Lueskelin Pipan tokovihkoja ja sain monta vinkkiä. Innostuksen puuskassa kävin ostamassa koirallein kalliita kananuggetteja, jotta elukallekin välittyy tieto siitä että nyt yritän oikein tositositosi kovasti.

Ensin lämmittelyksi ihan tavalliset parin askeleen kontaktikävelyt - maahan samalla kun ohjaajakin pysähtyy. Pipan vinkin mukaan ohjaajan liikkeen jatkumista voi alustaa mm. sillä, että steppaa paikallaan koiran vieressä ihan pienin askelin. Mudi meni maahan ja häiriintyi steppailuistani niin että nousi heti takas ylös. "Oho, maahan!". Siellä pysyi ja seuraavalla ei mitään ongelmaa ollenkaan.

Sitten annoin sille käskyn kun olen kävelemässä ja vasen jalka on juuri laskeutunut maahan, eli se on paikoillaan samalla kun oikea siirtyy vielä yhden eteen. Kävelin hieman normaalia hitaammin, jotta nuo viiveet korostuu. Palkkasin eka jokusen toiston liikauttamatta vasenta jalkaa ollenkaan, eli itse pysähdyin jalat levälleen ja vasen jalka oli koko ajan makaavan koiran vieressä.

Ja sitten vaan siirsin sen vasemmankin jalan vielä yhden askeleen pois, siis oikean viereen, ennen kuin pysähdyin itse. Ei mitään ongelmaa. Ehkä se oli vain sattumaa? Latasin loput nuggetin siivut käteen ja sanoin koiralle, että jos teet sen nytkin yhtä hienosti, saat nää kaikki kerralla. Teki! :D Se maastoutui käskyn saatuaan vaikka mä astuin yhden askeleen vielä eteenpäin!

Eihän se nyt valmis liike toki vielä ole, mutta jo kauan erityisesti maahan menossa meillä on ollut niin, että kun sen kerran sinne saa, kyllä se siellä pysyy. Asentokäskyä ei pitkään aikaan osannut mutta kesto kyllä oli olemassa. Siksi en usko että tässäkään on mitään ongelmaa, treenata se toki pitää, ei se valmiiksi ole siellä päässä. Olkkarissa ei vaan ole tilaa, tarttee mennä pihalle. Läpimurto oli kuitenkin joka tapauksessa tuo tämän kertainen, jihuuuu!