypyn välistä. Se kävi aikamoisen kuumana patukkatottiksen jäljiltä, mutta ei auttanut vaikka otin sitä hetkeksi kaulavilloista kiinni ja pitelin vaan aloillaan, että nyt rauhoitut vähän. Olis pitänyt ottaa yksi hyppy ja palkata siitä, selkeesti se palkan viipyminen kuumensi vaan entisestään. Aloitettiin lopulta ykkös- ja kakkoshypyn välistä ja silleen se toimi, annoin nakkia kolmosen jälkeen, ja jatkettiin siitä suoraan lennosta putkeen. Toiseen suuntaan ei mitään ongelmaa missään kohtaa, pari kolme onnistunutta toistoa otettiin, patukkapalkka.

Sitten koira oli autossa ja minä katselin toisten ratoja koko toisen kierroksen. Muutamalla meni tosi nätisti, mutta mun mielestä aivan liian monella jatkokurssilaisella oli ongelmia ihan perusjutuissa.. nimittäin paikalla odottamisessa, ylipäänsä koiran huomion saamisessa, ja sitten ne elukat sai ihme hepuleita ja karkaili pitkin hallia, yksi varastetun hanskan kanssa, yksi muuten vaan. No joo, eihän sen nyt niin ryppyotsaista tartte olla, ja minun koirani EI TODELLAKAAN ole mikään täydellinen piski itsekään. Mokia sattuu kaikille, ihan kaikille, ei siinä mitään. Mutta kyllä mua vituttaa olla kierroksen vikana kun menee 10min yliajalle ja seuraava ryhmä lappaa sisään. Sen takia, että toisilla tuhraantuu hirveesti aikaa koiran pyydystämiseen tai ylipäänsä kuonon saamiseen ylös maasta. :(

Eniten mua siis turhauttaa se, että ihmiset maanittelee ja sössöttää ja "ei tee mitään". Katsoo vaan kun koira pinkoo pitkin hallia eikä sillä ole aikomustakaan lopettaa lällättelyä. Jos ja KUN mun hurtta alkaa perseilemään, kyllä mä teen kaikkeni että se loppuu justiinsa. Ehkä en tiedä mistään mitään ja hittoako se mulle kuuluu ylipäänsä, mutta kun ne vie munkin maksamaa treeniaikaa ja muut siitä kärsii nilliti nilliti.. terveisin tosikko jonka oma koira varmasti ens kerralla on ihan kauhea ja häpeän silmät päästäni muistaessani tämän kirjoituksen.

No, sit se seuraava rata, jota siis pääsimme viimeisinä yliajalla treenaamaan ja meillä oli seuraavan ryhmän jäseniä yleisönä. Kiitos kärsivällisyydestä ja siitä, että ihmiset seisoi ihan hiljaa kentän laidalla odottamassa, eikä siinä raahanneet jo esteitä mennen tullen.

 En nyt muista oliko ykköshyppy vähän vinossa samalla tavalla kuin kakkonen, vai oliko niillä noin jyrkkä kulma. Ysikin saattoi olla vähän kallellaan. Tyhjä hyppy on tarkoituksella tuolla keskellä, kuvasta ei puutu numeroa, se oli kai vaan häiriönä eli sitä ei suoritettu missään vaiheessa. (Ne ketkä ei tiedä, agilitypiirroksissa rata mennään tietysti numerojärkkään, mutta numeron paikka kertoo kummalta puolelta este suoritetaan. Suunta on siis ehdottomasti määrätty ja oleellinen!)

Ensin yksi otos numeroituun suuntaan. Koira katseli niitä seuraavan ryhmän tyyppejä joita tuli sisään. Odotin että katsoi minua, jolloin "hyppy!". Se juoksi esteen ohi. Häh? Joku aivopieru. Vein takaisin ja sen jälkeen aivan täydellinen rata, siis jumalaton vauhti, mutta olin ajoissa, muistin järjestyksen ja koira ohjautui just sinne minne vietiin. Seiskan jälkeen aika napakka "täältä!" -mylväisy pelasti koiran ajautumasta ykköshypylle, sitä mä etukäteen arvelin että sinne se menee enkä ehdi kääntää, mutta väärässä olin. :)

Sitten toiseen suuntaan. Kaksi kertaa. Ei muuta sanottavaa kuin että kertakaikkisen täydellistä menoa. :)

Lopuksi vielä alkuperäiseen numeroituun suuntaan, nyt sekin meni aivan nappiin, aivan mahtavaa, mikä fiilis! Kentän laidalla katsoneet minulle vieraat tyypit taputti meille ja sanoi, että ei muuta kuin kohta kisoihin vaan! Kehuivat että koira on aivan mahtava, se ei tee mitään ylimääräistä, ja ohjautuu ihan sairaan makeesti juuri sinne minne viedään. Kiitin kehuista ja totesin, että mäkin tiedän että mulla on hyvä koira, mutta kun ohjaaja on ihan tumpelo... saiskohan agilityä käydä reenaamassa itsekseen? *tähän sellanen punastunut noloileva hymiö*

Sain hallilta seuran jäsenhakemuksen ja laitan sen huomenna postiin.